Saaristomeren kansallispuisto: Paljon nähtävää mutta haastavat olosuhteet
Sokkeloisista saarirykelmistä aavoille ulapoille, matalilta pikkuluodoilta hiekkarannoille ja korkeille kallioille, saaristokylistä autioille ulkoluodoille, sisäsaaristosta majakoille ja pookeille. Tätä kaikkea on Saaristomeri – ja paljon muuta! Tänne voi tulla yhä uudestaan ja uudestaan ja löytää joka kerta aina uutta ihasteltavaa. Mutta yksin tai ilman aiempaa merikokemusta tänne ei pidä lähteä.
Saaristomeren kansallispuisto – tai tarkemmin sanottuna n.k. kansallispuiston yhteistoiminta-alue – käsittää Saaristomeren itäisen osan ja on kooltaan varsin laaja: itä-länsisuunnassa noin 80 km ja pohjois-eteläsuunnassakin noin 30 km. Ei siis ihme, että alueelle mahtuu paljon nähtävää niin maisemallisesti kuin historiallisesti, ja että melontaolosuhteissakin on suurta vaihtelua.
 |
| Saaristomeren kansallispuiston tyypillinen kartta. Yhteistoiminta-alue on rajattu vihreällä viivalla. Kansallispuistoon kuuluvat maa-alueet on merkitty vihreällä värillä ja vesialueet tummansinisellä. Lähde Metsähallitus. |
Äkkinäinen saattaa helposti luulla kartoissa tyypillisesti näkyvän rajauksen olevan kansallispuiston raja, vaikka se onkin itse asiassa yhteistoiminta-alueen raja, ja kansallispuistoon kuuluu vain yhteistoiminta-alueen sisällä olevat valtion omistamat maa- ja vesialueet lukuunottamatta puolustusvoimien hallinnoimia alueita. Kansallispuistoa koskevat erityiset rajoitukset kohdistuvat nimenomaan vain kansallispuiston alueeseen eivätkä koko yhteistoiminta-alueeseen. Esimerkiksi leiriytyminen on kansallispuistossa sallittu vain erityisillä telttailualueilla (jotka löytyvät mobiHiidestä retkisatamina), mutta kansallispuistoon kuulumattomilla yhteistoiminta-alueen saarilla on voimassa normaalit jokamiehenoikeudet. Kansallispuisto kattaa vain pienen osan koko yhteistoiminta-alueesta, joten mikäli aikoo yöpyä retkisatamien ulkopuolella, niin onkin syytä tutkia karttaa huolella ja varmistaa, että aiottu yöpymispaikka ei ole kansallispuiston aluetta.
 |
| Aspön kappelin votiivilaiva. |
Alueen kulttuurisesti mielenkiintoisimpia nähtävyyksiä ovat vanhat saaristokylät, joista Utö, Jurmo, Aspö, Nötö, Borstö ja Vänö ovat muodostuneet omiksi suosikeikseni. Niistä löytyy aivan oma tunnelmansa ja joissakin on myös tarjolla kauppa ja muitakin palveluja retkeilijöille. Kylissä sijaitsevat saaristokirkot ja kappelit katosta roikkuvine votiivilaivoineen ovat myös ehdottomasti tutustumisen arvoisia. Saaristokylät muodostavatkin oman erikoisen maailmansa, johon perehtymiseen kannattaa varata reilusti aikaa.
Utö sijaitsee sen verran ulkona, että sinne ei kajakilla joka kelillä välttämättä pääse. Saarella on paljon mielenkiintoista nähtävää ja on ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Utön jyhkeään majakkaan tehdään maksullisia kierroksia, jollaisella kannattaa käydä.
Kansallispuiston itälaidalla oleva Bengtskärin majakka on myös haastavan ulkona. Majakassa on matkailupalveluja, mutta itse saari on pieni eikä sillä ole majakan lisäksi juurikaan muuta nähtävää.
Yhteistoiminta-alueella on myös neljä pookia: Lill Gråharu, Bredskär, Ingolskär ja Spelharu. Ne on aikoinaan rakennettu helpottamaan rannikkoväylillä navigoimista ja ovat siten kooltaan vaatimattomia.
 |
| Ingolskärin pooki on kuusi metriä korkea ja sen tehtävä on ollut helpottaa navigointia Utön ja Lohmin (nyk. Lom) välillä. Killingholmilla sijaitseva Lohmin vanha luotsiasema oli aikoinaan Suomen suurimpia. |
Alueen itälaidalla sijaitseva suuri Örön linnakesaari siirtyi vuonna 2015 puolustusvoimilta osaksi kansallispuistoa ja on nykyisin merkittävä matkailupalvelujen keskittymä ravintoloineen ja sisämajoituksineen. Merkityt polut (5.3 km ja 5.6 km) kiertävät saaren eri aikakausilta peräisin olevia sotahistoriallisia rakennelmia sekä perehdyttävät saaren erikoiseen luontoon. Lisäksi saarella on Örön historiaa ja luontoa esittelevä näyttely. Örössä vierähtääkin helposti kokonainen päivä.
Saaristossa sijaitsevien vierasvenesatamien kahvilat tarjoavat mukavaa piristystä melonnan lomaan. Eikä pidä myöskään unohtaa Högsåran saarella sijaitsevaa legendaarista Farmors Caféta, jonka kakkutarjonta on mieleenpainuva!
 |
| Saaristolabyrinttia Vänön eteläpuolella. |
Maisemallisesti Saaristomeren kansallispuisto kattaa monenlaisia näkymiä. Vänön ja Borstön suunnalla on tiheää kallioluotojen sokkeloa, jossa voi mutkitella tuntikausia ja löytää aina uusia reittejä ja uusia hienoja saaria. Jurmossa ja sen ympäristössä kulkee kolmannen Salpausselän reunamoreeni, joka näkyy laajoina hiekkakenttinä ja upeina pikkukivirantoina. Hiekkaisten saarien ketju jatkuu Jurmosta koilliseen ja Sandönin retkisatama antaa tästä hienon näytteen. Aspön ja Berghamnin suunnalla on puolestaan komeita nyppyläkallioita, joille on hyvä kiipeillä upeita merinäköaloja ihailemaan. Monien retkisatamien yhteydessä on hienoja luontopolkuja, joita kannattaa ilman muuta hyödyntää. Ja tokihan Björkön sisäjärven kiertävä 2.3 km luontopolku on aivan oma kokemuksensa!
 |
| Näkymä Berghamnin luontopolulta. |
Vaan tokihan tässäkin paratiisissa luikertelee käärme – nimittäin punkki eli puutiainen. Ja niitä onkin sitten pusikoissa ja heinikoissa ihan reippaanlaisesti. Vaan onneksi meloja rantautuu mieluusti kallioluodoille ja muille kuiville paikoille, joissa punkki ei viihdy. Mutta jos päivällä on tullut piipahdettua kosteilla heinikkomailla tai lehtojen siimeksessä, niin silloin on illalla syytä tehdä huolellinen punkkitarkastus. Ja onhan täällä kyitäkin, jotka puolestaan oleilevat mielellään niillä punkkivapailla kallioilla, joten tarkkana saa olla kaikkialla liikkuessaan.
Retkisatamia on Saaristomeren yhteistoiminta-alueen sisällä äkkiseltään vilkaistuna riittävästi, mutta todellisuudessa tilanne on toinen. Vaikka retkisatamien välimatkat ovat periaatteessa kohtuullisia (10-20 km), niin vähänkin huonomman kelin sattuessa siirtyminen retkisatamasta toiseen voi olla ongelmallista. Alueella on toki monia upeita saarisokkeloita, mutta sokkelosta toiselle siirryttäessä meloja joutuu altistumaan aalloille, jotka ovat kasvattaneet korkeuttaan avomerellä satojen kilometrien matkalla, ja ovatpa alueen sisälläkin suurimmat selät jopa 15-20 kilometrin pituisia, joten isoja aaltoja kyllä riittää. Saaristomerelle lähtiessä onkin oltava merimelontapohjaa ja aikataulussa on oltava varapäiviä tuulen pitämiseen. Reittisuunnitelman on syytä olla muutenkin joustava ja siinä on varauduttava hyvinkin erilaisiin ratkaisuihin, jotta reitin pystyy sopeuttamaan kulloisenkin tuulitilanteen mukaiseksi.
 |
| Bengtskäriä kohti. Edellä kulkevassa kärkikajakissa on onneksi lippu, niin näkyvissä on sentään jotain, jota seurata! |
Saaristomeren melontaolosuhteet ovatkin sen verran vaativat, että tänne ei myöskään pidä lähteä yksinään. ”Saanko meloa teidän kanssanne pois täältä Jurmosta?” kysyi eräs yksinäinen meloja kerran ryhmältämme. Ja tottahan se on, Jurmosta ei pääse pois muuten kuin ylittämällä monensuuntaisille tuulille alttiin Jurmo fjärdenin. Lyhimmilläänkin ylitys on neljän kilometrin luokkaa ja avomereltä vyöryvässä isossa aallokossa jo sadan metrin loikka voi olla liikaa. Lähdetään siis porukassa, seurataan säätiedotuksia, ja ollaan valmiita viivytyksiin.
 |
| Jurmon pohjoiskärjen soraikkoja. Kannattaa vilkaista Jurmoa Karttapaikan ilmakuvassa! |
Reittisuunnittelussa on syytä huomata Jurmon ja Borstön väliin sijoittuva suuri linnustonsuojelualue, jolle ei saa mennä mihinkään aikaan vuodesta. Tämä suojelualue leikkaa suoran yhteyden Jurmon ja Borstön välillä ja pakottaa siten kiertämään pohjoisesta Trunsön kautta. Kansallispuiston muut rajoitukset koskevat vain maihinnousua, joten niistä ei ole estettä läpikululle. (Ja joo, Grimsörar on myös kokonaan kiellettyä aluetta, mutta se on niin ulkomerellä, että sinne ei juuri kukaan muutenkaan lähtisi.)
Hyvät lähtöpaikat ovat kortilla. Alueen itälaidassa sijaitseva Kasnäs on autolla suhteellisen helposti saavutettavissa ja siellä on laaja pysäköintialue sekä hyvä ranta kajakkien pakkaamiseen. Kansallispuiston toisella laidalla Korpoströmmin Saaristokeskuksessa on myös suuri pysäköintialue, mutta se on maksullinen ja kahden lauttayhteyden sekä kiemuraisten teiden takana. Ja siinä ne pysäköintialueet sitten käytännössä ovatkin. Varsinais-Suomen rannikkoseudulle tyypillisesti venesatamat tuppaavat olemaan yksityisalueita eikä vapaita rantojakaan juuri ole, joten omaehtoisten lähtöpaikkojen löytäminen on käytännössä mahdotonta.
 |
| Saaristomeren kansallispuiston yhteistoiminta-alue mobiHiidessä huhtikuussa 2021. Karttapohja: Maanmittauslaitos |
Saaristomerelle voi tehdä kovin erimittaisia retkiä. Öröhön on matkaa Kasnäsistä noin 17 kilometriä varsin suojaista reittiä, joskin Örön telttailualueen rantaan päästäkseen on koukattava avomeren puolelta melko vähäisten saarten tarjoamassa niukassa suojassa. Lyhimmillään retki voi siis olla vaivaiset 35 kilometriä. Luonteva ja mielenkiintoinen kierros Örön, Jurmon, Berghamnin ja Sandönin kautta tekee lyhimmillään noin 150 kilometriä, ja jos haluaa poiketa samalla Utössä, niin matkaan tulee lisää noin 25 kilometriä. Alueen luoteiskulmassa sijaitsevan Jungfruskärin kautta kierrettäessä lenkin pituus nouseekin sitten vähintään 250 kilometriksi ja kun otetaan mukaan vielä Hiittinen sekä Bengtskär, niin kokonaismatka alkaa lähennellä kolmeasataa kilometriä. Moneksi kerraksi riittää siis kierrettävää ja nähtävää.
Metsähallituksen luontoon.fi-palvelusta löytyy lisätietoja sekä Saaristomeren kansallispuistosta että Öröstä.
Saaristomeren kansallispuiston yhteistoiminta-alueen melontakohteiden tarkemmat kuvaukset ja sijainnit löytyvät mobiHiidestä (kartta).
Saaristomeren kansallispuisto (tähtiluokitus):
| Luonto ja nähtävyydet | ⭐⭐⭐⭐⭐ |
| Melontaolosuhteet | ⭐⭐ |
| Leiriytymismahdollisuudet | ⭐⭐⭐ |
| Ruoka- ja vesihuolto | ⭐⭐⭐⭐ |
| Lähtöpaikat | ⭐⭐⭐ |
