Tulenteko valtion mailla: Osa 1

 

Tulenteko valtion mailla: teoria ja käytäntö – osa 1/2

Jorma "Saja" Sajaniemi

Teenpä nyt poikkeaman Minne melomaan? -blogin normaalista linjasta enkä esittelekään tällä kertaa melontaan sopivia vesiä vaan käsittelen ihan muuta retkimelontaan liittyvää asiaa. Tarkastelen nimittäin Metsähallituksen tulentekoa ja polttopuiden ottoa koskevaa päätöstä, jonka mukaan pohjois- ja itä-Suomessa saa valtion mailla tehdä tietyin rajoituksin tulet ihan luvan perästä. Tämä kaksiosaisen juttuni ensimmäinen osa osoittaa, että Metsähallituksen sinänsä hieno ja rationaalinen päätös johtaa huomattaviin vaikeuksiin, kun sitä yrittää toteuttaa käytännössä. Kakkososa kertoo sitten sen, miten Metsähallitus itse tulkitsee omaa päätöstään ja mitä siitä seuraa.

Kuten hyvin tiedetään, niin jokamiehenoikeus ei anna lupaa tehdä tulta toisen omistamalle maalle eikä myöskään ottaa puuta toisen omistamasta metsästä. Retkeilijöitä palvellakseen Metsähallitus sallii kuitenkin tulenteon valtion mailla – toki vain rajoitetusti – ja näin Metsähallitus kertoo asiasta verkkosivuillaan:

Lapissa, Pohjois-Pohjanmaalla, Kainuussa sekä Pohjois-Karjalassa Metsähallitus on päätöksellään antanut yleisen luvan tulentekoon maastossa valtion mailla. Tulentekoon voi käyttää kuivia oksia, risuja ja pieniä juurakoita. Mikäli alle puolen kilometrin sisällä on huollettu tulentekopaikka, täytyy tulistelun tapahtua siellä. Luonnonsuojelualueilla, joille on laadittu hoito- ja käyttösuunnitelma tai annettu järjestyssääntö, noudatetaan tulenteossa sitä, mitä näihin suunnitelmiin ja sääntöihin on linjattu. (Lähde: https://www.luontoon.fi/retkietiketti#tulenteko 27.2.2022)

Tämähän kuulostaa (länsi- ja etelä-Suomen syrjintää lukuunottamatta) järkevältä: Metsähallituksella ei ole valtaa yksityisillä mailla, joten päätös koskee vain valtion maita; erityisalueilla noudatetaan niiden omia sääntöjä; eikä ole järkevää sallia villiä tulentekoa paikoissa, joissa on virallinenkin tulipaikka lähellä. Mutta katsotaanpa mitä asia tarkoittaa käytännössä.

Selvitettävät asiat

Jotta saisi selville, onko tulenteko sallittua jollain tietyllä paikalla, täytyy siis selvittää seuraavat asiat:

Kysymys 1 – Onko paikka luvan kattamien maakuntien alueella?

Kysymys 2 – Onko paikka valtion maalla?

Kysymys 3a – Onko paikka luonnonsuojelualueella?

Kysymys 3b – Onko luonnonsuojelualueelle laadittu hoito- ja käyttösuunnitelma tai annettu järjestyssääntö?

Kysymys 3c – Onko hoito- ja käyttösuunnitelmassa tai järjestyssäännössä tulentekoa koskevia ohjeita?

Kysymys 4 – Onko alle puolen kilometrin sisällä huollettu tulentekopaikka?

Ennen kuin jatkat lukemista, niin mieti jokaisen yllä olevan kysymyksen kohdalla, mistä itse lähtisit hakemaan tarvittavia vastauksia.

Hmmm… Hmmm… Hmmm…

Ja jatka vasta sitten, kun olet keksinyt, mistä saat selville kaikki vaaditut asiat!

Hmmm… Hmmm… Hmmm… Hmmm… Hmmm… Hmmm…

Esimerkkitapaus

Tarkastellaan esimerkkinä tilannetta, jossa retkeilijä on melomassa Höytiäisellä ja rantautuu tauon pitämistä varten Jouhtenisen saaren pohjoispään itärannalle Haaraniemen tyveen (linkki karttapaikalle). Gepsi näyttää jotain tällaista (karttapohja Maanmittauslaitos):

Tulet olisi mukava tehdä, mutta sitä varten retkeilijämme joutuu etsimään vastaukset edellä lueteltuihin kysymyksiin. Toivottavasti hänellä on kännykässä hyvät tehot ja täysi akku!

Kysymys 1 – Onko paikka luvan kattamien maakuntien alueella? Esimerkiksi Karttapaikan (https://asiointi.maanmittauslaitos.fi/karttapaikka/) avulla selviää, että tämä osa Höytiäistä kuuluu Kontiolahteen ja Wikipediasta (https://fi.wikipedia.org/wiki/Kontiolahti) selviää, että Kontiolahti kuuluu Pohjois-Karjalaan. Maakunta on siis luvallinen.

Kysymys 2 – Onko paikka valtion maalla? Aikansa googlailtuaan retkeilijämme löytää Metsähallituksen hallinnassa olevat maat esittävän zoomattavan kartan Metsähallituksen verkkopalvelusta osoitteesta https://www.metsa.fi/maat-ja-vedet/pinta-alat/karttapalvelut/. (Täytyypä laittaa tämä kirjanmerkkeihin, niin säästyy seuraavalla kerralla kuukkeloinnilta!)

Jotta kartta suostuu aukeamaan, niin ensin on jostain kumman syystä sallittava markkinointievästeet. Tämä on aika erikoista, kun kyseessä on valtion laitos, joten luulisi, että palvelu tarvitsisi pelkästään toiminnallisia evästeitä! Mutta ei auta olla tarkka omasta tietosuojastaan eikä huudella EU:n GDPR-säännösten perään, vaan sallitaan siis markkinointievästeet.

Nyt kartta aukeaa ja se näyttää Jouhtenisen kohdalla tällaiselta:

Karttaa voi zoomata sisemmäksikin, mutta jostain syystä seuraavalla zoomaustasolla häviävät vasemmasta laidasta selitykset ja sitä seuraavalla tasolla häviävät kartasta kaikki aluemerkinnät, joten hirmu tarkkaa valtion maiden rajausta tällä ei pysty näkemään. Karttapaikassa saa puolestaan näkyviin kiinteistörajat, ja kun niitä katselee samaan aikaan ylläolevan kartan kanssa (mikä tosin on aika epäkätevää kännykällä maastossa toimittaessa), niin silloin pystyy ylläolevasta kartasta päättelemään, mitkä kiinteistöt ovat Metsähallituksen hallinnassa ja saa sitten niille tarkat rajat Karttapaikasta.

Kartassa Jouhtenisen pohjoispää on oranssilla eli ollaan Metsähallituksen hallinnassa olevalla maalla, joten edelleen kaikki on hyvin. (Vai onko päätöksessä mainitut ”valtion maat” eri asia kuin kyseisellä verkkosivulla kartan yläpuolella mainittu "Metsähallituksen hallinnassa olevat maat" tai  kartan selitystekstissä oleva ”Metsähallituksen maat”? Jos on, niin mistäköhän ne valtion maat sitten löytyisivät? Mutta voiko Metsähallitus antaa luvan sellaisille alueille, jotka eivät ole sen hallinnassa? Esimerkiksi alueille, jotka ovat puolustusvoimien, rajavartioston jne. käytössä? Ääähhh...)

(Tätä samaista karttaa voi muuten käyttää myös kohdassa 1 sen selvittämiseksi, missä maakunnassa ollaan. Tosin kartassa on virhe Heinäveden kohdalla: Heinävesi on sen mukaan Etelä-Savossa (eli ei sallitulla alueella) vaikka todellisuudessa Heinävesi on siirtynyt Pohjois-Karjalaan (eli sallitulle alueelle) vuoden 2021 alussa.)

Kysymys 3a – Onko paikka luonnonsuojelualueella? Kartassa oranssinruskea tarkoittaa ”Muu lakisääteinen luonnonsuojelualue” eli on. Aluetta klikkaamalla näkyy alueen nimi:

(Jouhtenisen eteläosan kattavan vihreänkukertavan värityksen selitys on ”Muu suojelukohde”, joka voi olla luonnonsuojelualue – tai olla olematta. Silloin pitää tukeutua Karttapaikkaan, josta näkee, mitkä alueet ovat luonnonsuojelualueita. Karttapaikalla osa luonnonsuojelualueista on kylläkin yksityisiä, mutta kun edellä tuli jo varmistettua, että nyt ollaan Metsähallituksen maalla, niin riittää tarkistaa, onko paikka merkitty Karttapaikkaan luonnonsuojelualueeksi. Kätevää, eikö?)

Koska paikka siis on oranssinruskealla eli luonnonsuojelualueella, niin pitää tarkistaa kysymykset 3b ja 3c.

Kysymys 3b – Onko luonnonsuojelualueelle laadittu hoito- ja käyttösuunnitelma tai annettu järjestyssääntö? Nyt taas googlailemaan ja verkkoa selailemaan ja niin vain löytyy lopulta Metsähallituksen palvelusta (https://julkaisut.metsa.fi/julkaisut/?Languages=&PublicationSeries=&ProductCategory=17&col=3&dir=DESC) voimassa olevat järjestyssäännöt pdf-muodossa. (Täytyypä laittaa tämäkin kirjanmerkkeihin!)

Tätä juttua kirjoitettaessa (27.2.2022) listassa on 146 kappaletta luonnonsuojelualueiden järjestyssääntöjä:

Järjestyssäännöt saa järjestettyä nimen mukaan aakkosiin, joka nopeuttaa etsintää. Ilmenee, että Haaraniemen luonnonsuojelualueelle ei ole annettu järjestyssääntöä.

Nyt pitäisi sitten selvittää, onko sille laadittu hoito- ja käyttösuunnitelma? Pitkällisenkään googlailun avulla retkeilijämme ei onnistu selvittämään, mistä tällaiset suunnitelmat löytyisivät. (Eikä minullakaan ole harmainta aavistustakaan siitä, mistä tämä selviäisi.) Kunniallinen kansalainen joutuisi nyt toteamaan, että tulta ei uskalla tehdä. Vähemmän kunniallisena kansalaisena retkeilijämme tekee oletuksen, että hoito- ja käyttösuunnitelmaa ei ole laadittu ja jatkaa seuraavaan kohtaan.

Kysymys 3c – Onko hoito- ja käyttösuunnitelmassa tai järjestyssäännössä tulentekoa koskevia ohjeita? Tämä on helppo nakki. Koska järjestyssääntöä ei ole, eikä hoito- ja käyttösuunnitelmaa löydy, niin aluetta koskevia erityisiä tulenteko-ohjeita ei ole (tai niitä ei ainakaan löydy).

Kysymys 4 – Onko alle puolen kilometrin sisällä huollettu tulentekopaikka? Tässä onkin tiedossa jalkatyötä ihan urakalla. Puolen kilometrin säteellä on runsaasti rantaviivaa ja reippaasti harjua sekä louhikkoista metsää (kartta Maanmittauslaitos):

Karttaan ei tosin ole merkitty yhtään tulipaikkaa, mutta se ei todista mitään – niinkuin ei sekään todistaisi, vaikka tulipaikkoja olisikin merkitty. Karttapaikka ei nimittäin valitettavasti ole ajan tasalla: kun Kallanin majakkakin on ollut jo vuosikausia merkittynä väärään paikkaan, niin ei ihme, että tulipaikkojenkin kohdalla on paljon puutteita ja virheitä. Ja vaikka joku tulipaikka olisikin merkitty oikeaan paikkaan, niin kartan perusteella ei voi tietää, onko se huollettu tulipaikka.

Siis metsään kiertelemään ja hyvällä onnella pääsee tulia virittelemään tunnin loikkimisen jälkeen. Kuivia oksia on kierrellessä epäilemättä kerinnytkin keräämään ihan riittävästi makkaran paistamiseen.

Summa summarum

Metsähallituksen sinänsä hyvää tarkoittavan ja järkevältä kuulostavan päätöksen soveltaminen on siis erittäin hankalaa todellisessa tilanteessa. Oikeiden tietolähteiden löytäminen ja selaaminen vie aikaa sekä hermoja, eikä kaikkia tarvittavia tietoja taida edes olla mahdollista löytää netistä. Retkiolosuhteissa asian tulisi olla hoidettavissa paljon, paljon yksinkertaisemmin! 

Itse toivoisin, että Metsähallitus tarjoaisi yksinkertaisen nettilomakkeen, johon voisi syöttää omat koordinaatinsa – tai antaa kännykän välittää automaattisesti tieto omasta sijainnista – ja joka palauttaisi karttakuvan, jossa oma paikka olisi keskipisteenä ja josta näkyisivät ne alueet, joilla tulenteko on sallittua (kaikkine Metsähallituksen tuntemien huollettujen tulipaikkojen ympäri puolen kilometrin sädettä käyttäen leikattuine kieltoalueineen). 

Jos tämänkaltaista yksinkertaista tapaa asian selvittämiseksi ei ole, niin veikkaanpa, että retkeilijät toimivat kuten aiemminkin…

Jälkikirjoitus

Lähetin luonnoksen tästä postauksesta Metsähallitukselle kommentoitavaksi. Saamani vastaus ja sen vaikutukset ovatkin jutun kakkososan aiheina. Sen verran voi paljastaa jo tässä vaiheessa, että Metsähallituksen esittämä tulkinta eroaa heidän omasta päätöksestään, joten tulenteon luvallisuuden selvittäminen meneekin sitten ihan eri tavalla!