06 huhtikuuta 2022

Tulenteko valtion mailla: Osa 2

 


Tulenteko valtion mailla: teoria ja käytäntö – osa 2/2

Jorma "Saja" Sajaniemi

Tämän jutun ensimmäinen osa käsitteli Metsähallituksen antamaa rajoitettua lupaa ottaa polttopuita ja tehdä tulet valtion mailla pohjois- ja itä-Suomessa. Esimerkkitapauksen läpikäynti osoitti kuitenkin, että tämä sinänsä hieno lupa johtaa suuriin vaikeuksiin, kun sitä yrittää soveltaa käytännössä. Tiedustelinkin Metsähallitukselta, onko tulenteon luvallisuuden selvittäminen tosiaankin näin hankalaa, ja sain vastauksena uuden ja erilaisen kuvauksen luvan sisällöstä. Näiden uusien vaatimusten täyttyminen on selvitettävissä kohtuutyöllä – mutta kyllä sitä silti kannattaa harjoitella kotona jo ennen retkeä.

Jokamiehenoikeus ei anna lupaa tehdä tulta toisen omistamalle maalle eikä salli myöskään tulien tekemiseen tarvittavan puun ottamista toisen omistamasta metsästä, joten tuntuu oikein mukavalta, että Metsähallitus on helpottanut retkeilijöiden elämää seuraavasti:

Lapissa, Pohjois-Pohjanmaalla, Kainuussa sekä Pohjois-Karjalassa Metsähallitus on päätöksellään antanut yleisen luvan tulentekoon maastossa valtion mailla. Tulentekoon voi käyttää kuivia oksia, risuja ja pieniä juurakoita. Mikäli alle puolen kilometrin sisällä on huollettu tulentekopaikka, täytyy tulistelun tapahtua siellä. Luonnonsuojelualueilla, joille on laadittu hoito- ja käyttösuunnitelma tai annettu järjestyssääntö, noudatetaan tulenteossa sitä, mitä näihin suunnitelmiin ja sääntöihin on linjattu. (Lähde: https://www.luontoon.fi/retkietiketti#tulenteko 27.2.2022)

Tämä kuulosta (länsi- ja etelä-Suomen syrjintää lukuunottamatta) järkevältä: Metsähallituksella ei ole valtaa yksityisillä mailla, joten päätös koskee vain valtion maita; erityisalueilla noudatetaan niiden omia sääntöjä; eikä ole järkevää sallia villiä tulentekoa paikoissa, joissa on virallinenkin tulipaikka lähellä. Jutun ensimmäisessä osassa kuitenkin havaittiin, että tulenteon luvallisuuden selvittäminen tämän päätöksen perusteella on käytännössä todella hankalaa ja eräiltä osin ehkä jopa mahdotonta.

Lähetinkin Metsähallitukselle jutun ensimmäisen osan luonnoksen kommentoitavaksi 2.3.2022 ja sain vastauksen 17.3.2022. Tässä vastauksen olennaiset osat:

”Jos retkeillessään aikoo tulistella maastossa, joutuu tosiaan jonkun verran tekemään selvitystyötä ennakkoon, jotta tietää missä tämä on mahdollista ja missä ei. Helpoiten tämä onnistuu hyödyntämällä retkikartta.fi - ja luontoon.fi - palveluja.

Retkikartassa näkyvät kartalla Metsähallituksen hallinnoimat suojelualueet ja talousmetsät (eli monikäyttömetsät), sekä tulentekopaikat ja muut retkeilyrakenteet. Tästä pääset katsomaan palvelua: https://www.retkikartta.fi/ [...]

Kun retkikartasta olet selvittänyt mitä suojelualueita retkikohteeseesi sisältyy, voit Luontoon.fi -palvelusta tarkistaa onko kyseisille suojelualueille kirjattu erikseen vain niitä koskevia sääntöjä ja ohjeita mm. tulentekoa koskien, esim. Oulangan kansallispuisto https://www.luontoon.fi/oulanka/ohjeetjasaannot

Jos kyseisille suojelualueille ei löydy mitään erillisiä ohjeita luontoon.fi -sivuilta, voi tulet tehdä Metsähallituksen yleisen päätöksen mukaisesti kun liikutaan Lapin, Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun tai Pohjois-Karjalan alueilla. Tässä vielä esimerkkinä Elimyssalon ohjeet ja säännöt https://www.luontoon.fi/elimyssalo/ohjeetjasaannot

Vastaus on kirjoitettu toimintaohjeen muotoon, mikä on sinänsä huomattava parannus luontoon.fi-palvelussa olevaan byrokraattiseen päätösmuotoon. Mutta muodon lisäksi myös asiasisältö on muuttunut! Metsähallituksen päätökseen nähden näissä sähköpostilla tulleissa ohjeissa on seuraavat erot:

1. Kun päätös puhuu ”valtion metsistä”, niin tämä uusi ohje puhuu ”Metsähallituksen hallinnoimista suojelualueista ja talousmetsistä”. 

2. Kun päätös puhuu ”huolletuista tulentekopaikoista”, niin tämä uusi ohje puhuu ”Retkikartassa näkyvistä tulentekopaikoista”.

3. Kun päätös puhuu ”luonnonsuojelualueista, joille on laadittu hoito- ja käyttösuunnitelma tai annettu järjestyssääntö”, niin tämä uusi ohje puhuu ”Luontoon.fi -palvelussa kirjatuista [...] säännöistä ja ohjeista”.

Erot ovat sisällöllisesti olennaisia ja niinpä Metsähallituksen päätös olisikin nähtävästi pitänyt kirjoittaa jo alun perin näin:

Lapissa, Pohjois-Pohjanmaalla, Kainuussa sekä Pohjois-Karjalassa Metsähallitus on päätöksellään antanut yleisen luvan tulentekoon maastossa valtion mailla Metsähallituksen hallinnoimilla suojelualueilla ja talousmetsissä. Tulentekoon voi käyttää kuivia oksia, risuja ja pieniä juurakoita. Mikäli alle puolen kilometrin sisällä on huollettu retkikartta.fi-palveluun merkitty tulentekopaikka, täytyy tulistelun tapahtua siellä. Luonnonsuojelualueilla, joille on laadittu hoito- ja käyttösuunnitelma tai annettu järjestyssääntö löytyy luontoon.fi-palvelusta kohta ”Ohjeet ja säännöt”, noudatetaan tulenteossa sitä, mitä näihin suunnitelmiin ohjeisiin ja sääntöihin on linjattu.

Uusi yritys uudella tulkinnalla – Selvitettävät asiat

Saadakseen selville onko tulenteko sallittua jollain paikalla, niin pitääkin siis selvittää seuraavat asiat:

Kysymys 1 – Onko paikka luvan kattamien maakuntien alueella?

Kysymys 2 – Onko paikka Metsähallituksen hallinnoimalla suojelualueella tai talousmetsässä (retkikartta.fi -palvelussa)?

Kysymys 3a – Onko paikka luonnonsuojelualuetta?

Kysymys 3b – Onko luonnonsuojelualue esitelty luontoon.fi-palvelussa?

Kysymys 3c – Onko sen ”Ohjeet ja säännöt” -kohdassa tulentekoa koskevia ohjeita?

Kysymys 4 – Onko alle puolen kilometrin sisällä retkikartta.fi-palveluun merkitty tulentekopaikka?

(Tämän jutun ensimmäisessä osassa oli vastaava kysymyslista luontoon.fi-palvelussa esitellystä Metsähallituksen päätöksestä poimittuna. Ainoastaan kysymykset 1 sekä 3a olivat siellä samat kuin tässä sähköpostitse saatujen ohjeiden mukaisessa listassa!) 

Uusi yritys uudella tulkinnalla – Esimerkkitapaus

Kajakin keula kolahtaa taas rantaan Höytäisen saaren itärannalla Haaraniemen tyvessä. Gepsi näyttää jotain tällaista (karttapohja Maanmittauslaitos):

Kysymysten 1, 2, 3a ja 4 selvittämiseksi tarvitaan nyt retkikartta (https://retkikartta.fi), jossa pitää laittaa karttatasoissa päälle (i) Suojelu- ja retkeilyalueet, (ii) Metsätalouden monikäyttömetsät / Monikäyttömetsät, sekä (iii) Retkeilypalvelut / Retkeilyrakennelmat / Tulentekopaikat. Jouhtenisen kohdalla retkikartta näyttää nyt tällaiselta (kuvan saa suuremmaksi napsauttamalla):

Metsähallituksen hallinnoimat suojelualueet on merkitty ohuella vihreällä pystyviivoituksella tai muulla vihreäkuvioisella täytöllä, joten Jouhtenisen Haaraniemi on tällainen alue. Siis vastaus sekä kysymykseen 2 (onko paikka Metsähallituksen hallinnoimalla suojelualueella tai talousmetsässä retkikartta.fi -palvelussa) että kysymykseen 3a (onko paikka luonnonsuojelualuetta) on kyllä!

Tulenteko on sallittua myös Metsähallituksen hallinnoimissa monikäyttömetsissä, jotka on merkitty ohuella kellanruskealla pystyviivatäytöllä – sellaisia ei kartan näkyvällä alueella ole.

(Pohjakarttana olevassa Maanmittaushallituksen maastokartassa kaikki suojelualueet on merkitty vihreällä reunuksella. Niinpä esimerkiksi vasemman laidan Jere on suojelualuetta, mutta koska siinä ei ole vihreää täyttökuviota, niin se ei ole Metsähallituksen hallinnoima eikä siis tulentekoluvan piirissä.)

Kysymys 4 on myös ok, koska puolen kilometrin säteellä ei ole karttaan merkittyä tulentekopaikkaa. Metsähallitukselta saamani vastauksen osalta minulle jäi epäselväksi se, otetaanko tulipaikkoina huomioon vain retkikartan omat tulipaikkamerkinnät (valkoinen nuotio ruskeassa neliössä) vaiko myös pohjakarttaan merkityt tulipaikat (jollainen näkyy esimerkiksi Laitasaaren pohjoiskärjessä). Uskoisin, että jälkimmäisiä ei oteta huomioon, ja ainahan voi väittää, että käytti pohjakarttana maastokartan sijaan taustakarttaa tai ilmakuvaa, joihin tulipaikkoja ei ole merkitty.

Haaraniemeä napsauttamalla aukeaa ikkunan vasempaan laitaan palsta, josta selviää, että ollaan Jouhtenisen luonnonsuojelualueella. (Tämä on aika yllättävää, sillä jutun ensimmäisessä osassa käytetyn Metsähallituksen metsa.fi-palvelun mukaan kyseessä on Haaraniemen luonnonsuojelualue! No, uskotaan nyt sitten tällä kertaa tätä retkikarttaa eli kyseessä on Jouhtenisen luonnonsuojelualue.) Vasemman palstan tekstiä napsauttamalla aukeaa kohteen selitys (ja samalla – pyytämättä ja yllättäen – kartan mittakaava muuttuu toiseksi ja lisäksi joukko aiemmin näkymättöminä olleita karttatasoja aktivoituu: näkyviin ilmestyvät valittu kohde, kaikki retkeilypalvelut, sekä reitit). Tulos näyttää tältä (huomaa karttaan ilmestyneet uudet siniset ja punaiset viivat sekä itsekseen aktivoituneet karttatasot kuvan oikeassa laidassa):

Jouhtenisen luonnonsuojelualueen selityksestä selviää, että ollaan Pohjois-Karjalassa, joten kysymys 1 (onko paikka luvan kattamien maakuntien alueella) on ok! (Monikäyttömetsien kohdalla maakunta ei selviä tällä tavalla, joten kysymys 1 on selvitettävä silloin jollain muulla tavalla – esimerkiksi siten kuin jutun ykkösosassa on esitetty.)

Lisätiedot-välilehdeltä (josta näkyy kuvassa vain otsikko) löytyy vain Metsähallituksen tunniste ja UUID-tunniste (mikä se sitten lieneekin), joten sieltä ei löydy vastausta kysymyksiin 3b (onko luonnonsuojelualue esitelty luontoon.fi-palvelussa) ja 3c (onko sen ”Ohjeet ja säännöt” -kohdassa tulentekoa koskevia ohjeita).

Avataan siis luontoon.fi-palvelun retkikohdehaku osoitteessa https://www.luontoon.fi/retkikohteet ja naputellaan haettavan retkikohteen nimeksi Jouhtenisen luonnonsuojelualue ja tehdään haku. Hakulaatikon alapuolella olevalle kartalle ilmestyy pallukka, jota napsauttamalla selviää, että kyseessä on kaivattu Jouhtenisen luonnonsuojelualue, joten alue on esitelty luontoon.fi-palvelussa ja vastaus kysymykseen 3b on löytynyt:

Linkkiä seuraamalla pääsee Jouhtenisen luonnonsuojelualueen omalle sivulle https://www.luontoon.fi/jouhteninen, jonka ”Ohjeet ja säännöt” -osiossa todetaan:

Ensisijaisesti tulenteossa tulee käyttää huollettuja tulentekopaikkoja. Näin tulee toimia aina, kun on alle puolen kilometrin etäisyydessä huolletusta tulentekopaikasta. Muussa tapauksessa tulentekoon voi käyttää kuivia oksia, risuja ja pieniä juurakoita.

Näin siis löytyi vastaus kysymykseen 3c ja retkeilijämme on noudatettava näitä ohjeita – jotka tosin ovat samat kuin Metsähallituksen yleisluvassa.

Kaikki vaadittavat asiat ovat siis löytyneet ja kaikki on ok, joten tulenteko on sallittua Jouhtenisen Haaraniemessä! Nyt siis keräämään kuivia oksia, risuja sekä pieniä juurakoita ja nuotion rakentamiseen!

Mikäli aluetta ei löydy nimihaulla, niin itse varmistaisin kyllä karttahaulla, että suunnittelemani paikan lähistöllä ei näy luontoon.fi-palvelun tuntemia kohteita. Tällöin tulee valita alue – tässä tapauksessa Itä-Suomi – ja kartta näyttää silloin tältä:

Jatko meneekin sitten samoin kuin edellä. (Jouhtenisen kohdalla olevassa pallukassa on tosin nyt numero 35, koska numerointi muuttuu dynaamisesti aina, kun näytettävien alueiden joukko muuttuu. Itse kuvittelin alkuun, että numero tarkoittaisi pallukan kohdalla olevien lähekkäisten kohteiden lukumäärää ja yritin sinnikkäästi zoomata sisään nähdäkseni ne yksittäiset kohteet.)

Summa summarum – uudella tulkinnalla

Metsähallituksen sähköpostilla antaman uuden tulkinnan mukaisesti tulenteon luvallisuuden selvittäminen on siis selvästi helpompaa kuin luontoon.fi-palvelussa olevan Metsähallituksen päätöksen mukaisesti toimittaessa. Mikäli maakunta on tiedossa – kuten se useimmiten varmaankin on – niin uuden tulkinnan mukaan riittää käyttää retkikartta.fi- ja luontoon.fi-palveluja, ja tämä on tehtävissä myös kännykällä. 

Sen verran monimutkaista homma kuitenkin on, että edelleenkin toivoisin Metsähallituksen tarjoavan yksinkertaisen nettilomakkeen, johon voisi antaa omat koordinaatinsa (joko naputtelemalla tai suoraan kännykän sijainnista) ja joka palauttaisi karttakuvan lähiympäristön sallituista tulentekoalueista.

Vähintä, mitä Metsähallituksen tulisi tehdä, olisi muotoilla asian esittely luontoon.fi-palvelussa uudelleen – vaikkapa näin:

Metsähallitus sallii itä- ja pohjois-Suomessa tulenteon maastossa kuivia oksia, risuja ja pieniä juurakoita käyttämällä. Lupa kattaa Lapin, Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun sekä Pohjois-Karjalan ja on voimassa sellaisilla suojelu- ja retkeilyalueilla sekä monikäyttömetsissä, jotka näkyvät retkikartta.fi-palvelussa – ei kuitenkaan puolta kilometriä lähempänä kyseiseen palveluun merkittyjä tulentekopaikkoja. Monet luonnonsuojelualueet on esitelty luontoon.fi-palvelussa ja niiden osalta noudatetaan kyseisessä palvelussa annettuja tulenteko-ohjeita.

Näin muotoiltuna ohje ensinnäkin kuvaisi asian niin kuin Metsähallituksen päätöstä on tarkoitus tulkita; toisekseen se tekisi tulenteon luvallisuuden selvittämisen ylipäätään mahdolliseksi; ja kolmanneksi se antaisi samalla välineet tarvittavien tietojen löytämiseen. Kuten tämän jutun ensimmäisessä osassa kuvasin, niin luontoon.fi-palvelussa nykyisin oleva muotoilu johtaa käytännössä huomattaviin hankaluuksiin eikä kaikkia sen vaatimia tietoja taida edes olla mahdollista löytää verkosta!

Metsähallituksen päätöksen uuden tulkinnan mukaiset tiedot löytyvät siis verkosta, mutta kaikki ei kuitenkaan selviä täysin ilmeisellä tavalla. Niinpä tulenteon luvallisuuden selvittämistä on hyvä harjoitella etukäteen kotona. Mikäli aiottu paikka on tiedossa jo ennen retkeä, niin helpommin tulenteon luvallisuuden selvittäminen käy kyllä kotona kuin maastossa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Nämä ovat kiinnostaneet viime aikoina: