Soisalon kierto: Viikko vaihtelevissa järvimaisemissa
Suomen suurin saari, Soisalo, sijoittuu Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan rajalle ulottuen Kuopion laidoilta Heinäveden eteläosiin. Soisalo on pohjois-eteläsuunnassa noin 73 kilometriä pitkä ja itä-länsisuunnassa noin 44 kilometriä leveä, ja sen kiertäminen vaatii lyhimmilläänkin tuollaiset 250 melontakilometriä, mutta niinpä matkan varrelle osuukin sitten varsin monipuolinen kattaus hienoja suomalaisia järvimaisemia.
Soisalon saari rajoittuu pohjoisessa Kallaveteen ja etelässä Haukiveteen, ja näiden väliä pääsee kulkemaan vesitse kahta eri reittiä. Soisalon itäpuolitse virtaa kauneudestaan kuuluisa Heinäveden reitti usean järven sekä neljän sulkukanavan (Karvio, Kerma, Vihovuonne, Pilppa) kautta, ja Soisalon länsipuolitse kulkee puolestaan Leppävirran reitti Unnukan sekä kolmen sulkukanavan (Konnus, Naapuskoski, Taipale) kautta. Näin syntyy mainio ympyräreitti, jossa kaikki kosket pääsee ohittamaan turvallisesti sulkukanavia käyttämällä.
Vesi ei siis ole samalla korkeudella Soisalon eri laidoilla, ja niinpä toisinaan väitetäänkin, että Soisaloa ei voisikaan pitää saarena. Toisaalta harvapa meistä väittää, että kosken keskellä oleva maapläntti ei olisi saari, vaikka senkin kohdalla vesi on ylävirran puolella eri korkeudella kuin alavirran puolella. Tässä olisikin mahdollisuudet pitkälliseen filosofiseen pohdintaan saaren olennaisesta olemuksesta, mutta jätetäänpä nuo mietiskelyt pilkunviilaajille ja keskitytään olennaiseen – eli melontaan.
Vesi virtaa siis Soisalon molemmilla puolilla pohjoisesta etelään, joten tiedossa on niin myötä- kuin vastavirtaakin meloipa saaren ympäri kumpaan suuntaan tahansa. Käytännössä kierto kannattaa tehdä myötäpäivään, sillä Heinäveden reitillä on pitempiä virtaosuuksia kuin Soisalon länsipuolella, joten ne kannattaa hyödyntää myötävirtoina.
 |
| Soisalon kierron melontakohteet mobiHiidessä tammikuussa 2022. Karttapohja: Maanmittauslaitos. |
Soisalon kierron voi aloittaa reitin mistä kohdasta tahansa ja autopaikkojakin löytyy mainiosti koko reitin matkalla. Aloitetaan tämä esittely vaikkapa Varkaudesta, jossa reitti kulkee Taipaleen sulkukanavan kautta. Nykyisen kanavan vieressä on vanha, kuivillaan oleva kanava sekä ehdottomasti tutustumisen arvoinen kanavamuseo erinomaisine kahvioineen. Alueelle pääsee kätevästi sulun yläpuolella olevan entisen vierasvenesataman rannasta.
Heti Taipaleen sulun pohjoispuolella tuleekin sitten vastaan reitinvalintaongelma, kun vaihtoehtoja on peräti kolme: kulkisiko suorinta reittiä Pussilantaipaleen avokanavaa vaiko pikkuruisen saaren hauskasti halkaisevan Haijan avokanavan kautta vaiko lyhyen Pussilanjoen ja tunnelmallisen kapean Annelin avokanavan kautta? Jokaista reittiä päätyy joka tapauksessa Unnukalle, jonka keskiosassa on hieno tiheä saaristo. Unnukan rannat ovat paikoin varsin kivikkoisia, mutta järven itälaidalta löytyy myös joitakin hiekkarantoja. Soisaloa kierrettäessä Unnukka tulee helposti melottua läpi suorinta reittiä, mikä on sinänsä vahinko.
 |
| Unnukalla on Kaidan retkisataman lähellä vanhan hiekkaproomun hylky. Unnukkaa säännöstellään siten, että vedenkorkeuden vuosittainen vaihtelu on vain vaivaiset kymmenisen senttiä, joten vesi on hylyn kyljissäkin jatkuvasti likimain kuvassa näkyvällä korkeudella. |
Leppävirran kohdalla laivaväylä kulkee kuntakeskuksen vieritse noin seitsemän kilometriä pitkän (vasta)virtaosuuden kautta, jonka voi kuitenkin välttää kulkemalla Leppäsalon itäpuolta Saviputaan tai Ison Möhköskosken kautta. Leppäsalon pohjoispuolella voi vielä valita kulkeeko Naapuskosken vai Konnuksen sulkukanavan kautta. Virtauksessa ei näiden välillä eroa juurikaan ole, joten helposti tulee kuljettua Konnuksen kautta sulun läheisyydessä sijaitsevan mainion kahvilan takia.
 |
| Hyvä reitti Leppävirran ohittamiseen kulkee Saviputaan kautta, jolloin vastavirtaa on vain lyhyen Kivikosken kohdalla. Vedenpintojen korkeusero on tulva-aikoja lukuunottamatta liki olematon, joten Kivikoskessa ei kesäaikaan ole koskea, joskin kivet ovat kyllä paikoillaan! (Kuva: Leena Manner.) |
Koiruksen jälkeen on ylitettävä tuulialtis Sotkanselkä, jonka jälkeen ollaankin Kallavedellä, josta on oma esittelynsä. Erityisesti kannattaa huomata, että koko Soisalon kierron hienoimmat hiekkarannat löytyvät aivan suorimman melontareitin varrella olevasta Iivarinsalosta ja sen lähellä sijaitsevasta Hietasalosta, joissa molemmissa on myös mainiot leiriytymismahdollisuudet. Niitä ennen voi myös poiketa jollain Kallaveden vanhoista kalamajoista, joista yksi löytyy Iso-Mietistä. Etelä-Kallaveden runsaan retkisatamatarjonnan ja tuulille jossain määrin alttiiden selkien jälkeen reitti on pohjoisimmassa pisteessään ja kääntyy kaakkoon Vehmersalmen kautta Suvasvedelle.
Suvasveden kaksi suurta selkää – Kukkarinselkä ja Haapaselkä – ovat kumpikin törmäyskraattereita, joita tunnetaan koko Suomesta vain kaksitoista kappaletta. Haapaselän kraatterilla on ikää 710 miljoonaa vuotta ja Kukkarinselän huomattavasti nuoremmalla kraatterilla ”vain” 85 miljoonaa vuotta. Melojan näkökulmasta vedellä täyttyneet kraatterit ovat isoja tuulille alttiita selkiä, joiden luonnetta kuvaa hyvin Kukkarinselän eteläosan nimi: Hornanselkä.
Suvasveden suurten selkien laidoilla on mukavia kallioisia pikkusaaria. Erityisen hieno saaristo on Kukkarinselän ja Haapaselän välissä sijaitseva Jakamon suojeltu saariryhmä, jolla on suojelusta huolimatta voimassa normaalit jokamiehenoikeudet. Tuulen salliessa kannattaakin suunnata reitti kulkemaan sen kautta. Jos taas reitti kulkee Kukkarinselän pohjoislaitaa, niin silloin kannattaa poiketa Vierunvuoren rinteeseen maalattujen ohikulkijoiden nimien komean kokoelman kautta.
 |
| Suvasveden Kukkarinselkä on muodostunut yhteen Suomen kahdestatoista tunnetusta törmäyskraatterista. |
Suvasveden kaakkoislaidalla saaristo tihenee ja vedet kapenevat. Paimensaaren retkisatamasta johtaa polku saaren keskivaiheilla olevalle, 1920-luvun maatilalle, jossa on asuttu omavaraisesti aina vuoteen 1987 saakka. Tilalla pääsee tutustumaan neljän perheettömän sisaruksen tavattoman yksinkertaiseen arkeen ja paikka onkin ehdottomasti käymisen arvoinen.
Suvasveden muuttuessa Varisvedeksi voi halutessaan pistäytyä Lintulan luostarissa. Poikkema lisää melontamatkaa yhteensä noin kolme kilometriä ja lisäksi maamatkaa tulee kilometri suuntaansa. Myös Valamon luostarissa on mahdollista vierailla, mutta sinne tulee Varistaipaleen neljän peräkkäisen sulkukammion kanavalta (joka on jo sinänsä kokemus!) melontamatkaa noin 12 kilometriä suuntaansa.
Karvion sulkukanavan jälkeen on vuorossa Kermajärvi komeine kalliosaarineen. Järven keskiosan muodostava Kermanselän ja Kytöselän kaksoisselkä on pituudeltaan lähes 12 kilometriä ja se on arka useimmille tuulille. Sitä kiertää kuitenkin lähes joka syrjällä hieno saaristo, joka tarjoaa suojaisia reittejä suurten selkävesien kiertämiseen. Ja vaikka sää sallisikin Kermanselän ylittämisen suorinta reittiä, niin silti se kannattaa kiertää saaristoa myötäillen upeiden kallioiden ja komeiden jyrkänteiden takia. Pääosa järven keskiosan saarista on suojeltuja, mutta niissä on silti voimassa normaalit jokamiehenoikeudet.
 |
| Kermajärvellä on hienoja saaria ja tilaa tuulelle temmeltää. |
Kerman sulkukanavan jälkeen reitti kapenee eikä suuria selkiä nähdä ennen kuin vasta Linnansaaren kansallispuistossa Haukivedellä. Kerman jälkeen vuorossa on Vihovuonteen sulkukanava ja heti sen jälkeen Vääräkosken avokanava.
Vääräkoskella on narusta vetämällä toimiva valo-ohjaus, jota on ihan oikeasti syytä käyttää ja noudattaa! Kanava on kapea ja siinä on näköesteen aikaansaava mutka, mikä tekee paikan vaaralliseksi. Valo-ohjauksen käyttö on nopeaa: vihreä valo syttyy heti kun narusta nykäisee, mikäli ketään ei ole tulossa vastaan. Jos vihreä valo ei syty heti, niin sitten tosiaan onkin syytä jäädä odottamaan!
 |
| Vääräkoskella on ehdottomasti noudatettava valo-ohjausta, vaikka ylävirran puoleinen opaste sijaitsee yli puoli kilometriä ennen kanavaa eikä kanava edes näy opasteelle! Aloittelevana retkimelojana tuli tästä ensi kertaa kulkiessa ajateltua, että ”eihän keskellä järveä oleva liikennevalo melojia koske” ja niinpä matka jatkui punaisen valon ohi. Kapeassa avokanavassa pyyhälsi sitten vastaan matkustajalaiva! Vieläkään en tiedä, miten siitä tuli selvittyä ehjin nahoin, ja mitä painokelvottomia sanoja laivan kapteeni mahtoi suustaan päästellä. Sen sijaan kaksikon etuaukosta tullut palaute on jäänyt hyvin mieleen. |
Heinäveden reitin viimeinen sulkukanava on Pilppa, jonka alapuolella ollaankin sitten Varkauteen saakka saimaannorpan elinalueella. Heti kanavan jälkeen kannattaa kaartaa Vierunvuoren kalliomaalaukselle, joka on merkitty rannassa olevalla opastaululla. Kalliomaalaus erottuu varsin hyvin ja se näkyy suoraan vesille, joten maihin ei tarvitse nousta.
Pilpan jälkeen ollaan Koloveden kansallispuistossa, mutta Soisaloa kierrettäessä pääosa kansallispuistosta jää syrjään suoralta reitiltä. Jos haluaa käydä Koloveden parhailla paikoilla, niin silloin kannattaa kiertää sekä Mäntysalo että Vaajasalo, ja lisäkilometrejä kertyy tällöin helposti kolmisenkymmentä.
Kaksitoista kilometriä pitkän Pyylinsaaren voi kulkea kummalta puolelta tahansa ja valinta on tehtävä Heinäveden reitin vanhoissa mainoskuvissakin esiintyvän tunnelmallisen Koukunpolven kohdalla. Kansan keskuudessa Koukunpolven kärjessä sijaitseva vanha huvila valkoisine huvimajoineen tunnetaan oopperalaulaja Aino Acktén kesänviettopaikkana, mutta todellisuudessa Acktén huvila sijaitsee pari kilometriä tästä luoteeseen. No, rakennuttipa huvilan aikoinaan oopperalaulajatar taikka apteekkari, niin joka tapauksessa Koukunpolvi on kansallismaisemaksikin luokitellun Heinäveden reitin ikoninen nähtävyys.
 |
| Koukunpolven ikoninen huvilaranta syksyisessä asussa. |
Suorin reitti kohti Varkautta kulkee Pyylinsaaren länsipuolta – jolloin kannattaa harkita viiden lisäkilometrin koukkausta Loikansaaren lounaisrannan komeiden kalliojyrkänteiden kautta – ja edelleen Joutenveden pohjoislaitaa Tappuvirran lossin ohi Linnansaaren kansallispuiston pohjoispäähän. Joutenvesi ja Linnansaaren kansallispuisto ovat kuitenkin maisemallisesti upeita ja niihin kannattaa tutustua tarkemmin – ellei sitten aio käydä täällä erikseen eri retkellä. Varsin hyvän yleiskuvan saa koukkaamalla Joutenveden eteläosan tiheän saariston kautta Oraviin ja siitä edelleen Linnansaaren pääsaaren kautta Varkauden suuntaan.
Koloveden, Joutenveden ja Linnansaaren kansallispuiston muodostama maisemallisesti hieno kokonaisuus on kuvattu erikseen omassa esittelyssään. Tiivistetysti voi sanoa, että Koloveden kansallispuistossa on komeita kallioita upeine jyrkänteineen, Joutenvesi tarjoaa pienten kalliorantaisten saarten tiheää sokkelikkoa, ja Linnansaaren kansallispuistosta löytyy suuria selkävesiä ja saaristosokkeloita sekä jonkin verran myös hiekkarantoja. Tutustumisen arvoinen Linnansaaren vanha perinnetila löytyy Sammakkoniemen retkisataman tuntumasta. Kansallispuistojen alueilla leiriytyminen on sallittua vain virallisissa retkisatamissa, mutta Joutenveden alueella voi (kesäaikaan) yöpyä normaalien jokamiehenoikeuksien perusteella.
 |
| Myhkyrän pohjoislaidan kalliojyrkänne Linnansaaren kansallispuistossa Haukivedellä. |
Kulkipa reitti sitten lyhyempää matkaa Tappuvirran kautta taikka parempien maisemien perässä Oravin kautta, niin joka tapauksessa matka jatkuu Linnansaaren kansallispuiston luoteiskolkasta Varkauteen. Tällä hieman yksitoikkoisella parinkymmenen kilometrin osuudella on tuulille alttiita kapeita selkiä. Varkaudessa on reitin esittelymme tullut alkupisteeseensä ja Soisalo on kierretty.
Kauppoja osuu aivan reitin varrelle Varkaudessa, Vehmersalmella ja Karviossa. Leppävirralla maamatkaa kertyy kilometrin verran suuntaansa ja silloin joutuu lisäksi vaihtamaan Saviputaan kautta kulkevan parhaan reittivaihtoehdon pitkään virtaosuuteen. Leppävirran pohjoispuolelta löytyy Konnuslahden kauppa, jossa poikkeaminen tekee reilut neljä kilometriä melontaa ja puolisen kilometriä kävelyä suuntaansa. Kallavedellä tulee suoralta reitiltä vajaan kymmenen kilometriä melontaa sivunsa Keilankannan kaupalle. Heinävedelläkin on kauppoja, mutta niille on rannasta puolisentoista kilometriä, ja lähes koko matka on todella jyrkkää mäkeä, joten viisaampi on tällä suunnalla käydä kaupassa Karviossa. Oravin kaupan osuminen matkan varrelle riippuu reitinvalinnasta Joutenveden ja Haukiveden välillä. Rantasalmen ja Kangaslammen kaupoille on puolestaan hankala päästä Soisaloa kierrettäessä, joten niitä ei voi suositella, vaan mieluummin kannattaa säästää kaupassakäynti Varkauteen.
Retkisatamia on runsaasti Kallavedellä, Kolovedellä ja Linnansaaren kansallispuistossa sekä jonkin verran Kermajärvellä, mutta muualla niitä on harvakseltaan. Lähtöpaikkoja löytyy hyvin reitin koko matkalla.
 |
| Viikon reissulla sattuu helposti sadettakin johonkin kohtaan. Tässä se tapahtui Linnansaaren kansallispuiston alueella Haukiveden pohjoispäässä. |
Lyhimmillään Soisalon kierto tekee noin 250 kilometriä. Itse olen kiertänyt Soisalon kolmesti ja näiden retkien pituudet ovat olleet luokkaa 260-270 kilometriä. Lisäkilometrejä syntyy erityisesti mahdollisesta Kuopiossa poikkeamisesta ja reitinvalinnasta Unnukalla sekä Joutenveden ja Linnansaaren kansallispuiston kohdalla. Yllä on käsitelty myös mahdollisia käyntejä Valamon luostarissa sekä Koloveden kansallispuistossa, joista saa helposti lisäpituutta retkeen.
Toki tälle alueelle voi tehdä lyhyempiäkin retkiä. Kallavedestä sekä Kolovesi-Joutenvesi-Linnansaari-alueesta onkin olemassa omat esittelynsä. Näiden lisäksi Suvasvesi sekä Kermajärvi ja miksei myös Unnukka ovat mainioita kohteita muutaman päivän retkille.
Metsähallituksen luontoon.fi-palvelusta löytyy lisätietoja Suvasvedestä, Paimensaaren perinneympäristöstä, Kermajärven luonnonsuojelualueesta, Koloveden kansallispuistosta, Joutenveden luonnonsuojelualueesta sekä Linnansaaren kansallispuistosta.
Soisalon kierto (tähtiluokitus):
| Luonto ja nähtävyydet | ⭐⭐⭐⭐⭐ |
| Melontaolosuhteet | ⭐⭐⭐ |
| Leiriytymismahdollisuudet | ⭐⭐⭐ |
| Ruoka- ja vesihuolto | ⭐⭐⭐⭐⭐ |
| Lähtöpaikat | ⭐⭐⭐⭐⭐ |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti