11 tammikuuta 2023

Verlan kierros

Verlan kierros: Kapeita vesiä ja lyhyitä maataipaleita

Jorma "Saja" Sajaniemi

Heinolan itäpuolella on parinsadan kilometrin ympyrälenkki, jonka varrella on hienojen maisemien lisäksi Suomen uusin sulkukanava, Repoveden kansallispuisto sekä Verlan pahvitehdas –  yksi Suomen seitsemästä Unescon maailmanperintökohteesta. Matkan varrelle osuu nippu patojen ja koskien ohituksia, joten kanoottikärryt sekä hyvä retkiseura ovat tällä reitillä arvossaan.

Heinola-Kouvola-Mäntyharju-kolmio pitää sisällään 55 kilometriä pitkän ja parhaimmillaan jopa 35 kilometriä leveän niemen, jonka kanta on kuitenkin vain 750 metrin levyinen. Niemen hahmottaminen kartasta on hankalaa, koska sitä ympäröi lukuisa joukko enimmältään kapeita järviä ja niitä yhdistäviä jokia. Vesi ei ole samalla tasolla koko niemen ympärillä, mikä vielä osaltaan tekee hahmottamisen vaikeammaksi.

Melojan kannalta olennaista on se, että koskien ja patojen ohitukset ovat varsin lyhyitä ja enimmät myös kohtuullisen helppoja, joten niemen kiertäminen onnistuu hyvinkin kohtuullisin ponnistuksin. Kun vielä niemen kannan poikki kulkee tie, niin niemen kiertämisen jälkeen auton hakumatka jää kätevästi alle kilometrin mittaiseksi. En ole löytänyt tälle niemelle nimeä, joten kutsunpa tätä kierrosta sen ehkäpä tärkeimmän nähtävyyden mukaan Verlan kierrokseksi.

Verlan kierros mobiHiidessä tammikuussa 2023. Kierrettävän niemen kanta sijaitsee lenkin pohjoiskärjessä kahden "e"-paikkamerkinnän välissä. Kierroksen eteläpäässä voi kiertää Iitin kautta tai oikaista Kimolan kanavasta. Karttapohja: Maanmittauslaitos.

Kierrettävän niemen kanta sijaitsee Ylä-Räävelin ja Juolasveden välissä viitostien tuntumassa Kuortin lähellä. Myötäpäivään kuljettaessa reitin suurimmat järvet ovat etelään mentäessä Juolasvesi, Sarkavesi, Vuohijärvi, Suolajärvi, Pyhäjärvi sekä Iitin edustan Kirkkojärvi. Sieltä reitti kaartaa pohjoiseen Kymijokea pitkin Konnivedelle sekä edelleen Ala-Räävelin kautta Ylä-Räävelille. Kymijoki-osuuden voi välttää oikaisemalla Pyhäjärveltä Kimolan kanavan kautta suoraan Konnivedelle.

Pitempää reittiä kulkien kertyy Verlan kierrokselle mittaa suorilla melottuna noin 170 kilometriä ja matkan varrelle osuu kahdeksan kosken tai padon ohitusta. Kimolan kanavan kautta oikaistaessa reitistä tulee tulee reilut 20 kilometriä lyhyempi ja lisäksi pois jää kahden voimalapadon ohitukset.

Vedet virtaavat sekä Ylä-Räävelistä että Juolasvedeltä etelään Pyhäjärvelle ja jatkavat sitten Pyhäjärveltä Kouvolan suuntaan. Niemen kannasta lähdettäessä alkumatkalla kuljetaan siten myötävirtaan ja loppumatkalla vastavirtaan kiersipä lenkin kumpaan suuntaan tahansa.

Pitempi reitti kannattanee kiertää vastapäivään, jotta Kymijoki-osuuden saa meloa myötävirtaan. Lyhyemmällä reitillä parempi kiertosuunta on sen sijaan myötäpäivään, koska Kymijoen jäädessä pois reitin merkittävimmät virtaukset löytyvät Suolajärven ja Pyhäjärven väliltä sekä Voikosken alapuolelta.

Sianpesiäisensaaren rantaa Kirkkojärvellä reitin eteläisimmässä kohdassa Iitin edustalla.

