Merenkurkku – majakoiden vartioima kivikko
Maa kohoaa Merenkurkussa nopeammin kuin missään muualla koko maailmassa*. Kun maa on lisäksi todella loivaa, niin nopea kohoaminen synnyttää nopeasti uusia luotoja, laajentaa luotoja saariksi ja yhdistää saaria toisiinsa. Merestä jatkuvasti syntyvän uuden maan luonto poikkeaa merkittävästi vanhojen saarten luonnosta. Poikkeuksellisen geologiansa ja luontonsa ansiosta Merenkurkun saaristo onkin päässyt Unescon maailmanperintöluetteloon Suomen ainoana luonnonperintökohteena. Melojalle Merenkurkku tarjoaa niin suojaista sisäsaaristoa kuin aavaa avomertakin sekä paljon erilaista nähtävää omaperäisestä luonnosta vanhoihin majakoihin.
* Itse asiassa merien pohjasta on löydetty vielä nopeampaa maan kohoamista erityisesti Kanadan pohjoisilla merialueilla. Meren yläpuolelle nousevilla alueilla nopein kohoaminen on kuitenkin mitattu Merenkurkussa.
Maa kohoaa Merenkurkussa noin 9 millimetriä vuodessa, mutta kun siitä vähennetään merenpinnan kohoaminen – noin 1,5 millimetriä vuodessa – niin käytännössä maa nousee merestä tuollaiset 7,5 millimetriä vuodessa eli 75 senttimetriä sadassa vuodessa. Kokonainen vuosisata tuntuu toki pitkältä ajalta, mutta näin seitsemänkymppisenä melojana täytyy havahtua huomaamaan, että Merenkurkussa on kajakin alta kadonnut omana elinaikanani vettä jo puoli metriä. On siis selvää, että moni mainio melontareitti on tuona aikana hävinnyt ja muuttunut kuivaksi maaksi. (Ah, täytyypä siis tsekata onkohan monikin mobiHiidessä läpipääsyksi merkitty kohde nykyään telttapaikka!)
Kun alueen maasto on lisäksi yleisilmeeltään loivaa ja matalaa, niin on helppo ymmärtää saarten ja vesien tavaton kivikkoisuus. Muualla melojan kannattaa yleensä pysytellä poissa veneiden tieltä ja liikkua veneväylien ulkopuolella, mutta Merenkurkun matalilla vesillä karille melomisen riski on väylien ulkopuolella niin suuri, että väylällä kannattaa ehdottomasti pysytellä aina, kun sellainen vain on tarjolla. Kivikoista on melojalle toki myös hyötyäkin, mutta siitä muutama sana tuonnempana.
 |
| Merenkurkku mobiHiidessä joulukuussa 2022. Karttapohja: Maanmittauslaitos. |
Merenkurkun saariston silmiinpistävin osa on kahden suuren saaren – Raippaluodon ja Björkön – muodostama kokonaisuus, ja monesti Merenkurkku melontakohteena tarkoittaakin juuri tätä aluetta. Maantieteellisesti Merenkurkku on laajempi ja ulottuu likimain Maalahdelta Uudenkaarlepyyn tuntumaan (eli kattaa yllä olevan kartan alueen). Tässä esittelyssä Merenkurkku tarkoittaa ensi sijassa Vaasan, Raippaluodon ja Björkön seutuja, mutta retken laajentamismahdollisuuksien kohdalla tulevat esille myös maantieteellisen Merenkurkun muut osat.
Melojan kannalta Merenkurkulla on monet erilaiset kasvot. Ensinnäkin Raippaluodon ja Björkön sisään jää varsin suojainen alue, joka on osittain niin matalaa ja kivikkoista, että edes merkittyjä pienveneväyliä ei joka paikasta löydy. Siellä, missä väyliä löytyy, on myös lomamökkejä, ja mökittömillä alueilla rantautuminen voi olla kirjaimellisesti kiven takana. Merestä hiljattain noussut maa on kivikkoista, mikä tekee telttapaikkojen löytämisen haastavaksi. Toisaalta laajat ruovikot, heinikkoalueet sekä pensaikot ja matalakasvuinen puusto antavat alueelle oman erikoisen ilmeensä.
Tämä sisäsaariston alue on varsin pieni, mutta kyllä sinnekin saa jopa 50 kilometrin ympyrälenkin sovitettua. Monin paikoin eteneminen on veden mataluuden ja runsaan kivikkoisuuden vuoksi hidasta, kun sopivaa reittiä saa etsiä ja lisäksi melontavauhtia on pohjakosketusten pelossa pakko laskea. Alueella ei juurikaan ole melontaretkeilijän kaipaamia palveluja ja se sopiikin parhaiten päivän tai parin viettoon silloin, kun ulkomeren laita ei tuulen takia houkuttele.
 |
| Sisäsaaristossa on viisainta pysytellä pienveneväylillä viittojen turvallisessa ohjauksessa. |
Toiseksi Raippaluodon ja Vaasan välissä on tiheä mutta runsaasti mökitetty saaristo, jossa on muutama retkisatamakin. Täällä on runsaasti väyliä, joten turvallisia reittejä on helppo löytää. Loma-asutusta on kuitenkin niin paljon, että maihinnousupaikat ovat todella kortilla ja kahvitauon paikaksi kannattaakin etsiä jokin pikkuluoto. Kallioita ei tälläkään suunnalla silmiin mitenkään erityisesti pistä, joten taas on rantauduttava kivikkoon. Tämä saaristo tulee varsin tarkkaan kierrellyksi jo 30 kilometrin melonnalla, joten pitemmällä retkellä alue toimii lähinnä kauttakulkupaikkana.
Merenkurkun kolmannet kasvot – eli Raippaluodon ja Björkön ulkolaidat – ovatkin sitten alueen laajin ja samalla mielenkiintoisin osa. Maasto on pääosin edelleen samanlaista kuin muuallakin ja mökkejä on runsaasti varsinkin mantereeseen rinnastuvien suurten saarten rannoilla, mutta täällä on tarjolla mökittömiäkin saaria, karuja ulkoluotoja, hienoja nähtävyyksiä sekä runsaasti vettä melottavaksi. Paikoin joutuu kuitenkin pakostikin melomaan avomeren laitaa, joten tuulisella säällä on helposti tiedossa sen verran kuoppaista keliä, että melonnasta on pakko pitää välipäivä tai useampikin ellei sitten onnistu puikahtamaan suojaan sisäsaariston puolelle.
Melonnan ohessa tarjolla on kaikenlaista mielenkiintoista nähtävää. Tärkeimmät merenkulun historiaan liittyvät nähtävyydet ovat ilman muuta Valassaarten majakka, Korsörenin majakkamainen loisto sekä Enstenin pooki, jotka kaikki ovat saavutettavissa kohtuullisen helposti. Selvästi ulompana ovat sitten Ritgrundin majakka sekä Vaasan ja Utgrynnanin uudempaa tyyliä edustavat majakat. Tuntumaa entisaikojen kalastusolosuhteisiin saa vierailemalla alueen kalamajoilla ja yöpymällä Västersbådanin autiotuvalla.
 |
| Näkymä Västersbådanin hyväkuntoisen autiotuvan ikkunasta. Korkeuserojen vähäisyydestä voi arvata, että syvyyserotkin ovat näillä vesillä vähäisiä. |
Alueen luontoon liittyviä erityisiä nähtävyyksiä ovat Raippaluodon sillan kainalossa sijaitsevan Maailmanperintöportin näyttely sekä Svedjehamnin näköalatorni Märraryggenin tulipaikan vieressä. Mutta tietenkin paras tapa tutustua alueen luontoon on meloa siellä!
Laajana alueena Merenkurkku antaa mahdollisuuksia monen mittaisille reissuille. Pikatutustumisen Merenkurkun ulkosaaristoon voi tehdä ajamalla autolla Raippaluodon pohjoiskärkeen Paniken satamaan ja käymällä Valassaarten majakalla, jonne tulee 15 kilometriä sivunsa. Majakalle pääsee kohtuullisen turvalliselta tuntuvalla ja osittain aitoa suojaakin tarjoavalla saarihyppelyllä, mutta matkalla joutuu paikoittain kuitenkin myös avomeren armoille. Joka kelin retki tämä ei siis ole, vaikka tarjoaakin hienoa nähtävää kohtuullisen lyhyellä melonnalla.
Jos odotettavissa oleva keli alkaa automatkan aikana pelottaa, niin Valassaarten sijaan voi sitten suunnata kanootin keulan sisäsaariston puolelle ja viettää päivänsä – tai parikin – siellä. Sama lähtöpaikka sopii tähänkin tarkoitukseen hyvin.
Raippaluodon kiertäminen Valassaarten majakan kautta koukkaamalla tekee sitten helposti jo 100 kilometriä, mutta siinä näkeekin sitten niin luontoa kuin nähtävyyksiäkin aivan toisella tavalla. Ulkomeren laitaan joutuu tällä kierroksella useampaankin otteeseen, joten sääennusteiden seuraaminen on tehtävä huolella. Vaasan ja Raippaluodon välisen saariston ottaminen mukaan kierrokseen lisää matkaa helposti 20-30 kilometriä.
 |
| Valassaarten majakalla ja Pariisin pari vuotta nuoremmalla Eiffel-tornilla on samat taustahenkilöt, mikä kyllä näkyy niiden arkkitehtuurissa. Valassaarilla saa liikkua vain majakalle eteläiseltä ja pohjoiselta maihinnousupaikalta johtavilla poluilla, ja teltan saa pystyttää vain pohjoisrannan tulipaikan läheisyyteen mutta sielläkin vasta elokuussa. |
Reippaampi pidennys retkeen syntyy käymällä Björkön koillispuolisilla Mikkelinsaarilla (jonka kohdalla lukee yllä olevassa kartassa ”Gårdarna”). Hyvällä kelillä Mikkelinsaarille voi meloa Ritgrundin majakan kautta, mutta yhtään kovemmilla tuulilla joutuu suunnittelemaan huolella, mistä kohtaa ylittää tai miten kiertää Raippaluodon selkä.
Mikkelinsaaret tarjoavat sekä suojaisen sisäsaariston että hienoja ulkoluotoja avomereen rajoittuvilla laidoillaan. Kummelskärin luontoasema Mikkelinsaarten pohjoislaidalla on ehdottomasti vierailemisen arvoinen paikka.
Mikkelinsaarista edelleen koilliseen sijaitsee Stubben, jossa on sekä 1950-luvulla rakennettu majakka että sata vuotta vanhempi komea pooki. Linnuntietä Mikkelinsaarten ja Stubbenin väli on vain 15 kilometriä, mutta sillä reitillä ei ole mitään muuta kuin avomerta. Saarien kautta kulkemalla matka helposti kolminkertaistuu. Olipa reitti sitten mikä tahansa, niin viimeiset kolme kilometriä ovat joka tapauksessa aavaa merta.
 |
| Aaltojen korkeus kasvaa matalikkojen kohdalla ja kosketus kiveen voi helposti kaataa kajakin, mutta asialla on toinenkin puoli. Matalikot ja kivikot myös murtavat aaltoja ja niiden takana aallokko onkin paljon matalampaa kuin tuulen puolella. Tuulisella säällä kannattaakin Merenkurkussa tutkia merikarttaa huolella ja etsiä avomeren laidalta laajoja matalikkoja sekä pitkiä kivikkoketjuja, joiden takaa voi löytyä kilometrikaupalla kohtuullisen suojaista vettä. |
Toinen hyvä jatkosuunta on Raippaluodon etelä/lounaispuoli Maalahden edustalla. Jos keliolosuhteet suinkin antavat periksi, niin täällä kannattaa suunnata Rönnskärin pookin lähivesille, josta löytyy niin Storskäretin vanha kalastajakylä luontopolkuineen kuin Strömmingsbådanin postikorttimainen majakka. Jälleen kerran linnuntietä kulkemalla matka Raippaluodolta on vain 15 kilometrin luokkaa – mutta avomerta pitkin. Suositeltava reitti onkin koukata Bergön kautta, jolloin pääsee melomaan Bergön ja Rönnskärin välisten lukuisten matalikoiden ja kivikoiden tarjoamien suojien kautta.
Luonnonsuojelualueita on koko Merenkurkun alueella runsaasti ja useimmiten ne kieltävät maihinnousun saariin lintujen pesimäaikaan. Kartoissa näkyvillä luonnonsuojelualueilla onkin syytä nousta maihin vain merkityillä taukopaikoilla ja liikkua vain valmiilla poluilla.
Ravintoloita ja kahviloita löytyy saaristosta jonkun verran, mutta varsinaisia kauppoja siellä ei ole. Samoin juomaveden saaminen voi olla vaikeaa, joten hyvä varustautuminen ruuan ja veden suhteen on tarpeen. Hyviä lähtöpaikkoja löytyy sen sijaan runsaasti.
 |
| Rönnskärin pooki on Maalahden edustalla varsin kaukana mantereesta, mutta hyvällä säällä sinne on mainio meloa Bergön kautta. |
Metsähallituksen luontoon.fi-palvelusta löytyy lisätietoja Merenkurkun maailmanperintöalueesta ja Maailmanperintöportista sekä Mikkelinsaarten varaustuvan yhteydessä olevasta luontoasemasta.
Korkearannikon – Merenkurkun saariston maailmanperintökohteen omalta sivustolta löytyy lisätietoja Merenkurkun saaristosta.
Merenkurkun melontakohteiden tarkemmat kuvaukset ja sijainnit löytyvät mobiHiidestä (kartta).
Merenkurkku (tähtiluokitus):
| Luonto ja nähtävyydet | ⭐⭐⭐⭐⭐ |
| Melontaolosuhteet | ⭐⭐ |
| Leiriytymismahdollisuudet | ⭐⭐⭐⭐ |
| Ruoka- ja vesihuolto | ⭐⭐ |
| Lähtöpaikat | ⭐⭐⭐⭐⭐ |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti