Inarijärvi: Lapin lumoa ja kivikkoisia saaria
Inarijärvi tunnetaan Suomen toisella laidalla sijaitsevan Saaristomeren tapaan melojien mekkana: onhan Inarijärvi Suomen pohjoisin tasaisten vesien melontapaikka ja oikeastaan ainoa, joka tarjoaa aitoja Lapin maisemia. Lisäksi Inarijärven eteläosissa on runsaasti retkisatamia sekä suojaisia reittejä pohjoispään tarjotessa puolestaan erämaisempaa kokemusta. Kivikkoa riittää kaikkialla.
Inarijärvi on Suomen kolmanneksi suurin järvi ja siltä löytyykin laajoja selkiä, joissa tuuli pääsee nostamaan aaltoa vapaasti yli 20 kilometrin matkalta. Löytyypä järveltä jopa 34 kilometriä pitkä suora, joka läpäisee niin Kasari- kuin Vasikkaselänkin. Inarijärven eteläosan kattavalla, varsin suositulla Inarin retkeilyalueella on runsaasti saaria ja sokkeloisiakin vesiä, mutta kyllä sielläkin aalto pääsee monin paikoin kasvattamaan korkeuttaan kymmenenkin kilometrin päästä. Inarijärvellä retkeillessä onkin seurattava sääennustuksia ja tutkittava karttaa hyvinkin tarkkaan.
Vaikka Inarijärvi sijaitsee Pohjois-Lapissa ja sen ympäristössä kohoaa tuntureita, niin järvi itse on vain 119 metrin korkeudella merenpinnasta – toisin sanoen matalammalla kuin esimerkiksi Oulujärvi (122 m), Koitere (143 m) tai vaikkapa Kitkajärvet (240 m), joista kaikista on omat esittelynsä tällä sivustolla. Tunturit jäävätkin usein järveä ympäröivien vaarojen taakse, vaan komeitahan Inarijärven maisemat joka tapauksessa ovat.
 |
Kaikunuoran Punaiselta tuvalta näkyy hyvällä säällä Muotkatuntureille reilun 60 kilometrin päähän.
Inarijärvi laskee Nellimin pohjoispuolelta alkavaa Paatsjokea pitkin Barentsinmereen. Venäjä ja Norja ovat valjastaneet joen voimalaitoksillaan, joiden takia Inarijärven vedenkorkeutta säännöstellään. Kesäkauden aikana vaihtelu on kuitenkin varsin pientä, ja lisäksi vesi on kesällä lähes korkeimmillaan. Jäät lähtevät vasta touko-kesäkuun vaihteen tuntumassa, jonka jälkeen vesi nousee yleensä muutamassa viikossa tuollaiset 25 senttimetriä pysyen sitten samalla korkeudella aina lokakuulle saakka.
Vedenkorkeutta tärkeämpi seikka retken ajankohdan valitsemiseen onkin hyttystilanne. Pahimpaan aikaan kesä-heinäkuussa ilma on sakeanaan verenhimoisia hyönteisiä, mutta elokuulle siirryttäessä tilanne yleensä helpottaa. Omat kaksi Inarijärven retkeäni olen tehnyt elokuun alkupuolella ja kummallakaan kerralla hyttysistä ei ollut oikeastaan mitään haittaa. Myöskään kesäkuun alkupuolella hyttysiä ei juuri ole, mutta silloin järvivesi on todella kylmää, ja pahimmillaan jäät eivät ole vielä edes lähteneet.
 |
| Inarijärvellä on syytä varautua suurilta seliltä korkeana kurvaavaan aallokkoon, joka pääsee etenemään saarten välisiä, pitkiä ja leveitä salmia pitkin. Tässä ollaan tulossa ihanan heikkotuulisena aamuna Kasariselän laidalle. |
Inarijärven yleisilme koostuu suurista selistä sekä kivikkoisista, metsän peittämistä saarista. Matalissa saarissa metsä on usein tiheää ja tekee pusikkoisen vaikutelman, mutta kallioisemmissa ja korkeammissa saarissa metsä on harvempaa ja männytkin pääsevät kasvamaan mukavamman näköisiksi. Kallioiden kivilaji on väriltään varsin tummaa, ja kun niiden pinnat ovat monesti rosoisia ja karkeita, niin kalliot tekevät usein varsin rouhevan vaikutelman. Jokunen pieni silokalliokin löytyy hyvällä onnella kahvitauon pitoon.
Korkeampia kallioita on järven eteläosissa varsinkin Leviän ja Hoikan Petäjäsaaren ympäristössä, joka onkin retkeilijöiden erityisesti suosimaa aluetta. Varsinaiset kalliojyrkänteet sijaitsevat tyypillisesti hieman sisempänä saarissa ja jäävät siten metsän katveeseen. Hiekkarannat ovat kortilla ja niitä löytyy lähinnä vain järven eteläosaan laskevien suurten jokien suilta. Järven pohjoispäässä saaret ovat enimmäkseen matalia.
Partakon tasolta alkaen Inarijärven pohjoispää kuuluu vuonna 1991 perustettuun Vätsärin erämaa-alueeseen. Erämaa-alueiden tavoitteena on alueiden erämaaluonteen säilyttäminen, saamelaiskulttuurin ja luontaiselinkeinojen turvaaminen sekä luonnon monipuolisen käytön kehittäminen. Erämaa-alueet eivät ole varsinaisia luonnonsuojelualueita, mutta ne pyritään säilyttämään sellaisinaan eikä niillä harjoiteta metsätaloutta. Niinpä niiden puusto pääsee kehittymään hyvinkin toisenlaiseksi kuin Inarijärven eteläosissa, joissa metsät ovat enimmäkseen varsin nuoria. Toki eteläpäässäkin näkyy siellä täällä jokunen isompi mänty ja kelo.
 |
| Käytännössä koko Inarijärvellä on voimassa Metsähallituksen lupa tulentekoon käyttämällä maassa olevia kuivia oksia, risuja ja pieniä juurakoita – ei kuitenkaan alle puolen kilometrin päässä huolletulta tulipaikalta. |
Inarijärvi tekee varsin karun vaikutelman, sillä vesikasvillisuutta on hyvin vähän eikä ruovikkoja – joita myös kaislikoiksi kansan suussa kutsutaan – näy juuri lainkaan. Järvikaislan levinneisyysalue ei sen puoleen edes ulotu näin pohjoiseen. Heinämäisiä saroja näkee runsaammin, mutta nekin noudattavat rantalinjaa kapeina kaistaleina eivätkä esiinny leveinä, vaikeakulkuisina tuppaina. Vesikasvien puolesta rantautuminen onkin siis mahdollista tehdä melkein missä vain, mutta rantojen kivikkoisuus onkin sitten toinen juttu.
Kiviä nimittäin riittää niin vedessä ja rannoilla kuin saarissa ja mantereellakin. Eräälläkin kuuden kajakin ja kolmen telttakunnan retkellä meillä oli iltarutiinina hajaantua melonnan päättyessä kuuteen eri suuntaan etsimään paikkaa, johon saisi säällisesti pystytettyä kolme telttaa. Jos joku löysi kelvollisen saaren, niin hän meloi takaisin hajaantumispaikalle ja antoi melalla muille merkin yöpymispaikan löytymisestä. Matkapuhelimia ei voinut käyttää leiripaikan löytymisestä tiedottamiseen, sillä niistä ei ollut tuohon aikaan Inarijärvellä iloa – eikäpä kännykkä vielä nytkään löydä verkkoa järven kaikissa osissa.
Inarijärvellä on muutama erityinen nähtävyyskohde, joista tärkeimmät ovat Korkia-Mauran jääluola sekä saamelaisten pyhät kohteet Ukonselällä. Jääluolaan laskeutuminen on mieleenpainuva kokemus, vaikka luolan pohjalla oleva ”ikijää” saattaakin nykyisin sulaa kokonaan elokuun lopulla.
 |
Inarijärven saarista löytyy sodanaikaisten sotavankileirien jäännöksiä. Tämä saksalaisten ylläpitämä leiri on ollut Andreasnuoran varrella. |
Ukonselän Ukko on erikoisen näköinen korkea kalliosaari, jossa on saamelaisten aikoinaan käyttämä uhriluola. Ukko on saamelaisten pyhä paikka ja muinaismuistolain rauhoittama muinaisjäännöskohde. Saareen nousemista ei suositella, ja joka tapauksessa siellä tulee liikkua saarta kunnioittaen.
Ukonselällä on myös kaksi saamelaisten vanhaa hautausmaata: Ukon vieressä sijaitseva hiekkarantainen Hautuumaasaari sekä siitä reilut kolme kilometriä lounaaseen sijaitseva Vanha Hautuumaasaari. Liikkuminen on näissä saarissa sallittua – toki niiden pyhän arvon huomioiden.
Mielenkiintoinen käyntikohde on myös Pielpajärven aina auki oleva erämaakirkko, jonne johtaa polku Pielpavuonon retkisatamasta. Edestakainen matka on noin viisi kilometriä.
Lapissa kun ollaan, niin porot ovat jokaisen kävijän mielenkiinnon kohteena. Oman kokemukseni mukaan poroja näkee kuitenkin huomattavasti enemmän automatkojen aikana kuin meloessa tai saarissa liikkuessa.
 |
| Inarijärvi mobiHiidessä marraskuussa 2023. Karttapohja: Maanmittauslaitos. |
Retkisatamia on järven eteläosissa varsin mukavasti, mutta pohjoisessa hyvin vähän. Jokamiehen oikeuksien mukainen leiriytyminen on mahdollista koko järven alueella, sillä varsinaisia luonnonsuojelualueita siellä ei juurikaan ole ja pohjoisosan erämaa-alue-status ei rajoita luonnossa liikkumista eikä yöpymistä. Useimmissa retkisatamissa on joko autiotupa tai tulistelukota.
Inarijärvi on iso ja antaa mahdollisuuksia monenlaisille retkille. Yhden yön retken Veskoniemestä Palosaareen voi hoitaa reilun kilometrin kokonaismelonnalla, kun taas koko järven kiertäminen tekee lähes 300 kilometrin lenkin. Vaihtoehtoisia reittejä kyllä riittää useammallekin erikestoiselle käyntikerralle.
Tyypillinen 40-100 kilometrin retki suuntautuu useimmiten järven eteläosan saaristoon, jossa on runsaasti retkisatamia. Tällä alueella liikkuu myös paljon kalastajia, joita sitten tapaa niin autiotuvissa kuin retkisatamissakin. Monet ovat liikkeellä omien kaasupullojensa ja kalansaaliiden säilyttämiseen tarkoitettujen kaasukäyttöisten jääkaappien/pakastimien kanssa. Vilkkaimpia paikkoja ovat Nanguniemen lähistöllä olevat Kaikunuoran, Jääsaaren sekä Petäjäsaaren retkisatamat.
 |
| Metsähallitus on satsannut Inarijärven retkeilypalveluihin. Tässä Tyllylahden kaasuliedellä varustettu keittokatos. Kaasuliesiä löytyy muistakin retkisatamista. |
Rauhallisempaa retkeä tavoittelevan kannattaakin suunnata järven keski- ja pohjoisosien erämaisempaan tunnelmaan. Siellä retkelle kertyy helposti enemmän pituutta, eikä suuria selkiä pysty täysin väistämään, mutta muiden kulkijoiden vähäisyys ja Vätsärin erämaa-alueen luonto ovat vastaavasti palkitsevia. Loma-asutusta ei täällä ole senkään vertaa kuin järven eteläosissa.
Kauppoja ei Inarijärven rannalla ole muualla kuin Inarissa. Myös Ivalossa on kauppoja, mutta sinne tulee itse järveltä noin 17 kilometriä sivunsa Ivalojokea pitkin. Veden saatavuus ei ole ongelma, sillä Inarijärven vesi on varsin kirkasta ja juomakelpoista aivan järven eteläisimpiä osia lukuun ottamatta.
Autopaikkoja löytyy varsin mukavasti järven niiltä laidoilta, joihin ylipäätään kulkee teitä.
 |
Kallioisia pikkusaaria Inarijärven eteläosassa. |
Metsähallituksen luontoon.fi-palvelusta löytyy lisätietoja Inarin retkeilyalueesta, Inarijärvestä melojan kannalta sekä Vätsärin erämaa-alueesta.
Inarijärven melontakohteiden tarkemmat kuvaukset ja sijainnit löytyvät mobiHiidestä (kartta).
Inarijärvi (tähtiluokitus):
| Luonto ja nähtävyydet | ⭐⭐⭐⭐ |
| Melontaolosuhteet | ⭐⭐ |
| Leiriytymismahdollisuudet | ⭐⭐⭐ |
| Ruoka- ja vesihuolto | ⭐⭐ |
| Lähtöpaikat | ⭐⭐⭐⭐⭐ |