Valitseepa kierrokselleen sitten lyhyemmän tai pidemmän vaihtoehdon, niin halutessaan voi poiketa Heinolaan, mikä lisää matkaa kymmenisen kilometriä suuntaansa. Lisäksi kannattaa käydä Repoveden kansallispuistossa, mikä pidentää matkaa 15-20 kilometriä. Pientä pidennystä retkeen saa tietysti myös reitille osuvien järvien tarkemmasta koluamisesta.

Matkan varrelle osuu monenlaista melottavaa vettä jokiosuuksista ja pitkistä järvikapeikoista aina suuriin selkävesiin. Selkiä ei kuitenkaan tarvitse ylittää, vaan matkaa pystyy tekemään sujuvasti rantoja ja saaria seurailemalla ilman, että joutuisi pahemmin poikkeamaan suoralta reitiltä. Aallokko voi toki olla paikoin isoakin, mutta rannan läheisyydessä on sentään mukavampi meloa kuin keskellä aavaa selkää.

Suurimman haasteen antavatkin koskien ja patojen ohitukset, joista varsinkin Kuorekosken ohituspolku on kasvanut hankalasti umpeen. Pitemmällä kierroksella vastaan tuleva Vuolenkosken voimalaitoksen alapuolinen rantatöyräs on jyrkkä ja hankalakulkuinen. Muidenkin koskien ja patojen ohituksissa kaveriapu on toki tarpeen ja kanoottikärry on tällä reitillä ehdoton apuväline.

Vuohijärveen laskevan Voikosken alapuolella virta on varsin voimakas vielä melojille tarkoitetun laiturin kohdallakin. Tämä kuva on otettu kevätvirtauksen aikaan toukokuun puolivälissä vuonna 2022.

Kierroksen varmastikin hienoin nähtävyys on Unescon maailmanperintökohteeksikin päässyt Verlan puuhiomo ja pahvitehdas museoineen, puoteineen ja ravintoloineen. Tehtaalle voiman antaneen voimalaitoksen ohitusreitti kulkee suoraan museon puistoalueen läpi ja siinä on hyvä pysähtyä useammaksikin tunniksi nauttimaan historiallisesta ympäristöstä sekä palvelupisteiden tarjonnasta. Museon tehdaskierros on erityisen mielenkiintoinen ja sille kannattaa ehdottomasti osallistua – siitä saa hienon muistijäljen melontaretkien muistokimaraan!

Aivan Verlan ylävirran puoleisen rantautumispaikan kohdalla on komea kalliomaalausalue – mutta se on vastarannan puolella! Tällä kohdalla ajatukset keskittyvät jo tiukasti rantautumispaikan valintaan ja niinpä kalliomaalaukset jäävät helposti huomaamatta. Siispä mieli valppaana sekä muisti terävänä, katse selän takana olevan rannan suuntaan ja kurvaus kalliomaalauksia ihailemaan! Verlan maalausalue on laaja mutta valitettavasti sen verran suttuinen, että yksittäisten piirrosten havaitsemiseksi joutuu näkemään jonkin verran vaivaa. Rantautumispaikan laiturilla on kyllä hyvä piirros kalliomaalauksen yksityiskohdista.

Kalliomaalauksia on Verlan lisäksi myös muun muassa Konniveden eteläpäässä, jossa olevat maalaukset on kohtuullisen helppo löytää mobiHiiden ohjeiden avulla. Kuvassa Haukkavuoren laukkaava hirvi.

Verlan lisäksi toinen mainio käyntikohde on Repoveden kansallispuisto, jonne pääsee puikahtamaan Vuohijärveltä Hillosensalmen kautta. Repovedellä on komeita kallioita sekä useampikin retkisatamaksi sopiva telttailualue. Karhulahden telttailualueelta pääsee viiden kilometrin patikoinnilla tutustumaan Mustanlamminvuoren näkötorniin sekä pystyseinämäiseen Olhavanvuoreen ja sen laelta aukeavaan näköalaan. Samaan syssyyn voi jatkaa myös Kuutinkanavan vanhalle uittorännille, mutta siihen pääsee tutustumaan kätevästi myös vesitse melomalla.  

Nähtävyydeksi voitaneen laskea myös Kimolan kanava, jonka vanhan tukkien nostolaitteiston tilalle rakennettiin Suomen tuorein sulku vuonna 2020. Sulun alapuolella kanava kulkee 70 metrin pituisen tunnelin kautta ja tämä taitaakin olla Suomen ainoa kalliotunneli, jonka läpi pääsee melomaan. Tätä ainutlaatuista melontakokemusta ei siis muualta Suomesta saa!

Sulun rakentamisen yhteydessä kanavan rannat on kunnostettu ajamalla niihin teräväsärmäistä kiveä, jonka seurauksena kanavalla on käytännössä mahdotonta rantautua koko sen viiden kilometrin pituudella. Vesi on kanavassa savista ja muutenkin huonoa toisin kuin muualla Verlan kierroksen varrella, missä vedet ovat enimmältään varsin kirkkaita ja hyvälaatuisia aivan pahimpia umpiperiä lukuun ottamatta.

Kimolan kanavan tunneli on tehty alun perin tukinuiton tarpeisiin. Sulun rakentamisen yhteydessä tunnelia on korotettu ja levennetty veneilyliikenteen tarpeiden mukaiseksi. Tunnelin seinien ja katon päällystys on varsin erikoisen näköinen.

Maisemat ovat koko reitillä enimmäkseen hyvää suomalaista keskitasoa eli monenlaisia metsiä, paikoin kallioita ja aina silloin tällöin jykeviäkin kallioita sekä komeita jyrkänteitä. Upeimmat kalliot löytyvät Repovedeltä Kuutinkanavan ja Lapinsalmen väliltä sekä Konniveden eteläpäästä Haukkaselän alueelta. Myös Sarkaveden samoin kuin Ylä-Räävelin länsiosan kapeikkojen kalliot ovat hienoja. Kallioisten alueiden sijoittuminen eri puolille reittiä rytmittää maisemaa ja menoa oikein mukavasti.

Isoja hiekkarantoja ei reitin varrelle juurikaan osu ja loivat silokalliotkin ovat harvinaista herkkua. Peltoja näkyy lähinnä vain reitin eteläisimmällä osilla, mutta loma-asutusta on runsaasti lähes kaikkialla. Toki saarista löytyy kelvollisia taukopaikkoja pienellä etsimisellä.

Luonnonsuojelualueita on reitin varrella Repoveden kansallispuistoa lukuun ottamatta varsin niukasti. Useimmat suojelualueet ovat lisäksi korkeita kallioita, jotka eivät houkuttele rantautumiseen ja leirin pystytykseen, joten ne eivät varsinaisesti rajoita melojan toimia. Retkisatamia on harvakseltaan, ja erityisesti Ala- ja Ylä-Räävelillä ei ole lainkaan retkisatamia eikä luvallisia tulipaikkoja. Retken aikataulutus onkin tehtävä erityisellä huolella, jos haluaa yöpyä mahdollisimman usein retkisatamien palveluiden äärellä.

Vasikkasaaren retkisatama on Konniveden pitkän selän rannalla. Se sijaitsee tuulilta suojaisassa lahukassa, johon on hyvä rantautua vaikka selällä olisi isompaakin aallokkoa.

Kauppoja on Verlan kierroksen varrella Vuolenkoskella ja Vuohijärvellä. Lähtöpaikkoja löytyy ympäri reittiä, joskin helpointa on jättää autot kierrettävän niemen tyveen lenkin pohjoiskärkeen, jolloin kierroksen pisin maataipale sujuu näppärästi kävellen ilman tarvetta kaluston raahaamiselle.

Jos Verlan kierros ei vielä riitä, niin pitempää retkeä kaipaavalle on tarjolla kaksi jatkomahdollisuutta, joista lyhyempi lähtee Juolasveden pohjoispäästä Miekankosken kautta Mäntyharjun suuntaan. Mäntyharjun keskustaan tulee matkaa noin 20 kilometriä ja sen itäpuolella kulkee Keisarinlähteen kierrokseksi kutsuttu, noin 40 kilometrin lenkki Kallaveden, Ala- ja Ylä-Kuhasen sekä Herajärven kautta. Tälläkin lenkillä on maatapaleita, joista Herataipale pitkospuineen on kaikkein hankalin. Vesiosuuksilla on joitakin varsin matalia paikkoja ja Keisarinlähteen kierrokselle kannattaakin lähteä korkean veden aikaan.

Juolasveden eteläosassa on kauniita kalliosaaria Linnasaaren retkisataman itäpuolella.

Pitempiä jatkomahdollisuuksia tarjoaa Heinolan suunta, jossa pääsee Kalkkisten kanavan kautta Päijänteelle ja siitä edelleen sekä etelään että pohjoiseen. Näitä jatkomahdollisuuksia on hyödynnetty parissakin vanhassa reittisuosituksessa: Kanoottiliiton runkoretkessä ja Savonselän melontarenkaassa.

Viime vuosituhannella julkaistu Suomen Kanoottiliiton runkoretki lähtee Puulalta Otavan satamasta ja päättyy 220 kilometriä myöhemmin Lahden Kahvisaareen. Puulan jälkeen runkoretken reitti kulkee Kissakosken voimalalta järvien ja koskien kautta Juolasveden pohjoispäähän ja sieltä meille jo tutun maataipaleen kautta Ylä-Räävelille. Konnivedeltä runkoretki kääntyy länteen suunnaten Heinolan ohi Päijänteelle ja kääntyy etelään Vääksyn kanavalle ja edelleen päätepisteeseensä Vesijärven kaakkoispäähän.

Muutama vuosikymmen sitten markkinoitu Savonselän melontarengas koostuu puolestaan kolmesta reittivaihtoehdosta, joista lyhyin on tämän esittelyn aiheena olevan Verlan kierroksen pitempi, vajaan 200 kilometrin lenkki. Melontarenkaan toisena vaihtoehtona oleva 220 kilometrin lenkki kulkee Kissakoskelta Kalkkisiin samaa reittiä kuin Kanoottiliiton runkoretki, mutta kääntyy sitten pohjoiseen. Sysmän Virtaankosken kohdalla reitti lähtee vastavirtaan ja etenee Jääsjärven kautta Suonteen pohjoispään Petäjälahteen, josta on 5 kilometrin maataival takaisin Puulalle. 

Savonselän melontarenkaan kolmas vaihtoehto on 360 kilometrin mittainen versio kakkosvaihtoehdosta sillä muutoksella, että Juolasvedeltä ei oikaista Konnivedelle Ylä-Räävelin kautta vaan kierretään Vuohijärven ja Kymijoen kautta.

Verlan kierroksen vesien kautta on siis kulkenut erilaisia melontareittejä jo pitempäänkin. Valitettavasti niitä varten rakennetut rantautumispaikat ovat monella seudulla jääneet vaille huoltoa ja päässeet sitä myöten rapistumaan sekä pusikoitumaan. Onneksi myös sellaisia paikkoja löytyy, joissa huolto on pelannut mainiosti.

Näkymä Ylä-Räävelin Keitaanniemeltä Särkisaaren suuntaan. Kuvan veneen aikaisissa kartoissa Rääveleiden nimet esiintyvät muodossa Rieveli. Olisikohan tässä käynyt niin, että paikallinen asukas on kertonut  kartanpiirtäjälle Ylä-Räävelin nimeksi savolaisittain ääntäen Ylä-Rvelj (vrt. lääkäri → lkärj) ja Pirkanmaalta kotoisin oleva maanmittari olisi ”korjannut” virheen oman murteensa mukaan muotoon Ylä-Rieveli (vrt. ms → mies)? Tällaisia virheellisesti ”korjattuja” paikannimiä kun on ollut muuallakin Suomessa.

Verlan maailmanperintökohteesta löytyy lisätietoja tehdasmuseon omilta sivuilta.

Repoveden kansallispuistosta löytyy lisätietoja Metsähallituksen luontoon.fi-palvelusta.

Verlan kierroksen melontakohteiden tarkemmat kuvaukset ja sijainnit löytyvät mobiHiidestä (kartta).

Verlan kierros:

Luonto ja nähtävyydet⭐⭐⭐⭐
Melontaolosuhteet⭐⭐
Leiriytymismahdollisuudet⭐⭐⭐
Ruoka- ja vesihuolto⭐⭐⭐⭐
Lähtöpaikat⭐⭐⭐⭐


Kartta kaikista tällä sivustolla kuvatuista alueista löytyy mobiHiiden Minne melomaan? -sivulta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Nämä ovat kiinnostaneet viime aikoina: