Kymijoen ja Kokemäenjoen vesistöjen väliset yhteydet: Vesijako ja Isojärvi
Padasjoella sijaitseva Vesijako taitaa olla Suomen tunnetuin bifurkaatiojärvi eli järvi, joka laskee vetensä kahteen eri vesistöön. Melojalle tämä tarjoaa mahdollisuuden siirtyä vettä pitkin Kymijoen ja Kokemäenjoen vesistöjen välillä, mutta tällaiset latvavedet vaativat kivikkoisten koskien ja muiden esteiden enemmän tai vähemmän hankalia ohituksia. Vesijaon lisäksi myös Kuhmoisten Isojärvi tarjoaa siirtymän näiden vesistöjen välillä, mutta hankalia ohituksia on sielläkin vastassa. Tämä esittely kertoo eri reittivaihtoehtojen sijainnit ja kulun, mutta ei sisällä koskiluokituksia eikä ohitusten tarkkoja kuvauksia.
Lähes koko Oulujärven eteläpuolisen Suomen jakaa kolmeen lohkoon kolme laskujokiensa mukaan nimettyä suurta vesistöä: Vuoksen, Kymijoen sekä Kokemäenjoen vesistöt. Näillä kolmella vesistöllä on ollut huomattava merkitys niin ihmisten kuin raaka-aineiden ja tavaroidenkin liikkumiselle paikasta toiseen. Ne kaikki on kanavoitu sulkukanavien avulla, jonka ansiosta tasaisten vesien melojankin on helppo tehdä niillä pitkiä melontaretkiä. Vesistöstä toiseen siirtyminen onkin sitten haasteellisempaa.
Nyt käsillä oleva kirjoitus on keskimmäinen kolmen esittelyn sarjasta: ensimmäinen osa sisälsi johdannon näihin kolmeen vesistöön ja käsitteli Vuoksen ja Kymijoen vesistöjen välisiä yhteyksiä, tämä osa kertoo Kymijoen ja Kokemäenjoen vesistöjen välisistä yhteyksistä, ja kolmannessa kuvataan kuinka Kokemäenjokea pitkin pääsee merelle saakka.
 |
| Kokemäenjoen, Kymijoen ja Vuoksen vesistöt sekä niiden välisiä mahdollisia yhteyksiä. Karttapohja: Maanmittauslaitos. |
Kymijoen ja Kokemäenjoen vesistöjen välisiä yhteyksiä on käytännössä kaksi, joista eteläisempi kulkee Vesijako-nimisen järven kautta ja pohjoisempi Isojärven kautta. Kummallakin reitillä on kapeita, mutkikkaita ja kivikkoisia jokia, ohituksia vaativia koskia, majavien patoja, jokien poikki kaatuneita puita sekä paikallisten rakentamia matalia siltoja. Monia jokia on aikoinaan käytetty tukinuittoon, jolloin niitä on perattu, mutta nykyään niitä ennallistetaan ja kivetään, mikä puolestaan heikentää niiden melottavuutta.
Erilaisten esteiden ohitukset ovat monesti haastavia teiden puuttumisen takia. Siellä missä teitä on, niin niille ei useinkaan pääse muuten kuin yksityisten mökkitonttien kautta, jolloin asukkailta on tietenkin ensin saatava lupa kauttakulkuun. Useimmiten lupa kyllä heltiää, mutta asukkaiden tavoittaminen voikin sitten olla haasteellisempaa. Maata pitkin tapahtuvan ohituksen voi toisinaan korvata uittamalla kalustoa vedessä kahlaamalla.
Kaikenlaista rymyämistä on siis näillä reiteillä odotettavissa, joten kalusto kannattaa valita tätä silmällä pitäen. Lasikuituiset merikajakit on syytä jättää kotiin ja turvautua sen sijaan metsässä vetämiseen soveltuvaan, lyhytrunkoiseen ja kolhuja säikähtämättömään kalustoon. Tieosuuksia varten on lisäksi hyvä olla mukana kajakkikärryt.
 |
Varpuslinnankivi Vesijaon pohjoisselän laidalla. |
Tarkastellaan ensin Vesijaon kautta kulkevaa yhteyttä, joka on epäilemättä Isojärveä tunnetumpi. Yhteyden suosioon vaikuttaa varmaan osaltaan se, että Vesijako on bifurkaatiojärvi eli sillä on kaksi laskujokea, jotka laskevat eri vesistöihin. Tämän ansiosta Kymijoen ja Kokemäenjoen vesistöjen välillä kulkee Vesijaon kautta yhtenäinen vesiyhteys. Mutta kuten edellä jo kävi ilmi, niin vesiyhteys ei tarkoita sitä, etteikö välillä joutuisi vetämään kalustoa maatakin pitkin.
Kymijoen vesistöön kuuluvan Päijänteen (korkeus 78.3 metriä merenpinnan yläpuolella) ja Vesijaon (108.4 m) välinen suora vesiyhteys (reitti 1 alla olevassa kuvassa) on pituudeltaan vajaat 20 kilometriä ja korkeuseroa siinä on noin 30 metriä, josta kaksi kolmasosaa Arrakosken voimalan kohdalla. Reitti koostuu useista pienistä järvistä ja niiden välisistä virta- ja koskipaikoista aiemmin esiteltyine hankaluuksineen. Erityisesti ainakin Kaukilankoski ja Vierunkoski ovat laskukelvottomia. Virtausolosuhteiden takia tämä reitti on mukavinta aloittaa Vesijaolta.
Edellisen kanssa vaihtoehtoinen reitti (2) kulkee Lummenteen (114.1 m) ja Vehkajärven (110.5 m) kautta. Reitin pituus on noin 25 kilometriä ja sen bonuksena on kulkeminen kahden bifurkaatiojärven kautta, sillä Vesijakoakin korkeammalla olevalla Lummenteella on yksi laskujoki suoraan Päijänteeseen ja toinen Vehkajärveen, josta vesi virtaa Vesijaon kautta siis myös Kokemäenjoen vesistöön. (Kotitehtäväksi jääkin sitten sen miettiminen, miksi kahden bifurkaatiojärven välissä oleva Vehkajärvi ei kuitenkaan itse ole bifurkaatiojärvi.)
Päijänteen ja Lummenteen välisellä, vajaan 2 kilometrin Harmoistenjoella on korkeuseroa huikeat 36 metriä ja osan matkaa joen vesi kulkee kokonaisuudessaan voimalaitokseen liittyvässä putkessa, joten metsässä rymyämistä järkevämpi tapa on vetää kalustoa tietä pitkin reilut 1.5 kilometriä Päijänteen Myllylahden ja Lummenteen Harmoiskaivon välillä. Lummenteen ja Vehkajärven välinen korkeusero on puolestaan noin 3.5 metriä ja siitä huolehtii Vehkajoki yhtä monen kilometrin matkalla. Vehkajärven ja Vesijaon välillä on vielä 100 metrin koskiosuus, joka on helppo ohittaa maata pitkin. Koko tällä reitillä ainoastaan Vehkajoen osuudella on kulkusuunnalla merkitystä – ja Vehkajokihan virtaa (hmmm.... miettii, miettii, miettii ...) Lummenteesta Vehkajärveen päin.
 |
| Vesijaon kautta kulkevat Kymijoen ja Kokemäenjoen vesistöjen väliset yhteydet. Karttapohja: Maanmittauslaitos. |
Ja sitten Vesijaon länsipuoli. Kokemäenjoen vesistöön kuuluvan Kuohijärven (86.7 m) ja Vesijaon (108.4 m) välinen vesiyhteys (reitti 3) on pituudeltaan vajaat 25 kilometriä ja korkeuseroa siinä on noin 22 metriä. Reitti on järkevintä aloittaa Vesijaolta tämän esittelyn alkukuvassa näkyvän Palsan myllyn ohituksella. Siitä matka jatkuu 1.5 kilometrin mittaista Palsanojaa pitkin noin 5.5 metriä alempana olevalle Parlammille (102.9 m), jonka jälkeen seuraa noin 13 kilometrin mittainen Suomenjoki vajaat 10 metriä alempana olevalle Nerosjärvelle (93.5 m). Nerosjärven eteläpäässä on vielä ohitettava Porraskosken voimalaitospato ennen Kuohijärvelle saapumista.
Pasi Talvitien retkeilyblogissa on hyvä kuvaus tämän reitin Palsanoja-Suomenjoki-osuudesta.
Nyt ollaan jo suurella järvellä, mutta ei kuitenkaan vielä sulkukanavien kattamilla vesillä. Kuohijärveltä onkin jatkettava sen kanssa käytännössä samassa tasossa olevan Kukkian (86.6 m) kautta liki 30 kilometrin melontamatka Vihavuoteen, jossa on helposti ohitettavissa oleva koski. Sen jälkeen pääseekin sitten vaikkapa Tampereelle tai Hämeenlinnaan siististi sulkujen kautta.
Jokirymyämistä välttelevä voi puolestaan valita vaihtoehtoisen reitin (4) ja vetää kajakkinsa maantietä pitkin Vesijaon rannasta Palsasta suoraan Kukkian rannalla olevalle Padankosken uimarannalle. Matkaa tulee noin 9 kilometriä, ja sen voi tehdä yhtä hyvin kumpaan suuntaan tahansa.
 |
| Porraskosken voimalan yläpuolinen Yläjoki. |
Vesijakoa pohjoisempi, noin 18 kilometriä pitkä Isojärvi tarjoaa toisen mahdollisuuden Kymijoen ja Kokemäenjoen vesistöjen välin kulkemiseen. Huomattava osa järveä kuuluu Isojärven kansallispuistoon, ja sieltä löytyy melojalle parikin hyvää retkisatamaa. Lisätietoa kansallispuiston palveluista ja säännöistä löytyy Metsähallituksen verkkosivuilta.
Isojärvi (118.9 m) kuuluu Kymijoen vesistöön ja sen luonnollinen vesiyhteys Päijänteeseen (reitti A alla olevassa kuvassa) on pituudeltaan lähes 20 kilometriä. Korkeuseroa tällä välillä on reilut 40 metriä, josta lähes puolet tulee noin 330 metriä pitkän Kotakosken kohdalla. Reitin varrella on monia koski- sekä virtaosuuksia, ja se on helpointa kulkea myötävirtaan Isojärveltä Päijänteeseen päin. Kulkipa reitin kumpaan suuntaan tahansa, niin metsissä rymyämistä on kyllä tiedossa.
Vaihtoehtoinen reitti (B) alkaa Päijänteen Pihlajakoskelta vajaan kilometrin tieosuudella Isolle Pihlajajärvelle, jonka puolivälissä, reilun 8 kilometrin melonnan jälkeen, tulee Harjunsalmen kohdalla siirtyminen taas tielle. Reilun 8 kilometrin vetämisen jälkeen ollaankin sitten Isojärven rannassa. Tämän reitin voi yhtä hyvin kulkea myös päinvastaiseen suuntaan.
 |
| Isojärven kautta kulkevat Kymijoen ja Kokemäenjoen vesistöjen väliset yhteydet. Karttapohja: Maanmittauslaitos. |
Isojärven ja Kokemäenjoen vesistöön kuuluvan Längelmäveden (84.2 m) välillä on korkeuseroa noin 35 metriä. Tällä välillä on noin 12 kilometrin mittainen, yhtenäinen vesiyhteys (reitti C), mutta silloin pitää käydä vielä Isojärveäkin korkeammalla, sillä Kymijoen vesistö jatkuu Isojärveltä vielä eteenpäin. Korkeimmalta kohdalta löytyy Murhajärvi (122.2 m), josta on vesiyhteys Isojärven lisäksi Längelmäveden suuntaan. Kokonaan toinen juttu on sitten se, ovatko nuo yhteydet luonnon muokkaamia laskujokia vaiko ihmisen suohon kaivamia ojia. Tällä reitillä järvien väliset yhteydet ovatkin kartan mukaan ennemminkin ojia, ja erityisesti vilkasliikenteisen sekä hirviaidoin suojatun 9-tien alitus/ylitys on epäilemättä varsin haastava. Pääosa Murhajärven ja Längelmäveden 38 metrin korkeuserosta – reilut 29 metriä – tulee Sulunjärvestä Länkipohjan keskustan läpi virtaavan, noin 3 kilometrin mittaisen ja selvästi ojamaisen Oinasojan kohdalla, joka kannattaakin ohittaa teitä pitkin, mikäli tälle reitille on uskaltautunut lähtemään.
Huomattavasti mukavampi vaihtoehto (reitti D) on noin 40 kilometrin mittainen vesireitti, jonka erottaa Isojärvestä kapea vedenjakaja. Tämän maakannaksen ylitykseen voi käyttää noin 600 metrin mittaista tietä, jonka toinen pää on Kymijoen vesistöön kuuluvan Isojärven Pitkänpohjan venerannassa ja toinen Kokemäenjoen vesistöön kuuluvan Rasinjärven (123.8 m) pohjukassa. Rasinjärvi yhdistyy Pitkäjärveen (samoin 123.8 m), josta alkaa vajaat 18 metriä pudottava ja noin 20 kilometrin pituinen, huollettu melontareitti Pitkävedelle (106.0 m). Pitkäveden jälkeen on vielä noin 10 kilometrin mittainen järvi- ja jokiosuus, jossa on korkeuseroa lähes 22 metriä. Tästä suurin osa tulee Pääskylänjoen kohdalla, joka onkin ehdottomasti syytä ohittaa maitse. Kannattaakin ehkä harkita kaluston siirtämistä maantiekuljetukseen heti Pitkäveden luoteispäässä.
Päijälän kyläyhdistyksen verkkosivuilta löytyy hyvä kuvaus Pitkäveden melontareitistä. Reitti löytyy myös Metsähallituksen ylläpitämästä Retkikartta-palvelusta.
Metsissä rymyämiseen kyllästynyt retkeilijä voi puolestaan ottaa kajakkikärryn käyttöön jo Isojärven rannassa ja tallustella tietä pitkin noin 7 kilometriä Längelmäveden rantaan (reitti E). Ja vetäminenhän onnistuu kumpaan suuntaan tahansa.
Längelmävesi onkin sitten sulkukanavien kattamalla alueella, joten homma on hoidettu.
 |
| Näkymä Isojärven kansallispuistoon kuuluvan Kalalahden laavulta koilliseen. (Kuva: Marja Kuittinen.) |
Vesijaon ja vastaavasti Isojärven kautta tapahtuvien vesistönvaihdosten Päijänteen puoleiset päät ovat noin 40-50 kilometrin päässä toisistaan. Kokemäenjoen vesistön puolella matkaa on reilusti enemmän, sillä Vihavuoden ja Länkipohjan väli on vettä pitkin vähintään 100 kilometriä. Innokas vesistönvaihtaja saakin tästä näppärästi kaksi vesistönvaihtoa sisältävän, noin 300 kilometrin mittaisen ympyrälenkin.
Reittien kohdetietoja ei juurikaan löydy mobiHiidestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti