Tulenteko valtion mailla: Osa 1

 

Tulenteko valtion mailla: teoria ja käytäntö – osa 1/2

Jorma "Saja" Sajaniemi

Teenpä nyt poikkeaman Minne melomaan? -blogin normaalista linjasta enkä esittelekään tällä kertaa melontaan sopivia vesiä vaan käsittelen ihan muuta retkimelontaan liittyvää asiaa. Tarkastelen nimittäin Metsähallituksen tulentekoa ja polttopuiden ottoa koskevaa päätöstä, jonka mukaan pohjois- ja itä-Suomessa saa valtion mailla tehdä tietyin rajoituksin tulet ihan luvan perästä. Tämä kaksiosaisen juttuni ensimmäinen osa osoittaa, että Metsähallituksen sinänsä hieno ja rationaalinen päätös johtaa huomattaviin vaikeuksiin, kun sitä yrittää toteuttaa käytännössä. Kakkososa kertoo sitten sen, miten Metsähallitus itse tulkitsee omaa päätöstään ja mitä siitä seuraa.

Kuten hyvin tiedetään, niin jokamiehenoikeus ei anna lupaa tehdä tulta toisen omistamalle maalle eikä myöskään ottaa puuta toisen omistamasta metsästä. Retkeilijöitä palvellakseen Metsähallitus sallii kuitenkin tulenteon valtion mailla – toki vain rajoitetusti – ja näin Metsähallitus kertoo asiasta verkkosivuillaan:

Lapissa, Pohjois-Pohjanmaalla, Kainuussa sekä Pohjois-Karjalassa Metsähallitus on päätöksellään antanut yleisen luvan tulentekoon maastossa valtion mailla. Tulentekoon voi käyttää kuivia oksia, risuja ja pieniä juurakoita. Mikäli alle puolen kilometrin sisällä on huollettu tulentekopaikka, täytyy tulistelun tapahtua siellä. Luonnonsuojelualueilla, joille on laadittu hoito- ja käyttösuunnitelma tai annettu järjestyssääntö, noudatetaan tulenteossa sitä, mitä näihin suunnitelmiin ja sääntöihin on linjattu. (Lähde: https://www.luontoon.fi/retkietiketti#tulenteko 27.2.2022)

Tämähän kuulostaa (länsi- ja etelä-Suomen syrjintää lukuunottamatta) järkevältä: Metsähallituksella ei ole valtaa yksityisillä mailla, joten päätös koskee vain valtion maita; erityisalueilla noudatetaan niiden omia sääntöjä; eikä ole järkevää sallia villiä tulentekoa paikoissa, joissa on virallinenkin tulipaikka lähellä. Mutta katsotaanpa mitä asia tarkoittaa käytännössä.

Selvitettävät asiat

Jotta saisi selville, onko tulenteko sallittua jollain tietyllä paikalla, täytyy siis selvittää seuraavat asiat:

Kysymys 1 – Onko paikka luvan kattamien maakuntien alueella?

Kysymys 2 – Onko paikka valtion maalla?

Kysymys 3a – Onko paikka luonnonsuojelualueella?

Kysymys 3b – Onko luonnonsuojelualueelle laadittu hoito- ja käyttösuunnitelma tai annettu järjestyssääntö?

Kysymys 3c – Onko hoito- ja käyttösuunnitelmassa tai järjestyssäännössä tulentekoa koskevia ohjeita?

Kysymys 4 – Onko alle puolen kilometrin sisällä huollettu tulentekopaikka?

Ennen kuin jatkat lukemista, niin mieti jokaisen yllä olevan kysymyksen kohdalla, mistä itse lähtisit hakemaan tarvittavia vastauksia.

Hmmm… Hmmm… Hmmm…

Ja jatka vasta sitten, kun olet keksinyt, mistä saat selville kaikki vaaditut asiat!

Hmmm… Hmmm… Hmmm… Hmmm… Hmmm… Hmmm…

Esimerkkitapaus

Tarkastellaan esimerkkinä tilannetta, jossa retkeilijä on melomassa Höytiäisellä ja rantautuu tauon pitämistä varten Jouhtenisen saaren pohjoispään itärannalle Haaraniemen tyveen (linkki karttapaikalle). Gepsi näyttää jotain tällaista (karttapohja Maanmittauslaitos):

Tulet olisi mukava tehdä, mutta sitä varten retkeilijämme joutuu etsimään vastaukset edellä lueteltuihin kysymyksiin. Toivottavasti hänellä on kännykässä hyvät tehot ja täysi akku!

Kysymys 1 – Onko paikka luvan kattamien maakuntien alueella? Esimerkiksi Karttapaikan (https://asiointi.maanmittauslaitos.fi/karttapaikka/) avulla selviää, että tämä osa Höytiäistä kuuluu Kontiolahteen ja Wikipediasta (https://fi.wikipedia.org/wiki/Kontiolahti) selviää, että Kontiolahti kuuluu Pohjois-Karjalaan. Maakunta on siis luvallinen.

Kysymys 2 – Onko paikka valtion maalla? Aikansa googlailtuaan retkeilijämme löytää Metsähallituksen hallinnassa olevat maat esittävän zoomattavan kartan Metsähallituksen verkkopalvelusta osoitteesta https://www.metsa.fi/maat-ja-vedet/pinta-alat/karttapalvelut/. (Täytyypä laittaa tämä kirjanmerkkeihin, niin säästyy seuraavalla kerralla kuukkeloinnilta!)

Jotta kartta suostuu aukeamaan, niin ensin on jostain kumman syystä sallittava markkinointievästeet. Tämä on aika erikoista, kun kyseessä on valtion laitos, joten luulisi, että palvelu tarvitsisi pelkästään toiminnallisia evästeitä! Mutta ei auta olla tarkka omasta tietosuojastaan eikä huudella EU:n GDPR-säännösten perään, vaan sallitaan siis markkinointievästeet.

Nyt kartta aukeaa ja se näyttää Jouhtenisen kohdalla tällaiselta:

Karttaa voi zoomata sisemmäksikin, mutta jostain syystä seuraavalla zoomaustasolla häviävät vasemmasta laidasta selitykset ja sitä seuraavalla tasolla häviävät kartasta kaikki aluemerkinnät, joten hirmu tarkkaa valtion maiden rajausta tällä ei pysty näkemään. Karttapaikassa saa puolestaan näkyviin kiinteistörajat, ja kun niitä katselee samaan aikaan ylläolevan kartan kanssa (mikä tosin on aika epäkätevää kännykällä maastossa toimittaessa), niin silloin pystyy ylläolevasta kartasta päättelemään, mitkä kiinteistöt ovat Metsähallituksen hallinnassa ja saa sitten niille tarkat rajat Karttapaikasta.

Kartassa Jouhtenisen pohjoispää on oranssilla eli ollaan Metsähallituksen hallinnassa olevalla maalla, joten edelleen kaikki on hyvin. (Vai onko päätöksessä mainitut ”valtion maat” eri asia kuin kyseisellä verkkosivulla kartan yläpuolella mainittu "Metsähallituksen hallinnassa olevat maat" tai  kartan selitystekstissä oleva ”Metsähallituksen maat”? Jos on, niin mistäköhän ne valtion maat sitten löytyisivät? Mutta voiko Metsähallitus antaa luvan sellaisille alueille, jotka eivät ole sen hallinnassa? Esimerkiksi alueille, jotka ovat puolustusvoimien, rajavartioston jne. käytössä? Ääähhh...)

(Tätä samaista karttaa voi muuten käyttää myös kohdassa 1 sen selvittämiseksi, missä maakunnassa ollaan. Tosin kartassa on virhe Heinäveden kohdalla: Heinävesi on sen mukaan Etelä-Savossa (eli ei sallitulla alueella) vaikka todellisuudessa Heinävesi on siirtynyt Pohjois-Karjalaan (eli sallitulle alueelle) vuoden 2021 alussa.)

Kysymys 3a – Onko paikka luonnonsuojelualueella? Kartassa oranssinruskea tarkoittaa ”Muu lakisääteinen luonnonsuojelualue” eli on. Aluetta klikkaamalla näkyy alueen nimi:

(Jouhtenisen eteläosan kattavan vihreänkukertavan värityksen selitys on ”Muu suojelukohde”, joka voi olla luonnonsuojelualue – tai olla olematta. Silloin pitää tukeutua Karttapaikkaan, josta näkee, mitkä alueet ovat luonnonsuojelualueita. Karttapaikalla osa luonnonsuojelualueista on kylläkin yksityisiä, mutta kun edellä tuli jo varmistettua, että nyt ollaan Metsähallituksen maalla, niin riittää tarkistaa, onko paikka merkitty Karttapaikkaan luonnonsuojelualueeksi. Kätevää, eikö?)

Koska paikka siis on oranssinruskealla eli luonnonsuojelualueella, niin pitää tarkistaa kysymykset 3b ja 3c.

Kysymys 3b – Onko luonnonsuojelualueelle laadittu hoito- ja käyttösuunnitelma tai annettu järjestyssääntö? Nyt taas googlailemaan ja verkkoa selailemaan ja niin vain löytyy lopulta Metsähallituksen palvelusta (https://julkaisut.metsa.fi/julkaisut/?Languages=&PublicationSeries=&ProductCategory=17&col=3&dir=DESC) voimassa olevat järjestyssäännöt pdf-muodossa. (Täytyypä laittaa tämäkin kirjanmerkkeihin!)

Tätä juttua kirjoitettaessa (27.2.2022) listassa on 146 kappaletta luonnonsuojelualueiden järjestyssääntöjä:

Järjestyssäännöt saa järjestettyä nimen mukaan aakkosiin, joka nopeuttaa etsintää. Ilmenee, että Haaraniemen luonnonsuojelualueelle ei ole annettu järjestyssääntöä.

Nyt pitäisi sitten selvittää, onko sille laadittu hoito- ja käyttösuunnitelma? Pitkällisenkään googlailun avulla retkeilijämme ei onnistu selvittämään, mistä tällaiset suunnitelmat löytyisivät. (Eikä minullakaan ole harmainta aavistustakaan siitä, mistä tämä selviäisi.) Kunniallinen kansalainen joutuisi nyt toteamaan, että tulta ei uskalla tehdä. Vähemmän kunniallisena kansalaisena retkeilijämme tekee oletuksen, että hoito- ja käyttösuunnitelmaa ei ole laadittu ja jatkaa seuraavaan kohtaan.

Kysymys 3c – Onko hoito- ja käyttösuunnitelmassa tai järjestyssäännössä tulentekoa koskevia ohjeita? Tämä on helppo nakki. Koska järjestyssääntöä ei ole, eikä hoito- ja käyttösuunnitelmaa löydy, niin aluetta koskevia erityisiä tulenteko-ohjeita ei ole (tai niitä ei ainakaan löydy).

Kysymys 4 – Onko alle puolen kilometrin sisällä huollettu tulentekopaikka? Tässä onkin tiedossa jalkatyötä ihan urakalla. Puolen kilometrin säteellä on runsaasti rantaviivaa ja reippaasti harjua sekä louhikkoista metsää (kartta Maanmittauslaitos):

Karttaan ei tosin ole merkitty yhtään tulipaikkaa, mutta se ei todista mitään – niinkuin ei sekään todistaisi, vaikka tulipaikkoja olisikin merkitty. Karttapaikka ei nimittäin valitettavasti ole ajan tasalla: kun Kallanin majakkakin on ollut jo vuosikausia merkittynä väärään paikkaan, niin ei ihme, että tulipaikkojenkin kohdalla on paljon puutteita ja virheitä. Ja vaikka joku tulipaikka olisikin merkitty oikeaan paikkaan, niin kartan perusteella ei voi tietää, onko se huollettu tulipaikka.

Siis metsään kiertelemään ja hyvällä onnella pääsee tulia virittelemään tunnin loikkimisen jälkeen. Kuivia oksia on kierrellessä epäilemättä kerinnytkin keräämään ihan riittävästi makkaran paistamiseen.

Summa summarum

Metsähallituksen sinänsä hyvää tarkoittavan ja järkevältä kuulostavan päätöksen soveltaminen on siis erittäin hankalaa todellisessa tilanteessa. Oikeiden tietolähteiden löytäminen ja selaaminen vie aikaa sekä hermoja, eikä kaikkia tarvittavia tietoja taida edes olla mahdollista löytää netistä. Retkiolosuhteissa asian tulisi olla hoidettavissa paljon, paljon yksinkertaisemmin! 

Itse toivoisin, että Metsähallitus tarjoaisi yksinkertaisen nettilomakkeen, johon voisi syöttää omat koordinaatinsa – tai antaa kännykän välittää automaattisesti tieto omasta sijainnista – ja joka palauttaisi karttakuvan, jossa oma paikka olisi keskipisteenä ja josta näkyisivät ne alueet, joilla tulenteko on sallittua (kaikkine Metsähallituksen tuntemien huollettujen tulipaikkojen ympäri puolen kilometrin sädettä käyttäen leikattuine kieltoalueineen). 

Jos tämänkaltaista yksinkertaista tapaa asian selvittämiseksi ei ole, niin veikkaanpa, että retkeilijät toimivat kuten aiemminkin…

Jälkikirjoitus

Lähetin luonnoksen tästä postauksesta Metsähallitukselle kommentoitavaksi. Saamani vastaus ja sen vaikutukset ovatkin jutun kakkososan aiheina. Sen verran voi paljastaa jo tässä vaiheessa, että Metsähallituksen esittämä tulkinta eroaa heidän omasta päätöksestään, joten tulenteon luvallisuuden selvittäminen meneekin sitten ihan eri tavalla!

Eteläinen Saimaa

 

Eteläinen Saimaa: Hiekkasaaria ja selkävesiä

Jorma "Saja" Sajaniemi

Lappeenrannan ja Puumalan väli viekottelee melojaa jo pelkällä nostalgisuudellaan – pääseehän siellä seilaamaan sinisellä Saimaalla kauniin Veeran ja tervahöyryjen vanavedessä. Maisematkin ovat mukavia, mutta suuriin järvenselkiin on kyllä varauduttava. Alue on laaja ja niinpä sieltä löytyy myös suojaista saaristoakin tuulisten päivien ajanvietteeksi. Ja niitä vanhoja tervahöyryjäkin näkee usein suurimmissa retkisatamissa.

Rakkaalla lapsella on monta nimeä, joten otetaanpa näin alkuun hieman terminologiaa, niin selviää eri nimien käyttö jatkossa. Ensinnäkin nimellä Suur-Saimaa voidaan tarkoittaa ainakin kolmea eri asiaa: Joutsenon ja Kyläniemen välissä olevaa laajaa järvenselkää; laajempaa Puumalaan ulottuvaa vesialuetta Savitaipaleelle, Lappeenrantaan ja Ruokolahdelle saakka; tai Lappeenrannasta Varkauteen ja Joensuuhun ulottuvaa lähes samassa tasossa olevaa vesialuetta, joka on selvästi edellisiä suurempi. Jatkossa käytän näistä ensimmäistä tulkintaa eli Suur-Saimaa tarkoittaa Kyläniemen eteläpuolista suurten selkien muodostamaa aavaa järvialuetta.

Eteläisen Saimaan melontakohteet mobiHiidessä maaliskuussa 2022. Eteläistä Saimaata jakava Kyläniemi näkyy kartassa keskellä (ilman nimeä tekstin ”Suikka” kohdalla). Karttapohja: Maanmittauslaitos.

Ja sitten Pien-Saimaa, jolla tarkoitetaan nykyään Lappeenrannan ja Savitaipaleen välistä, varsin suojaista vesialuetta, mutta jolla on voitu vanhoissa kartoissa tarkoittaa myös Kyläniemen pohjoispuolen vesiä Puumalaan saakka. Tässä jutussa pitäydyn Pien-Saimaan osalta nykytulkinnassa eli se on Suur-Saimaan lounaispuolella oleva Saimaan osa.

Etelä-Saimaalla tarkoitetaan Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämän Järvi-meriwikin mukaan ”vesialuetta Puumalansalmesta etelään”. Epäselväksi kuitenkin jää, kattaako tämä vain edellä esitetyn Suur-Saimaan kakkosvaihtoehdon vaiko myös Ristiinaan ja Mikkeliin johtavat vedet. Kun rakkaalla lapsella on siis kovin monta nimentätapaa, niin olen valinnut tämän esittelyn otsikoksi ”eteläinen Saimaa”, jolla tarkoitan Puumalan, Ruokolahden, Lappeenrannan ja Savitaipaleen rajoittamaa aluetta – ellen sitten satu jossain kohdin rönsyilemään tämän ulkopuolellekin.

Suur-Saimaalla on runsaasti upeita hiekkarantoja ja -särkkiä ihailtaviksi. Tässä taukopaikaksi on osunut Joutsenon edustalla olevan Kätkytsaaren eteläkärki.

Melontaretkeilyn kannalta eteläisen Saimaan parasta antia tarjoavat Suur-Saimaa Joutsenosta Kyläniemeen ja sen jatke Kyläniemestä pohjoiseen aina Lintusalon etelälaidalle saakka. Tällä alueella on paljon upeita hiekkarantoja sekä runsaasti retkisatamia – ja useammastakin retkisatamasta löytyy myös sauna. Ensimmäinen Salpausselkä reunustaa Suur-Saimaan etelärantaa ja Toinen Salpausselkä kulkee Kyläniemeä pitkin, ja niinpä pitkistä hiekkarannoista ei tällä alueella tosiaankaan ole puutetta. Vesi on kirkasta ja aurinkoisella säällä laajat selkävedet kimaltelevat ihanasti! Tämä on juuri sitä Saimaata, joka tulee ensimmäisenä mieleen vanhoista suomalaisista elokuvista.

Vaan tuulisella säällä laajat selkävedet näyttävät sitten toisen luontonsa ja karttaa saa tutkia ihan tosissaan suojaisten reittivaihtoehtojen löytämiseksi – ja silti aalto voi pahimmillaan tulla jopa 20 kilometrin päästä. Aloittelevan melojan kannattaakin suunnata retkensä eteläisen Saimaan suojaisemmille osille.

Joutsenon ja Lintusalon väli on linnuntietä mitattuna noin 30 kilometriä ja alueen leveys on tuollaiset 15 kilometriä. Niinpä pelkästään tälle alueelle mahtuu helposti sadan kilometrin lenkki. Hienojen maisemien lisäksi Suur-Saimaan ainoa varsinainen nähtävyys on Ilkonsaaren skiittapolku, jonka varrella on kolme tsasounaa ja kaksi pientä ortodoksikirkkoa. Ne ovat kaikille jatkuvasti avoimia.

Kyläniemi on ohitettavissa molemmin puolin: lännen puolelta Rastinvirran kautta ja idästä Kutveleen kanavan kautta. Melojan silmään Rastinvirta näyttää kyllä enemmän järvenselältä, sillä se on yli kaksi kilometriä leveä eikä virtausta huomaa käytännössä lainkaan. Virtausta ei huomaa myöskään Kutveleen kanavalla, joka on lounaisin vuonna 1743 solmitun Turun rauhan jälkeen rakennetuista Suvorovin sotakanavista. Suvorovin kanavien kautta kulkee mielenkiintoinen ympyrälenkki, josta on oma esittelynsä. 

Kärnäkosken bastionilinnoitus on rakennettu Turun rauhan jälkeen vuosina 1791-1793. Sotilaallisen merkityksensä se kuitenkin menetti jo vuonna 1809 Haminan rauhan seurauksena. Linnoitus on restauroitu ja siellä on hyviä opastauluja.

Suvorovin aikaisista rakennelmista kiinnostuneen kannattaa suunnata Kyläniemestä länteen ja poiketa Kärnäkosken linnoituksella,  jonka venäläinen kenraali Suvorov rakennutti osaksi laajempaa linnoitusketjua, sekä Rannuusinsalmen purjehdusesteellä, joka koostuu reilun metrin syvyydessä olevista kivillä täytetyistä hirsiarkuista ja on ilmeisesti puolestaan ruotsalaisten tekosia. Molempiin kohteisiin pääsee näppärästi kiertämällä Kuivaisen saaren, jonka kaakkoispäässä olevat Korholansalmen ja Vilsaaren salmen ruopatut uomat sijaitsevat paikoilla, joihin oli aikoinaan tarkoitus tehdä vielä kaksi Suvorovin sotakanavaa, mutta joiden työt jäivät tuolloin keskeneräisiksi. Lenkille kertyy matkaa liki 40 kilometriä, mutta niinpä siinä onkin sitten paljon nähtävää ja bonuksena Partarannalla pääsee pistäytymään mukavassa rantaravintolassa. Rannuusinsalmen purjehdusesteellä kannattaa käydä vähätuulisessa kelissä, jolloin vedenalaiset rakennelmat on helpointa nähdä. Alueen tältä kulmalta on myös varsin lyhyt matka samoilta ajoilta olevan Mallaslinnoituksen vaatimattomille jäänteille sekä Astuvansalmen todella näyttäville kalliomaalauksille.

Suur-Saimaalta pohjoiseen suunnattaessa muuttuvat maisemat Lintusalon kohdalla korkeammiksi ja vedet suojaisiksi aina Puumalaan saakka. Hiekkarantoja on niukasti, joskin Rokansaari monine hiekkarantoineen (ja mainioine palveluineen!) muodostaa tästä selvän poikkeuksen. Tämän alueen hienoimmat kalliot löytyvät alueen itälaidalta Kurensalon itäpuolen saaristosta, joka kannattaa sovittaa reitin varrelle. Alueen merkittävin nähtävyys on Liehtalanniemen museotila, joka esittelee 1900-luvun alun kalastajan ja pienviljelijän elämänmuotoa. Rokansaaren luoteispuolelta lähtee yhteys Luonterille, josta on oma esittelynsä. Lintusalon eteläkärjestä on Puumalaan linnuntietä noin 20 kilometriä, ja saariston sokkeloissa voi mukavasti kierrellä vaikkapa 60 kilometrin lenkin.

Kurensalon itäpuolen hienoa saaristoa.

Suur-Saimaan lounaispuolella sijaitseva Pien-Saimaa on parhaimmillaan Taipalsaaren ja Lappeenrannan välillä, missä saaristo on tiheää ja vedet ovat suojaisia. Alue on kooltaan kuitenkin varsin pieni ja hyviä retkisatamia on niukasti. Saarissa on lisäksi paljon mökkejä ja mantereella runsaasti vakinaista asutusta. Pien-Saimaan erityisenä nähtävyytenä on neljä kalliomaalausta, joiden löytämiseksi kannattaa kuitenkin tehdä kotityöt huolella ennen reissuun lähtöä. Auttavat kuvaukset kalliomaalausten sijainneista löytyy myös mobiHiidestä.

Pien-Saimaalle pääsee Suur-Saimaalta kahta reittiä: sekä Lappeenrannan edustalla olevien salmien että Vehkataipaleen pumppuaseman yhteydessä olevan käsikäyttöisen sulun kautta. Sulun rakenne on sellainen, että kajakkia ei pysty uittamaan rannalta käsin sulun läpi: sulun toinen seinämä on nimittäin itse pumppuasemarakennus ja toisella laidalla on puolestaan maantiesiltaa kannatteleva leveä betoniseinämä. Niinpä kajakin hinausköyttä ei pysty kuljettamaan sulun laidalla sulun päästä toiseen. Tämän takia sulusta kulkeminen vaatii vähintään kaksi henkeä: yksi rannalle käyttämään sulkua ja toinen vesille kuljettamaan kajakit sulun läpi. 

Pumppuaseman idea on parantaa Pien-Saimaan huonoa vedenlaatua siirtämällä sinne Suur-Saimaan kirkasta vettä, ja veden pumppaaminen kasvattaakin Pien-Saimaan virtaaman kymmenkertaiseksi luonnontilaan nähden. Kanavassa virtaus voi olla voimakas, joten suositeltava kulkusuunta on myötävirtaan eli länteen päin Suur-Saimaalta Pien-Saimaalle.  Koska sulku ei liity veden luonnolliseen virtaukseen alaspäin vaan veden pumppaamiseen ylöspäin, niin Vehkataipaleen sulku taitaa olla Suomen ainoa sulku, jossa myötävirtaan mentäessä veden pinta ei sulussa laskekaan alaspäin vaan nousee ylöspäin!

Taipalsaaren länsipuolella on mukavia kalliosaaria, joista löytyy myös jokunen kalliomaalaus.

Suur-Saimaan itäpuolella olevan suuren Äitsaaren voi kiertää Haapaveden kautta. Vedet ovat kapeita, saaria on niukasti ja loma-asutusta runsaasti. Mitään erityistä nähtävää tämä 50 kilometrin lenkki ei sisällä, ellei sellaiseksi sitten laske vedenvirtauksen estämiseksi (!) rakennettua Patotien luukkua, joka on kuin yksinäinen sulkuportti ilman sulkukammiota. 

Kauppoja löytyy eteläiseltä Saimaalta ainoastaan alueen reunoilta, joten retken aikana tehtävien täydennyshankintojen ostopaikat on syytä suunnitella jo etukäteen. Autopaikkoja löytyy puolestaan varsin mukavasti eri puolilta aluetta.

Retkimelojalle eteläinen Saimaa tarjoaa mahdollisuuksia monenmittaisille retkille. Sinne pystyy tekemään niin lyhyitä viikonloppuretkiä kuin pitkiä retkiä aina kolmensadan kilometrin reissuihin saakka. Eteläiseltä Saimaalta voi myös jatkaa useaan eri suuntaan, joista tärkeimmät on mainittu jo ylempänä. Kyseessä onkin niin iso alue, ettei sitä kannata yrittää haukata yhdellä kertaa, vaan tänne kannattaa tulla useammankin kerran.

Kyläniemen ympäristön retkisatamat ovat suosittuja ja niissä on yleensä runsaasti veneilijöitä. Tässä kesä-heinäkuun vaihteen tilanne Hietasaaren retkisataman etelänpuoleisella hiekkarannalla.

Lisätietoja Kärnäkosken linnoituksesta löytyy Metsähallituksen luontoon.fi-palvelusta.

Eteläisen Saimaan melontakohteiden tarkemmat kuvaukset ja sijainnit löytyvät mobiHiidestä (kartta).

Eteläinen Saimaa (tähtiluokitus):

Luonto ja nähtävyydet	⭐⭐⭐⭐
Melontaolosuhteet	⭐⭐
Leiriytymismahdollisuudet	⭐⭐⭐⭐
Ruoka- ja vesihuolto	⭐⭐⭐
Lähtöpaikat	⭐⭐⭐⭐⭐

---

Kartta kaikista tällä sivustolla kuvatuista alueista löytyy mobiHiiden Minne melomaan? -sivulta.