Pielinen: Suuria selkiä kansallismaisemassa
Ukko-Kolin huipulta avautuu Pieliselle yksi Suomen tunnetuimmista kansallismaisemista. Useimmiten matkailijan kameraan tarttuu kaakkoon suuntautuva näkymä, jossa edustalla on Purjeselkä ja kapeiden hiekkasaarten ketjun takana Pulloselkä. Joskus linssi kääntyy koilliseen ja pikseleihin tarttuu Suurselän eteläosia. Vaan näkymättömiin jää vielä moni Pielisen suurista selistä, sillä täällä on tarjolla paljon vettä. Ja täällä on tuulella tilaa temmeltää.
Suomen neljänneksi suurin järvi, Pielinen, on liki sata kilometriä pitkä ja parhaimmillaan lähes kolmekymmentä kilometriä leveä. Järvellä mahtuu siis tekemään pitemmänkin retken ja se kannattaakin tehdä, sillä maisemat komeine vaaroineen ovat varmasti viikonkin retken arvoiset. Mutta ihan millä tahansa kelillä Pieliselle ei kannata lähteä, koska joka puolelta järveä löytyy parinkymmenen kilometrin mittaisia selkiä, joiden välttäminen voi olla hyvinkin vaikeaa. Pystyypä keskelle Pielistä piirtämään Ristiselän ja Suurselän läpi kulkevan, jopa 39 kilometrin mittaisen saarettoman suoran Porosaaren ja Ala-Kelvän väliin. Itsekin olen muutaman kerran päässyt kokemaan reippaan luoteistuulen voiman tuolla suoralla ja kyllähän siinä on tarkkana saanut olla.
Selkien pituuteen vaikuttaa se, että Pielisen saaret ovat suuria ja sijaitsevat enimmäkseen erillään toisistaan. Tiheitä saarisokkeloita ei Pieliseltä juurikaan löydy, joten suojaisen reitin keksiminen ei useinkaan onnistu. Pielinen onkin pitkien välimatkojen ja useiden kilometrien mittaisten ylitysten järvi. Suuria selkiä on joka puolella eikä niitä pysty mitenkään väistämään. Tuuliennusteita onkin Pielisellä meloessa syytä seurata huolella.
 |
| Pielisen melontakohteet mobiHiidessä maaliskuussa 2023. Karttapohja: Maanmittauslaitos. |
Tulipaikkoja on kansallispuistoon kuuluvissa saarissa useitakin, mutta telttailu on sallittu vain muutamalla. Saarille voi lähteä esimerkiksi Kolin satamasta, johon tosin sekä koillis- että kaakkoistuuli pääsevät nostamaan aaltoa noin kahdeksan kilometrin matkalta. Saarten upeat hiekkarannat kyllä palkitsevat vaivan, vaikka aallokko matkalla vähän keikuttelisikin.
Kolin kansallispuiston mantereen puoleiset rannat ovat Purjeselän saariketjun kohdalla kivikkoisia sekä tiheäpuustoisia ja kaiken lisäksi ranta on suurimman osan päivästä varjon puolella. Niinpä pitemmällä retkellä kansallispuisto onkin mukavampi ohittaa hiekkarantaista ja valoisaa Pulloselän saariketjua pitkin kuin melomalla mantereen tuntumassa.
 |
| Kolin kansallispuistoon kuuluva pohjoisempi Hiekkasaari on nimensä veroinen ja rannasta avautuu hieno näkymä Ukko-Kolin ja Ipatin suuntaan. |
Yli 40 kilometriä pitkä hiekkarantojen ketju alkaa Uimaharjun eteläpuolelta Rahkeenveden itärannalta, jossa suomaiseman keskellä pilkistää Kääpäniemen mainio hietikko. Laiskanvirran pohjoispuolella järvi on nimeltään Rukavesi ja sen länsirannalla on pitkiä hiekkarantoja, joista osalla on tosin loma-asutusta. Ahvenisen jälkeen järvi on vihdoin nimeltään Pielinen ja nyt hiekkarantoja on alkuun molemmin puolin ja Hirviniemen jälkeen länsirannalla aina Kolin kansallispuistoon kuuluvaan Rykiniemen retkisatamaan saakka.
Parin kilometrin loma-asutuksen jälkeen hiekkarannat jatkuvat edelleen Pielisen länsirannalla ja sitten niiden ketju siirtyy Laitosaaren kohdalla kansallispuistoon kuuluvaan saarijonoon ja jatkuu Hiekkasaariin saakka. Täällä ketju palaa takaisin Pielisen länsirannalle ulottuen aina Kaiskunniemeen asti. Kaiskunniemen jatkeena on vielä Iso sekä Pieni Hiekkasaari, mutta sitten hiekkaselänne painuu Pielisen pohjaan noustakseen vielä kerran pintaan Heklan retkisataman kohdalla. (Ja joo, onhan Kutkutsaarellakin paitsi hyvä nimi, niin myös hyviä hiekkarantoja, mutta niillä kaikilla on mökit.)
 |
| Paalasmaan eteläpuolella olevan Ilvessaaren lounaisranta on hyvä esimerkki Pielisen pohjoisista kivikko- ja louhikkorannoista. |
Kaiskunniemen pohjoispuolella hiekkarannoista ei enää ole tietoa ja monin paikoin rannat ovat hyvin louhikkoisiakin. Varsinkin Kynsisaaressa ja sen ympäristössä on komeita louhikkorantoja, jotka kyllä myös estävät tehokkaasti maataukojen pitämisen. Komeita vaaroja on edelleen niin saarissa kuin mantereellakin järven molemmin puolin.
Kynsisaaren kaakkoispuolelta Aronsalmen kautta erkaneva Kuokkastenjärvi, samoin kuin Nurmeksen pohjoispuolella oleva Lautiainen ovat sitten maisemiltaan vähemmän mielenkiintoisia ja niiden rannoilla näkyy myös peltoja. Muutenhan Pielisen rannat ovat varsin metsäisiä vaikka mökkikeskittymiä paikka paikoin näkyykin.
 |
| Uramonsaarten retkisataman seurustelulaavu soveltuu huonosti yöpymiseen ja maastokin on sellaista, että telttapaikkaa etsivä meloja ryhtyy varsin pian katsomaan ruokailuterassia sillä silmällä. |
Pielisen vedenkorkeuden vuotuinen vaihteluväli on normaalivuosina reilun metrin luokkaa. Veden korkeutta säännöstellään sellaiseksi kuin se olisi luonnontilassa eli säännöstelyllä pyritään kompensoimaan Pielisjoen valjastamisesta aiheutuvat muutokset. Käytännössä vesi on korkeimmillaan kesäkuussa ja alkaa laskea nopeasti heinäkuussa. Loppukesästä vesi on jo niin alhaalla, että ranta-asukkaat toivovat kuivilleen jääneiden laitureidensa äärellä luonnontilaisuuteen pyrkivästä säännöstelystä luopumista ja vedenpinnan pitämistä loppukesästä nykyistä korkeammalla.
Järven eteläisen puoliskon hiekkarannat ovat toki komeimmillaan matalan veden aikaan -- onpa osa niistä korkealla vedellä jopa kokonaan veden alla. Niinpä paras aika käydä Pielisellä onkin loppukesästä.
 |
| Rykiniemen retkisatama on Kolin kansallispuistossa mantereen puolella, joten siellä yöpyy myös rinkankantajia. Hiekkarantaa on kuitenkin sen verran pitkälti, että omaa rauhaakin on usein mahdollista löytää. Järvenselän takana näkyvät vaarat sijaitsevat Pielisen itäpuolella. |
Pielisen vastakkaiselta puolelta löytyy kuvanveistäjä Eva Ryynäsen sympaattinen taiteilijakoti Paateri ateljeineen ja erikoisine kirkkoineen. Paateri sijaitsee Jauhiaisen rannalla ja sinne pääsee kätevästi Jauhiaisen salmen kautta. Pohjoiseen jatkettaessa Lieksasta löytyy alueen historiaan ja rakennusperinteeseen sekä vanhaan metsätyökulttuuriin keskittyvä Pielisen museo. Geologiasta kiinnostunut voi puolestaan suunnata järven länsilaidalla Nunnanlahden pohjukassa sijaitsevaan Kivikylään, josta löytyy kiviaiheisia näyttelyjä.
Paalasmaan rannassa on vuonna 1959 sattuneen, viidentoista nuoren kuolemaan johtaneen veneonnettomuuden muistoksi tehty, yksinkertaisuudessaan vaikuttava muistomerkki Surukivi. Muistomerkiltä voi patikoida Paalasmaan korkeimmalla vaaralla olevalle näkötornille, jolle on matkaa noin neljä kilometriä suuntaansa. Pielisen pohjoispäästä löytyy vielä Bomban karjalaiskylä hotelleineen ja kylpylöineen.
 |
| Pielisen eteläpään ”nähtävyys” on Uimaharjun sellutehdas, jonka valkoinen savupatsas näkyy kelistä riippuen hyvinkin pitkälle – tässä näkymä Pulloselältä 17 kilometrin päästä tehtaalta. (Kuvaa suurentamalla savupatsas näkyy selkeästi kello yhdentoista suunnassa.) Entisinä aikoina kaikki sellutehtaat myös haistoi kaukaa, mutta tekniikka on sittemmin kehittynyt enkä ole enää pitkään aikaan huomannut hajuhaittoja, vaikka Uimaharjun tehtaan ohi on tullut melottua liki vuosittain. |
Pielisen eteläpäässä on viitisen kilometriä pitkä Laukkalansaari, joka käytännössä erottaa Pielisen Rukavedestä ja jota ei kartasta heti saareksi huomaakaan. Sen voi kiertää Sorvinginsalmen ja Ahvenisenvirran kautta, jolloin pitemmällä reissulla ei edes tunnu siltä, että Pielisen eteläpäässä joutuu tekemään U-käännöksen. Samalla pääsee näkemään vaihteeksi maatalousvaltaisempia rantoja. Laukkalansaaren itäpuolella lipuessaan voikin katsoa maalaismaisemaa ja ymmärtää, kuinka onnellinen voikaan olla saadessaan kierrellä Suomen upeita melontavesiä.
Lyhimmillään Pieliselle voi tehdä kahden yön viikonloppuretken lähtemällä Kolin satamasta ja yöpymällä eteläisen Hiekkasaaren sekä Ison-Korpin retkisatamissa. Pakollista melontamatkaa tulee tällöin vain 10 kilometriä koko reissulle. Toki tällaisella retkellä näkee Pielisestä vain pienen siivun, ja paremman kuvan järvestä saakin tekemällä lenkin, joka kattaa sekä eteläisiä hiekkarantoja että pohjoisia louhikkorantoja. Tällaiseen reissuun saa helposti upotettua tuollaiset 150-200 kilometriä. Pisin Pieliselle suuntautuneista omista retkistäni oli 367 kilometriä, eikä silloinkaan vielä tuntunut siltä, että olisi samoja paikkoja joutunut pahemmin koluamaan useampaan kertaan.
Jatkomahdollisuuksia tarjoaa oikeastaan vain Pielisjoki, joka on sulkukanavoineen ymmärrettävissä tasaiseksi vedeksi. Uimaharjusta Joensuuhun tulee matkaa noin 70 kilometriä, ja Joensuusta voi sitten jatkaa vaikka Lappeenrantaan, Tahkolle tai Kiuruvedelle saakka. Itse asiassa Suomen Retkimelojien tarjoaman Vuoksennauhan yhden reittivaihtoehdon lähtöpiste on Nurmeksen Laamilan uimaranta ja päätepiste Lappeenrannassa noin 450 melontakilometrin päässä.
 |
Kallioita on Pielisellä siellä täällä, mutta ne eivät ole itsessään mitenkään komeita tai kauniita, vaan ne ennemminkin rytmittävät ja jäsentävät maisemaa. Olen ollut Pielisellä monta monituista kertaa, mutta käydessäni valokuviani läpi tätä esittelyä varten huomasin, että kallioista minulla ei ollut oikeastaan yhtään kunnollista kuvaa. Oikein piti tarkistaa kartasta, että kyllähän noita kallioita on, mutta kun ne ovat ikään kuin sulautuneet maisemaan, niin ne eivät ole herättäneet ottamaan valokuvia. Seuraavalla reissulla tämä puute tuli sitten korjattua. |
Kauppoja löytyy Pielisen eri laidoilta Nurmeksesta, Lieksasta ja Juuasta, sekä Rukaveden puolelta Uimaharjusta. Myös Kolilla on kauppa, mutta sinne tulee Kolin satamasta matkaa jo pari kilometriä suuntaansa. Pielisen veden ekologinen tila on hyvä, mutta humuspitoisuutensa vuoksi vesi on lievästi rusehtavaa. Sopivia lähtörantoja on hyvin tarjolla ympäri Pielistä.
 |
| Oma suosikkini Pielisen retkisatamista on Vaarapahtaiden komea kaksipuoleinen laavu, jonne ei ihan jokaisella tuulella tosin ole asiaa. |
Kolin kansallispuistosta löytyy lisätietoja Metsähallituksen luontoon.fi-palvelusta.
Alueen melontakohteiden tarkemmat kuvaukset ja sijainnit löytyvät mobiHiidestä (kartta).
Pielinen (tähtiluokitus):
| Luonto ja nähtävyydet | ⭐⭐⭐⭐ |
| Melontaolosuhteet | ⭐ |
| Leiriytymismahdollisuudet | ⭐⭐⭐⭐ |
| Ruoka- ja vesihuolto | ⭐⭐⭐⭐⭐ |
| Lähtöpaikat | ⭐⭐⭐⭐⭐ |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti