Kotala-Virrat: Suojaisia vesiä ja kalliosaaria omatoimisulutuksella
Pirkanmaan pohjoislaidalta löytyy Virtain ja Kotalan väliltä sadan kilometrin lenkki, joka täydentyy ympyräksi 15 kilometrin autoilulla. Pääosin varsin suojaisen reitin varrelle osuu monia hienoja maisemia, runsaasti komeita kallioita sekä hyvässä iskussa oleva käsikäyttöinen sulkukanava. Retkeä pystyy helposti pidentämään tekemällä lyhyemmän tai pitemmän lisälenkin Ruoveden suuntaan.
Kokemäenjoen vesistössä ei ole kuin yksi aito ympyräreitti, Iharin kierros, josta on oma kuvauksensa. Autosiirtymän vaatimia vajaita lenkkejä löytyy sitten useampiakin: esimerkiksi Tampereelta Lempäälän ja Valkeakosken kautta Kangasalle tekee 100+ melontakilometriä, mutta vaatii lopuksi 25 kilometrin maasiirtymän, ja Kukkialta Hauhonselän kautta Pälkänevedelle antaa 70+ melontakilometriä, mutta päätepisteestä on 10 kilometrin maasiirtymä lähtöpaikkaan.
Nyt esiteltävä, Kokemäenjoen vesistön pohjoisosasta löytyvä Kotalan ja Virtain välinen vesireitti Uurasjärvellä ja Iso-Tarjannevedellä (50+ km) vaatii puolestaan täydennyksekseen noin 15 kilometriä maantietä, jotta ympyrän saa sulkeutumaan.
 |
| Kotala-Virrat alapuolisine lähivesineen mobiHiidessä tammikuussa 2024. Karttapohja: Maanmittauslaitos. |
Uurasjärven keskivedenkorkeutta on vuonna 2009 nostettu 30 senttimetrillä, mikä on sen verran vähän, että järvimaisemassa sen vaikutusta ei varsinaisesti huomaa. Olennaisempaa onkin se, että järven alin korkeus nousi samassa rytäkässä selvästi enemmän eli 70 senttimetriä, mikä onkin epäilemättä helpottanut vesiliikennettä erityisesti nyt esiteltävälle reitillekin osuvan, matalahkon Siikavirran kohdalla. Vedenkorkeus nostettiin rakentamalla kolme pohjapatoa, joiden ohittaminen käy kätevästi Naurissalmen käsikäyttöisen sulun avulla. Sulun pudotuskorkeus on reilun puolen metrin luokkaa ja se yhdistää Uurasjärven Iso-Tarjanneveteen, jolle pääosa Kotala-Virrat-välistä sijoittuukin.
Iso-Tarjannevesi ulottuu Virtain Herraskosken kanavalta Ruoveden Muroleen kanavalle ja kattaa useita samassa vedenkorkeudessa olevia, mutta omilla nimillään kulkevia järviä: mm. Vaskiveden, Tarjanteen ja Ruoveden. Iso-Tarjannevesi on korkeimmillaan tyypillisesti toukokuun lopulla ja laskee siitä sitten tasaisen jyrkästi tuollaiset 70 senttimetriä syyskuun alkuun mennessä. Paikalliset asukkaat ovat kokeneet veden olevan loppukesäisin niin matalalla, että se haittaa heidän mielestään järven virkistyskäyttöä. Asiasta tehtiinkin 2020-luvun alussa alueen asukkaille ja mökkeilijöille suunnattu kysely, jonka tulosten pohjalta on tarkoitus suunnitella mahdollisia toimenpiteitä Iso-Tarjanneveden vedenpinnan nostamiseksi.
Melojalle ei vedenkorkeuden vaihteluilla ole näillä vesillä kuitenkaan olennaista merkitystä. Toki loivat rannat ovat kauniimpia korkealla vedellä, mutta karikoita on Iso-Tarjannevedellä sen verran harvassa, että niiden takia ei tarvitse loppukesää mitenkään erityisesti vältellä. Uurasjärven puolella tapahtunut vedenkorkeuden nosto on puolestaan parantanut liikkumismahdollisuuksia Naurissalmen sulun ja Siikavirran välisillä, matalilla vesillä. Melontaa haittaavia kiviä onkin koko reitillä varsin vähän ja nekin yleensä ilmeisissä paikoissa, joissa jo rannan kivikkoisuutta katsomalla arvaa kivien jatkuvan myös järven puolella.
 |
| Siikavirta kesä-heinäkuun vaihteessa. Virtausta ei juurikaan ole ja väylä on muutenkin melojan kannalta mainiossa kunnossa. |
Kotala-Virrat-välin voi meloa kumpaan suuntaan tahansa. Iso-Tarjanneveden puolella salmet ovat leveitä ja virtaukset vastaavasti heikkoja, joten siellä ei melontasuunnalla ole väliä. Uurasveden puolella on sen sijaan jonkin verran virtausta – erityisesti Siikavirran kohdalla – mikä puoltaa Kotalan valintaa lähtöpaikaksi.
Yhdellä autolla liikkeellä oleville on Kotala luonnollinen lähtöpaikka myös sen takia, että Virroilta on helpompi saada taksi kuin Kotalasta. Kotalan ja Virtain välillä kulkee myös noin kerran viikossa asiointiauto, jonka aikataulu löytyy kunnan sivuilta. Lisäksi koulupäivinä tätä väliä kulkee bussi, mutta koulujen kesäloman aikana ei busseja taida tällä välillä liikkua ollenkaan.
Käydäänpä siis väli läpi kiertämällä reitti myötäpäivään Kotalasta Virroille.
 |
| Keltasalon ja Sossan välinen salmi Kotalan venesataman lähettyvillä. |
Kotalasta lähdettäessä on Uurasjärvellä suojaista saaristoa ja runsaasti kallioisia rantoja sekä kalliojyrkänteitäkin, mutta myös ruovikkoisia rantoja. Uurasjärveä ympäröivät monet korkeat mäet ja vuoret antavat järvelle hienon yleisilmeen. Järven länsiosassa, Uurasselällä, kallioita on selvästi vähemmän ja niiden sijaan ruovikkoiset ja kaislikkoiset rannat lisääntyvät. Tunnelmallisen Siikavirran jälkeen reitti kurvaa vielä ennen Naurissalmea enimmäkseen matalalle Hauhusselälle. Rantoja reunustaa tiheä ruovikko, ja selkä itsekin on kasvanut paikoin umpeen. Samalla maisema mataloituu kaikin puolin.
Uurasjärven kalliot ovat lähes järjestään sen verran jyrkkiä, että maihinnousu niille on hankalaa. Kun merkittyjä maihinnousupaikkoja ei ole, ja loivemmilla rannoilla on usein mökkejä, niin taukopaikkojen löytäminen on työlästä. Uurasselällä maihinnousua haittaa puolestaan rantojen kasvillisuus. Koko järven ainoa virallinen tulipaikka, Kavonlahden laavu, sijaitsee entisen rautatien varressa jyrkän ja korkean harjanteen laella, jonne on hankala kiivetä rannasta. Lisäksi laavun ympäristössä on rautatien kyllästetyistä pölkyistä lähtevä voimakas kreosootin haju, joten laavu on parhaimmillaan varmaankin moottorikelkkailijoiden talvisena taukopaikkana.
 |
| Naurissalmen käsikäyttöiseltä sululta löytyy yksityiskohtainen ohjeistus, ja lisäksi vesiluukkujen avaaminen sekä sulkeminen onnistuu helposti säätöpyörien avulla (kts. alkukuva). Sulkuporttien liikkeelle saaminen voi olla yhden hengen voimin hieman haastavaa. Paikalla käy kuitenkin yllättävän tiheään sulun ihmettelijöitä, joilta voi pyytää apua, jos on yksin liikkeellä ja omat voimat eivät satu riittämään. |
Maisemien puolesta Uurasjärvellä viihtyisi kyllä pitempäänkin, mutta kelvollisten taukopaikkojen niukkuus ja retkisatamien olemattomuus luovat paineita siirtyä Iso-Tarjanneveden puolelle, jossa retkisatamien tilanne on historiallista perua Uurasjärveä selvästi parempi.
Tampereelta Virroille johtavalle vesireitille rakennettiin nimittäin joskus 1980-luvun kieppeillä retkisatamien ketju. Vietin noihin aikoihin kesälomiani Ruoveden suunnalla ja muistan hyvin, miten paikalliset asukkaat pitivät asiaa omituisena: ”On se kumma. Siellä ne pystyttää saariin rakennuksia kaupunkilaisten käyttöön – ja saavat sitten vielä käyttää niitä ihan ilmaiseksi!” Nämä ”rakennukset” – eli grillikatokset, liiterit, nuotiokehät ja turhan harvasta paikasta löytyvät käymälät – alkavat nyt olla mikä missäkin kunnossa, mutta toki ne tarjoavat edelleen yöpymisverkoston melojienkin käyttöön. Kunnostamista ja uusimista monet kyllä kaipaisivat, mutta ei auta valittaa.
 |
| Tarjanteen keskiosan saaristoa. |
Naurissalmen eteläpuolella aukeava Tarjanne koostuu suurehkoista selistä ja toisistaan selvästi erillään sijaitsevista saarista, joten sokkelosaaristoa ei synny ja yleisvaikutelma on avara. Selillä on pituutta 5-7 kilometriä ja pariinkin paikkaan pystyy piirtämään reilun 10 kilometrin mittaisen, vettä pitkin kulkevan suoran viivan. Siinä missä Uurasjärvellä ei tuuliennusteita tarvitse paljoa vilkuilla, on Tarjanteella oltava jo tarkkaavaisempi.
Kallioita on Tarjanteella mukavasti, mutta Uurasjärven tapaan ne ovat enimmäkseen sen verran jyrkkiä, että maihin pääseminen on hankalaa. Kallioiden välissä on paikoin pieniä hiekkapohjaisia poukamia helpottamassa maatauolle nousemista. Matalalla vedellä näissä kohdin on hiekkarantojakin, mutta korkealla vedellä niiden huomaaminen on vaikeampaa ja silloin täytynee tyytyä mobiHiidestä löytyviin hiekkapohjukoihin. Tarjanteen komeimmat kalliot löytyvät Siperia-saaren lounaisrannalta. Mökkejä on Tarjanteella runsaasti, mutta vapaitakin rantoja löytyy.
Virroille vievä reitti lähtee länteen, Visuveden suuntaan, heti Tarjanteen pohjoisosasta, mutta sen verran mukavan näköistä Tarjanteella on, että jonkinlainen lisäkoukkaus kannattaa tässä vaiheessa tehdä. Hyvä ratkaisu on kiertää Siperia ja käydä samalla vaikkapa yöpymässä jossain järven keskiosan saarista. Lisähoukutteeksi on Tarjanteen eteläpäässä tarjolla myöskin loivia kallioita, joita ei järven pohjoispäässä juuri näe.
Visuveden länsipuolella sijaitseva Visuselkä ei jätä erikoisempia muistijälkiä vaikka jokunen kallioinen saari sieltäkin löytyy. Sen sijaan Rasvasaaren ympäristössä on hienoja, rouhevia kallioita, joista upein taitaa olla Vähä-Romppaan jyrkänne. Tällä kohdalla on koko reitin hienoimmat maisemat ja aikaa kannattaakin käyttää saarten kiertelyyn! Mökkejä on kyllä runsaasti, mutta korkeiden kallioiden päällä sijaitsevat mökit vain lisäävät paikan epätodellista tunnelmaa.
 |
| Vähä-Rompas tarjoaa ohikulkijan ihailtavaksi hienon kalliojyrkänteen, jossa on jännittävän värinen, tasainen lohkeama-alue. |
Vaskiveden puolella maisema on sitten tavanomaista: ruovikkoisia rantoja ja jokunen kallio siellä täällä. Vaskisalo kannattaa kiertää länsipuolelta Koronselän kautta eikä itäpuolelta matalan ja kovin ruovikkoisen Ristinveden kautta. Juuri ennen Virroille tuloa veneväylä haarautuu Herraskosken sulkukanavan kautta Toisvedelle. Aivan kanavan kyljessä on Virtain perinnekylä, mutta muuten ei Toisvedellä ole mitään mainittavampaa nähtävää.
Kaiken kaikkiaan Kotala-Virrat-väli on puhdas luontokohde, jossa ei ihmiskäden tuottamia erityisnähtävyyksiä ole. Toki Naurissalmen käsikäyttöisen sulun operoiminen voi tuntua nähtävyydeltä sellaisesta, joka ei aiemmin ole itse itseään suluttanut – käsikäyttöisiä omatoimisulkujahan ei kovin monessa paikassa ole. Alueen luonnonrauhaa rikkoo silloin tällöin alueella kuuluvat ilmavoimien harjoituslentojen varsin voimakkaat äänet.
Vaikka reitin maisemat ovatkin monin paikoin hienoja, niin varsinaisia luonnonsuojelualueita on reitin varrella yllättäen hyvinkin vähän. Niinpä jokamiehen oikeuksia voi hyödyntää lähes kaikkialla – tietenkin edellyttäen, että löytää paikan, missä pääsee nousemaan maihin.
 |
| Tampere-Virrat väliltä löytyy vielä vanhoja rantautumispaikoille opastavia numerotauluja – kuvassa Vaskisalon retkisataman rannassa oleva numero "43" kesällä 2023. Vaan mistäköhän vielä löytyisi luettelo näistä rantautumispaikoista? |
Suorilla melottuna Kotala-Virrat tekee noin 50 kilometriä. Matkaa on helppo pidentää lisäämällä reittiin kiertelyä Uurasjärven komeassa saaristossa (5+ kilometriä) ja tekemällä lenkki Tarjanteella (20+ kilometriä). Tarjanteelta voi vielä jatkaa etelään ja käydä vaikkapa Ruovedellä, mikä lisää matkaa edelleen 25 kilometrillä. Tokihan vettä jatkuu etelän suuntaan aina Tampereelle saakka, mutta Muroleen kanavan jälkeen alkavat Näsijärven suuret selät.
Kauppoja ei matkan varrella ole muualla kuin Visuvedellä, ja sielläkin rannasta joutuu kävelemään kaupalle vajaan kilometrin sivunsa. Uurasjärven vesi on vahvasti humuspitoista eli kovin ruskeaa, eikä Iso-Tarjanneveden vesikään ole kovin kirkasta. Pohjaslahden venesataman vesipistekin löytyy hieman syrjästä, joten vettä on hyvä olla lähteissä mukana koko retken ajaksi.
Autopaikkoja on reitin molemmissa päissä mukavasti. Virroilla ei kannata yrittää jättää autoa matkustajasatamaan vaan lahden pohjukkaan urheilutalon puolelle.
Kotala-Virrat-välin melontakohteiden tarkemmat kuvaukset ja sijainnit löytyvät mobiHiidestä (kartta).
Kotala-Virrat (tähtiluokitus):
| Luonto ja nähtävyydet | ⭐⭐⭐⭐ |
| Melontaolosuhteet | ⭐⭐⭐⭐ |
| Leiriytymismahdollisuudet | ⭐⭐⭐ |
| Ruoka- ja vesihuolto | ⭐⭐ |
| Lähtöpaikat | ⭐⭐⭐⭐⭐ |
