Eteläinen Saimaa: Hiekkasaaria ja selkävesiä
Lappeenrannan ja Puumalan väli viekottelee melojaa jo pelkällä nostalgisuudellaan – pääseehän siellä seilaamaan sinisellä Saimaalla kauniin Veeran ja tervahöyryjen vanavedessä. Maisematkin ovat mukavia, mutta suuriin järvenselkiin on kyllä varauduttava. Alue on laaja ja niinpä sieltä löytyy myös suojaista saaristoakin tuulisten päivien ajanvietteeksi. Ja niitä vanhoja tervahöyryjäkin näkee usein suurimmissa retkisatamissa.
Rakkaalla lapsella on monta nimeä, joten otetaanpa näin alkuun hieman terminologiaa, niin selviää eri nimien käyttö jatkossa. Ensinnäkin nimellä Suur-Saimaa voidaan tarkoittaa ainakin kolmea eri asiaa: Joutsenon ja Kyläniemen välissä olevaa laajaa järvenselkää; laajempaa Puumalaan ulottuvaa vesialuetta Savitaipaleelle, Lappeenrantaan ja Ruokolahdelle saakka; tai Lappeenrannasta Varkauteen ja Joensuuhun ulottuvaa lähes samassa tasossa olevaa vesialuetta, joka on selvästi edellisiä suurempi. Jatkossa käytän näistä ensimmäistä tulkintaa eli Suur-Saimaa tarkoittaa Kyläniemen eteläpuolista suurten selkien muodostamaa aavaa järvialuetta.
 |
| Eteläisen Saimaan melontakohteet mobiHiidessä maaliskuussa 2022. Eteläistä Saimaata jakava Kyläniemi näkyy kartassa keskellä (ilman nimeä tekstin ”Suikka” kohdalla). Karttapohja: Maanmittauslaitos. |
Etelä-Saimaalla tarkoitetaan Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämän Järvi-meriwikin mukaan ”vesialuetta Puumalansalmesta etelään”. Epäselväksi kuitenkin jää, kattaako tämä vain edellä esitetyn Suur-Saimaan kakkosvaihtoehdon vaiko myös Ristiinaan ja Mikkeliin johtavat vedet. Kun rakkaalla lapsella on siis kovin monta nimentätapaa, niin olen valinnut tämän esittelyn otsikoksi ”eteläinen Saimaa”, jolla tarkoitan Puumalan, Ruokolahden, Lappeenrannan ja Savitaipaleen rajoittamaa aluetta – ellen sitten satu jossain kohdin rönsyilemään tämän ulkopuolellekin.
 |
| Suur-Saimaalla on runsaasti upeita hiekkarantoja ja -särkkiä ihailtaviksi. Tässä taukopaikaksi on osunut Joutsenon edustalla olevan Kätkytsaaren eteläkärki. |
Melontaretkeilyn kannalta eteläisen Saimaan parasta antia tarjoavat Suur-Saimaa Joutsenosta Kyläniemeen ja sen jatke Kyläniemestä pohjoiseen aina Lintusalon etelälaidalle saakka. Tällä alueella on paljon upeita hiekkarantoja sekä runsaasti retkisatamia – ja useammastakin retkisatamasta löytyy myös sauna. Ensimmäinen Salpausselkä reunustaa Suur-Saimaan etelärantaa ja Toinen Salpausselkä kulkee Kyläniemeä pitkin, ja niinpä pitkistä hiekkarannoista ei tällä alueella tosiaankaan ole puutetta. Vesi on kirkasta ja aurinkoisella säällä laajat selkävedet kimaltelevat ihanasti! Tämä on juuri sitä Saimaata, joka tulee ensimmäisenä mieleen vanhoista suomalaisista elokuvista.
Vaan tuulisella säällä laajat selkävedet näyttävät sitten toisen luontonsa ja karttaa saa tutkia ihan tosissaan suojaisten reittivaihtoehtojen löytämiseksi – ja silti aalto voi pahimmillaan tulla jopa 20 kilometrin päästä. Aloittelevan melojan kannattaakin suunnata retkensä eteläisen Saimaan suojaisemmille osille.
Joutsenon ja Lintusalon väli on linnuntietä mitattuna noin 30 kilometriä ja alueen leveys on tuollaiset 15 kilometriä. Niinpä pelkästään tälle alueelle mahtuu helposti sadan kilometrin lenkki. Hienojen maisemien lisäksi Suur-Saimaan ainoa varsinainen nähtävyys on Ilkonsaaren skiittapolku, jonka varrella on kolme tsasounaa ja kaksi pientä ortodoksikirkkoa. Ne ovat kaikille jatkuvasti avoimia.
Kyläniemi on ohitettavissa molemmin puolin: lännen puolelta Rastinvirran kautta ja idästä Kutveleen kanavan kautta. Melojan silmään Rastinvirta näyttää kyllä enemmän järvenselältä, sillä se on yli kaksi kilometriä leveä eikä virtausta huomaa käytännössä lainkaan. Virtausta ei huomaa myöskään Kutveleen kanavalla, joka on lounaisin vuonna 1743 solmitun Turun rauhan jälkeen rakennetuista Suvorovin sotakanavista. Suvorovin kanavien kautta kulkee mielenkiintoinen ympyrälenkki, josta on oma esittelynsä.
 |
| Kärnäkosken bastionilinnoitus on rakennettu Turun rauhan jälkeen vuosina 1791-1793. Sotilaallisen merkityksensä se kuitenkin menetti jo vuonna 1809 Haminan rauhan seurauksena. Linnoitus on restauroitu ja siellä on hyviä opastauluja. |
Suvorovin aikaisista rakennelmista kiinnostuneen kannattaa suunnata Kyläniemestä länteen ja poiketa Kärnäkosken linnoituksella, jonka venäläinen kenraali Suvorov rakennutti osaksi laajempaa linnoitusketjua, sekä Rannuusinsalmen purjehdusesteellä, joka koostuu reilun metrin syvyydessä olevista kivillä täytetyistä hirsiarkuista ja on ilmeisesti puolestaan ruotsalaisten tekosia. Molempiin kohteisiin pääsee näppärästi kiertämällä Kuivaisen saaren, jonka kaakkoispäässä olevat Korholansalmen ja Vilsaaren salmen ruopatut uomat sijaitsevat paikoilla, joihin oli aikoinaan tarkoitus tehdä vielä kaksi Suvorovin sotakanavaa, mutta joiden työt jäivät tuolloin keskeneräisiksi. Lenkille kertyy matkaa liki 40 kilometriä, mutta niinpä siinä onkin sitten paljon nähtävää ja bonuksena Partarannalla pääsee pistäytymään mukavassa rantaravintolassa. Rannuusinsalmen purjehdusesteellä kannattaa käydä vähätuulisessa kelissä, jolloin vedenalaiset rakennelmat on helpointa nähdä. Alueen tältä kulmalta on myös varsin lyhyt matka samoilta ajoilta olevan Mallaslinnoituksen vaatimattomille jäänteille sekä Astuvansalmen todella näyttäville kalliomaalauksille.
Suur-Saimaalta pohjoiseen suunnattaessa muuttuvat maisemat Lintusalon kohdalla korkeammiksi ja vedet suojaisiksi aina Puumalaan saakka. Hiekkarantoja on niukasti, joskin Rokansaari monine hiekkarantoineen (ja mainioine palveluineen!) muodostaa tästä selvän poikkeuksen. Tämän alueen hienoimmat kalliot löytyvät alueen itälaidalta Kurensalon itäpuolen saaristosta, joka kannattaa sovittaa reitin varrelle. Alueen merkittävin nähtävyys on Liehtalanniemen museotila, joka esittelee 1900-luvun alun kalastajan ja pienviljelijän elämänmuotoa. Rokansaaren luoteispuolelta lähtee yhteys Luonterille, josta on oma esittelynsä. Lintusalon eteläkärjestä on Puumalaan linnuntietä noin 20 kilometriä, ja saariston sokkeloissa voi mukavasti kierrellä vaikkapa 60 kilometrin lenkin.
 |
| Kurensalon itäpuolen hienoa saaristoa. |
Suur-Saimaan lounaispuolella sijaitseva Pien-Saimaa on parhaimmillaan Taipalsaaren ja Lappeenrannan välillä, missä saaristo on tiheää ja vedet ovat suojaisia. Alue on kooltaan kuitenkin varsin pieni ja hyviä retkisatamia on niukasti. Saarissa on lisäksi paljon mökkejä ja mantereella runsaasti vakinaista asutusta. Pien-Saimaan erityisenä nähtävyytenä on neljä kalliomaalausta, joiden löytämiseksi kannattaa kuitenkin tehdä kotityöt huolella ennen reissuun lähtöä. Auttavat kuvaukset kalliomaalausten sijainneista löytyy myös mobiHiidestä.
Pien-Saimaalle pääsee Suur-Saimaalta kahta reittiä: sekä Lappeenrannan edustalla olevien salmien että Vehkataipaleen pumppuaseman yhteydessä olevan käsikäyttöisen sulun kautta. Sulun rakenne on sellainen, että kajakkia ei pysty uittamaan rannalta käsin sulun läpi: sulun toinen seinämä on nimittäin itse pumppuasemarakennus ja toisella laidalla on puolestaan maantiesiltaa kannatteleva leveä betoniseinämä. Niinpä kajakin hinausköyttä ei pysty kuljettamaan sulun laidalla sulun päästä toiseen. Tämän takia sulusta kulkeminen vaatii vähintään kaksi henkeä: yksi rannalle käyttämään sulkua ja toinen vesille kuljettamaan kajakit sulun läpi.
Pumppuaseman idea on parantaa Pien-Saimaan huonoa vedenlaatua siirtämällä sinne Suur-Saimaan kirkasta vettä, ja veden pumppaaminen kasvattaakin Pien-Saimaan virtaaman kymmenkertaiseksi luonnontilaan nähden. Kanavassa virtaus voi olla voimakas, joten suositeltava kulkusuunta on myötävirtaan eli länteen päin Suur-Saimaalta Pien-Saimaalle. Koska sulku ei liity veden luonnolliseen virtaukseen alaspäin vaan veden pumppaamiseen ylöspäin, niin Vehkataipaleen sulku taitaa olla Suomen ainoa sulku, jossa myötävirtaan mentäessä veden pinta ei sulussa laskekaan alaspäin vaan nousee ylöspäin!
 |
| Taipalsaaren länsipuolella on mukavia kalliosaaria, joista löytyy myös jokunen kalliomaalaus. |
Suur-Saimaan itäpuolella olevan suuren Äitsaaren voi kiertää Haapaveden kautta. Vedet ovat kapeita, saaria on niukasti ja loma-asutusta runsaasti. Mitään erityistä nähtävää tämä 50 kilometrin lenkki ei sisällä, ellei sellaiseksi sitten laske vedenvirtauksen estämiseksi (!) rakennettua Patotien luukkua, joka on kuin yksinäinen sulkuportti ilman sulkukammiota.
Kauppoja löytyy eteläiseltä Saimaalta ainoastaan alueen reunoilta, joten retken aikana tehtävien täydennyshankintojen ostopaikat on syytä suunnitella jo etukäteen. Autopaikkoja löytyy puolestaan varsin mukavasti eri puolilta aluetta.
Retkimelojalle eteläinen Saimaa tarjoaa mahdollisuuksia monenmittaisille retkille. Sinne pystyy tekemään niin lyhyitä viikonloppuretkiä kuin pitkiä retkiä aina kolmensadan kilometrin reissuihin saakka. Eteläiseltä Saimaalta voi myös jatkaa useaan eri suuntaan, joista tärkeimmät on mainittu jo ylempänä. Kyseessä onkin niin iso alue, ettei sitä kannata yrittää haukata yhdellä kertaa, vaan tänne kannattaa tulla useammankin kerran.
 |
| Kyläniemen ympäristön retkisatamat ovat suosittuja ja niissä on yleensä runsaasti veneilijöitä. Tässä kesä-heinäkuun vaihteen tilanne Hietasaaren retkisataman etelänpuoleisella hiekkarannalla. |
Lisätietoja Kärnäkosken linnoituksesta löytyy Metsähallituksen luontoon.fi-palvelusta.
Eteläisen Saimaan melontakohteiden tarkemmat kuvaukset ja sijainnit löytyvät mobiHiidestä (kartta).
Eteläinen Saimaa (tähtiluokitus):
| Luonto ja nähtävyydet | ⭐⭐⭐⭐ |
| Melontaolosuhteet | ⭐⭐ |
| Leiriytymismahdollisuudet | ⭐⭐⭐⭐ |
| Ruoka- ja vesihuolto | ⭐⭐⭐ |
| Lähtöpaikat | ⭐⭐⭐⭐⭐ |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti