Iharin kierros: Luonnonmullistus 400 vuoden takaa
Tampereen itäpuolella sattui 1600-luvun alussa maankohoamisen seurauksena melkoinen mullistus, joka muutti useiden järvien korkeuksia ja aikalaisten järkytykseksi myös vesien virtaussuuntia. Parisataa vuotta myöhemmin samalla suunnalla tehty kanavan rakentamistyö epäonnistui, ja taas vesi syöksyi hallitsemattomasti, taas virtaukset muuttuivat ja jälleen yksi koski kuivui pois. Seuraavien parinsadan vuoden jälkeen tehtiin vielä yksi – tällä kertaa hallittu – muutos, jonka ansiosta melojille syntyi hieno ympyräreitti!
Kokemäenjoen vesistö haarautuu muiden päävesistöjemme tapaan moneen otteeseen ja varsin moneen suuntaan, mutta näin syntyvät haarat eivät kuitenkaan kohtaa toisiaan, joten useamman järven kautta kulkevia ympyrälenkkejä ei Kokemäenjoen vesistöstä juuri löydy. Tässä on selvä ero Kymijoen ja Vuoksen vesistöihin, joissa kummassakin on useita erimittaisia lenkkejä, jotka antavatkin sitten erinomaisen mahdollisuuden retkien suunnitteluun. Kokemäenjoen vesistön ainoa ympyrälenkki taitaa olla Iharin kierros – mutta sillä onkin sitten poikkeuksellisen mielenkiintoinen historia.
Iharin kierroksen historian ensimmäinen tärkeä päivämäärä on 10.6.1604. Siihen saakka Pälkänevesi, Längelmävesi sekä Vesijärvi muodostivat yhtenäisen järvialtaan, josta vesi laski Sarsanvirtaa pitkin Roineeseen. Pieni osa nykyisen Pälkäneveden alueen vesistä virtasi Hykiänpuron kautta Mallasveteen, mutta valtaosa kulki Iharin kohdalla olleen leveän salmen kautta Längelmäveteen, josta edelleen Sarsansalmea myöten Vesijärveen. Mutta Iharin salmi samoin kuin Sarsansalmi olivat vain virtapaikkoja, sillä kaikki kolme järveä olivat samassa korkeudessa.
Roine oli jo tuolloin käytännössä samaa järveä kuin Mallasvesi, jonka kautta vedet virtasivat sitten Valkeakosken kautta eteenpäin.
Melojan kaipaamaa ympyräreittiä ei Kokemänjoen vesistössä tuolloin kuitenkaan vielä ollut.
 |
| Tilanne 9.6.1604. Kolmen järven muodostaman yhtenäisen vesialtaan vedet laskevat pääosin Sarsanvirran kautta Roineeseen. Karttapohja: Maanmittauslaitos. |
Mutta tähän ”aina” voimassa olleeseen tilanteeseen oli tulossa hämmästyttävä muutos. Kas kun jääkauden jälkeinen maankohoaminen on voimakkainta Merenkurkun tienoilla, niin tämän seurauksena maa kohoaa Tampereen lähialuilla luoteessa nopeammin kuin kaakossa ja maan pinta siis kallistuu pikku hiljaa. Kun järviallas kallistui siinä mukana, niin vedet pakkaantuivat hiljalleen altaan kaakkoislaidalle, kunnes paine kasvoi niin suureksi, että se mursi Hykiänpuron paikalle uuden, aiempaa selvästi syvemmän lasku-uoman. Vedet uursivat uoman niin syväksi, että Pälkäneveden pinta laski muutamassa viikossa Mallasveden tasolle eli noin 3,5 metriä lähtötilanteestaan. Näin syntynyt uoma sai sittemmin nimekseen Kostianvirta.
Kostianvirran syntymisellä oli isot vaikutukset myös järvialtaan muihin osiin. Virtaus Pälkäneveden ja Längelmäveden välisessä salmessa kääntyi aiempaan nähden päinvastaiseksi ja Iharin kohdalla olevaan kynnykseen muodostui koski. Kynnyksen ansiosta Längelmävesi laski vähemmän kuin Pälkänevesi, mutta oli nyt kuitenkin alempana kuin Vesijärvi. Niinpä virtauksen suunta kääntyi myös Sarsansalmessa, jonka tilalle syntyi Vääksynjoki. Tämän seurauksena myös Vesijärven pinta laski ja kolmen järven yhteisenä lasku-uomana toiminut Sarsanvirta kuivi kokonaan – ja kaiken lisäksi kirjaimellisesti yhdessä yössä.
 |
| Tilanne Kostianvirran syntymisen jälkeen 10.6.1604. Vesialtaasta on muodostunut kolme eri korkeuksilla olevaa järveä ja niistä jokaisen laskusuunta on muuttunut. Karttapohja: Maanmittauslaitos. |
Tässäpä oli talonpojilla ihmettelemistä. Vesijättömaata syntyi satoja neliökilometrejä ja sen myötä myös uusia saaria sekä niemiä ja jopa pikkujärviä. Sarsanvirran myllyt jäivät kuiville ja Hykiänpuron myllyt joutuivat puolestaan syöksyvän veden runtelemiksi. Ei ihme, että tapahtumaa pidettiin jopa maailmanlopun enteenä!
Mutta melojien kaipaama ympyrälenkki ei ollut vielä syntynyt.
Seuraava tärkeä päivä on 3.4.1830 – tai eräiden lähteiden mukaan muutamaa viikkoa myöhemmin.
Vuonna 1820 oli alettu rakentaa kanavaa Längelmävedeltä Roineelle nämä järvet toisistaan erottavan noin 120 metrin levyisen harjun kohdalle. Hankkeen tavoitteena oli laskea Lägnelmäveden pintaa hieman, mutta ei kuitenkaan Roineen tasalle. Työ valmistui kymmenen vuotta myöhemmin ja helmikuussa 1830 kanavan yläpään sulkeneen padon luukkuja raotettiin hiukan ja vesi pääsi virtaamaan rauhallisesti kanavaan. Huhtikuun toisena päivänä luukkuja avattiin enemmän, jonka seurauksena vesi kaivoi seuraavan yön aikana tiensä kanavan perustuksiin ja koko rakennelma murtui. Syöksyvä vesi vei mukanaan niin kanavan puisen sulun ja muut rakenteet kuin reilun annoksen ympäröivää maatakin. Längelmäveden pinta laski Roineen tasalle. Iharinkoski kuivui ojaksi ja sen yhteyteen rakennetut myllyt jäivät kuiville. Vesijärvi jäi ylemmäs ja Vääksynjoki sai lisää pudotuskorkeutta.
 |
| Tilanne Kaivannon kanavan murtumisen jälkeen 3.4.1830. Längelmävesi, Roine, Mallasvesi ja Pälkänevesi ovat samassa korkeudessa, mutta Iharin yhteys on nyt poikki. Karttapohja: Maanmittauslaitos. |
Vaan vieläkään ei meloja päässyt ympyrälenkilleen, sillä Iharinkosken kuivumisen seurauksena Längelmäveden ja Pälkäneveden välillä ei ollut enää suoraa vesiyhteyttä.
Iharinkosken kohdalle jäänyt oja täytettiin jossain vaiheessa tienhoidon helpottamiseksi. Näin syntynyt maakannas oli hyvin kapea, mutta silti piti odottaa lähes kaksi vuosisataa ennen kuin paikalliset maanomistajat saivat huomattavan lupabyrokratian jälkeen luvan kannaksen aukikaivamiseen, joka sitten toteutetiin 5.4.2014. Avattu väylä sai nimekseen Iharinkosken kanava ja nyt oli ympyräreitti vihdoinkin täysin valmis! Itse kerkesin ylittämään maakannaksen kahteen kertaan ja vasta kolmannella melontaretkellä vettä oli koko ympyrän matkalla!
Maakannaksen poiston tavoitteena oli kapean väylän vedenlaadun parantamisen ohella Iharin yhteyden avaaminen pienimuotoiselle veneliikenteelle. Uoma on kuitenkin kovin matala eikä maantien alittava siltarumpukaan ole kaksisen korkea, joten yhtään suuremmilla veneillä ei tälle reitille ole asiaa. Niinpä täällä saa meloa rauhassa veneiden peräaaltoja pelkäämättä.
 |
| Tilanne kuivuneen Iharinkosken avaamisen jälkeen 5.4.2014. Längelmävesi, Roine, Mallasvesi ja Pälkänevesi ovat samassa korkeudessa ja niiden kautta kulkee ympyrälenkki. Vesijärven pinta on lähes kolme metriä muita järviä korkeammalla. Karttapohja: Maanmittauslaitos. |
Vaan millaiset melontavedet tältä kierrokselta sitten löytyy? Rehellisesti sanottuna aika keskinkertaiset. Lenkistä valtaosan kattavat Mallasvesi ja Roine koostuvat suurista, yksitoikkoisista selistä, joissa on vaikea päästä pakoon tuulia. Vähäiset saaret ovat kivikkorantaisia ja sijaitsevat enimmäkseen selkien laidoilla.
Onneksi lenkillä on myös pari mukavan saaristoistakin aluetta. Kierroksen monipuolisin saaristo löytyy Pälkänevedeltä Huhtisaaren ympäristöstä, ja siellä on mukava kierrellä pitempäänkin vaikka alue ei kovin suuri olekaan. Myös Roineen eteläpäässä oleva Saarikylien alue tarjoaa sokkeloista saaristoa ja siellä näkee myös jonkin verran kallioita, joista osa ihan hienon näköisiäkin.
 |
| Mallasveden pitkä selkä aamupäivän auringossa. Reilun kymmenen kilometrin päässä häämöttää Pälkäneen kirkon torni kolmen pikkusaaren ryhmän vasemmanpuolimmaisen saaren kohdalla (näkyy juuri ja juuri napsauttamalla kuva suuremmaksi). Sinne on matka, koska sieltä löytyy sitten Kostianvirtakin. |
Alueen rannat ovat yleisesti ottaen kivikkoisia ja pusikkoisia sekä monin paikoin ruovikkoisia eli ne eivät varsinaisesti kutsu pitämään maataukoja. Hiekkarantoja ei näillä vesillä näy. Järvet ovat kyllä monin paikoin hiekkapohjaisia, mutta siitä huolimatta kivikko alkaa käytännössä joka paikassa heti rantaviivasta.
Myös vedet ovat yleisesti kivikkoisia ja karikkoisia, ja meloessa onkin syytä varautua pohjakosketuksiin niin rantojen ja saarien tuntumassa kuin keskellä aavojakin vesiä. Kiviä on joka paikassa – myös rantaviivan tuntumassa ja kuivan maan puolella. Retkimelojan kannalta tämä tarkoittaa sitä, että rantautuminen on yleensä ottaen hankalaa ja telttapaikkojen löytäminen vaikeaa. Tämä näkyy myös monissa retkisatamissa, joissa kaluston saaminen maihin on työlästä ja telttapaikat ovat kortilla. Kovin suuren porukan kanssa en lähtisi tekemään pitempää retkeä näihin maisemiin.
 |
| Pälkäneveden saarien ainoan retkisataman, Ratasaaren, paras rantautumispaikka. Järven pohja on kyllä hiekkaa, mutta kivikko alkaa heti rannasta. Tällä kohdalla kivet tarjoavat mahdollisuuden kajakin tukemiseen hyvään asentoon. |
Längelmäveden ja Pälkäneveden väli on suojainen kapeikko, jonka huipentuma on tietenkin Iharinkosken kanava. Toki tämä huipentuma on enemmän tunnepohjainen kuin visuaalinen, sillä entinen koski ei näy maastossa millään tavalla ja paikan historiastakin kertoo vain maantien varressa oleva myllynkivistä tehty muistomerkki. Mutta tieto siitä, että Suomen historiallisen ajan suurimmaksikin mainittu luonnonmullistus synnytti tälle paikalle kosken, jonka ihminen sitten vahingossa kuivatti reilun parinsadan vuoden jälkeen, antaa aiheen katsoa ympärilleen ihan toisin silmin.
 |
| Kuivuneen Iharinkosken maisema vuonna 2008 ennen maakannaksen poistamista. Kyltin mukaan töiden piti olla valmiita jo vuoden 2006 lopussa, mutta pitkän lupabyrokratian ja valitusrumban takia valmista tuli vasta vuonna 2014. |
Loma-asutusta on Iharin kierroksen varrella paikoin tiheästikin, ja käytännössä kaikki yhtään paremman näköiset rannat on rakennettu. Jonkin verran näkyy reitin varrella myös peltoja ja maataloja. Erityisesti Salmenojan ja Iharinkosken kanavan väli edustaa vanhaa maatalouskulttuuria.
Vaikka Iharin kierros sijaitseekin Pirkanmaalla, niin alueella alkaa olla Keski-Suomelle tyypillisten korkeiden mäkien ja vuorien tuntua. Niinpä horisontissa näkyy monesti yksittäisiä muuta maastoa korkeampia nyppylöitä, joiden tunnistaminen on hyvää karttaharjoittelua ja monen mielestä jopa mukavaa puuhaakin.
Lyhimmillään Iharin kierroksen saa typistettyä 40 kilometriin, mutta kiertelemällä Pälkäneveden saaristossa sekä Roineen Saarikylien tuntumassa ja koukkaamalla vielä Mallasvedellä Valkeakosken edustan pikkusaarten kautta lenkkiin saa enemmän näkemistä, jolloin matka pitenee helposti 60 kilometrin mittaiseksi. Lenkillä ei ole mainittavimpia virtauksia, joten kiertosuunnalla ei ole väliä.
 |
| Pälkäneveden saaristossa on Iharin kierrokselle tyypillisiä kivikkorantoja ja pieniä mukavia kallioitakin. |
Retkeen saa lisää pituutta jatkamalla reittiä lounaaseen Valkeakosken alapuolisille vesille, kaakkoon Hauhon ja Kukkian suuntaan tai koilliseen Längelmäveden suuntaan, mutta varsinaisia ympyrälenkkejä näistä ei saa aikaiseksi.
Jos valitsee reissun toiseksi pääksi Pälkäneveden Jumponrannan ja toiseksi Kukkian Matinojan, niin saa aikaiseksi vajaan ympyrälenkin, jossa autonhakumatkaa tulee noin 9 kilometriä. Tälle reitille osuu Vihavuoden kosken varsin helppo ohitus ja samalla pääsee piipahtamaan vanhassa komeassa teollisuusrakennuksessa toimivassa kesäkahvilassa. Maisemat ovat Kukkian suunnalla hyvin samanlaiset kuin itse Iharin kierroksellakin.
Längelmävedestä ei saa Iharin kierroksella juuri minkäänlaista kuvaa, sillä kierros piipahtaa Längelmävedellä vain kahden kilometrin pätkän aivan järven lounaiskärjessä Raikun ja Kaivannon kanavan välillä. Längelmävesi ulottuu kuitenkin koillisen suuntaan aina Länkipohjaan asti, jonne tulee matkaa Kaivannon kanavalta yhteen suuntaan mitattuna noin 50 kilometriä. Pelisalmen koillispuolella alkaa monipuolinen ja mukava saaristo, joka sitten muuttuu Ponsanselän kohdalla isoiksi seliksi, joilla allokko pääsee kasvattamaan korkeutta varsin vapaasti.
Längelmävedellä on Härmänsaaren ja Ison Kalliosalon suunnalla hienoja kallioita. Ne ovat useimmiten varsin matalia mutta silti jyrkkärantaisia ja niihin on siten hankala nousta maihin. Varsinaisia kalliojyrkänteitä on vain aivan muutama eivätkä nekään ole kovin korkeita. Koljonselän jälkeen Längelmävesi kapenee pitkäksi, Länkipohjaan ulottuvaksi salmeksi.
 |
| Iharin kierroksen alue mobiHiidessä lokakuussa 2022. Karttapohja: Maanmittauslaitos. |
Kaupassa pääsee reitin varrella käymään Pälkäneellä ja Valkeakoskella. Kangasalan ja Oriveden kaupat sijaitsevat sen sijaan hankalasti useamman kilometrin päässä rannasta. Kaivannon kanavan tuntumassa on useita ruokailumahdollisuuden tarjoavia paikkoja näppärästi aivan rannan tuntumassa. Autopaikkoja löytyy alueelta mukavasti. Retkisatamia on harvakseltaan ja ne ovat maaston yleisen kivikkoisuuden takia olosuhteiltaan usein vaikeita.
Mitään suurempia luonnonsuojelualueita ei Iharin kierroksen varrella ole. Kaivannon kanavan ympärillä olevat harjut on suojeltu, mutta niille tuskin muutenkaan tulisi mieleen telttaansa pystyttää.
Iharin kierroksen melontakohteiden tarkemmat kuvaukset ja sijainnit löytyvät mobiHiidestä (kartta).
Iharin kierros (tähtiluokitus):
| Luonto ja nähtävyydet | ⭐⭐⭐ |
| Melontaolosuhteet | ⭐⭐⭐ |
| Leiriytymismahdollisuudet | ⭐⭐⭐ |
| Ruoka- ja vesihuolto | ⭐⭐⭐⭐ |
| Lähtöpaikat | ⭐⭐⭐⭐ |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti