07 helmikuuta 2023

Lentua

Lentua: Hiekkapoukamia ja metsäpeuroja

Jorma "Saja" Sajaniemi

Lähtö Lehtosaaren autiotuvalta aamulla heti seitsemän jälkeen, suunta Kotasaaren ja Varissaaren väliin, josta tunnelmallisen kaivannon kautta Pitkäperään ja länteen kurvaten Varissalon eteläpuolelle. Kello lähestyy puolta yhdeksää ja Varissalon Huutohiekalla näkyy metsäpeuran raatoja. Hetkinen – raatoja? Mitä ihmettä täällä on tapahtunut? Mutta sitten raadot saavat eloa: vaadin nousee ensimmäisenä jalkeille ja heti perään myös vasa. Ne tuijottavat hetken melojaa ja poistuvat metsän suojiin. Tätä on Lentua!

Kuhmon pohjoispuolella sijaitsevan Lentuan keskeiset osat ovat melontaretkeilyyn mainiosti soveltuvaa luonnonsuojelualuetta, josta löytyy hienojen maisemien lisäksi useita Metsähallituksen ylläpitämiä retkisatamia. Koko järvi mahtuu kymmenen kilometrin säteellä piirretyn ympyrän sisään, joten kovin moneksi päiväksi Lentua ei uusia näkymiä tarjoa, mutta kohtuullisella vaivannäöllä reissua voi jatkaa niin etelään kuin pohjoiseenkin.

Lentua on Oulujoen vesistön suurin säännöstelemätön järvi, ja vedenkorkeuden vuotuinen vaihtelu on vajaan metrin luokkaa. Kolmen kesäkuukauden aikana vesi laskee tyypillisesti reilun puolen metrin verran ja on heinäkuun alussa varsin tarkkaan keskikorkeudessaan. Aivan alkukesästä hiekkarannat ovat siis kapeita ja loppukesästä voi vesi olla vähissä kaikkein matalimmissa kohdissa, mutta yleisesti ottaen vedenkorkeuden muutoksista ei Lentualla ole olennaista haittaa vesiretkeilijälle.

Lentuaa ei säännöstellä, mutta Rytikaarteen eteläpään salmessa tuli kyllä mieleen, että tuollainen kymmenen sentin säännöstely ylöspäin olisi ollut paikallaan. Tai sitten olisi pitänyt olla reissussa aikaisemmin kuin vasta heinäkuun loppupuolella.

Lentuan rannat ovat enimmäkseen kivikkoisia. Siellä täällä vilahtelee hauskasti pieniä hiekkapoukamia sekä -niemekkeitä, ja onpa joukossa muutama isompi biitsi-luokan rantakin. Monilla hiekkarannoilla on rantaviivan tuntumassa maihinnousua hankaloittavia kiviä, mutta toki pienellä etsimisellä aina löytyy kelvollinen rantautumispaikka. Hiekkarantojen hiekalla on ihan oma, oranssiin vivahtava erikoinen värinsä.

Lentuan kalliot ovat matalia eikä jyrkänteitä juurikaan näy. Varissalon ja Vitikkosaaren suunnalla on joitakin hieman korkeampia kallioita ja jopa pieniä jyrkänteitäkin, mutta jyrkänteet antavat lähes järjestään pohjoiseen eli ne eivät pääse koskaan komeilemaan suorassa auringonvalossa.

Lentuan metsiä on aikoinaan hakattu tervanpolton tarpeisiin ihan reilulla otteella – olihan Oulujoki tervan merkittävin kuljetusreitti merelle. Aina 1900-luvun alkupuolelle saakka jatkuneen tervanpolton jäljiltä Lentualla ja sen ympäristössä ei vanhoja ikimetsiä sitten juuri olekaan. Toki mäntyjen ja kuusten pohjoiseen viittaava ulkomuoto tuntuu mukavalta vaihtelulta eteläisemmästä Suomesta kotoisin olevalle melojalle, vaikka rannassa kasvaisi nuorempikin metsä.

Kesämökkejä ja muuta asutusta on Lentuan saarissa kiitettävän vähän ja mantereellakin on pitkiä rakentamattomia osuuksia. Järven keskeisillä alueilla vallitseekin varsin erämainen tuntu.

Lentuan ympärillä on runsaasti vaaroja, mutta maisemassa ne eivät juurikaan kiinnitä huomiota. Ainoa vähän selvemmin erottuva kohde on Hurskaisenvaara, joka nousee terävänä huippuna Lentuan suuren selän itäpuolella. Luonnossa Hurskaisenvaaraa ei voi olla huomaamatta, mutta valokuvissa tällaiset kaukana olevat kohteet erottuvat valitettavan huonosti – kuvaa suurentamalla Hurskaisenvaaran löytää heti kajakin keulan oikealta puolelta. Aivan kuvan oikeassa laidassa näkyy Selkäsaaren retkisataman hiekkaranta.

Laaja Lentuan luonnonsuojelualue on perustettu vuonna 1990 osana itänaapurinkin puolelle ulottuvaa Ystävyyden puisto -nimistä suojelualueiden kokonaisuutta. Kuten niin monella muullakin alueella, niin myös Lentualla on Metsähallitus hiljattain karsinut retkisatamia roimalla kädellä, mutta täällä lähtötilanne oli onneksi sen verran hyvä, että karsimisen jälkeenkin retkisatamia on vielä varsin mukavasti. Ne tulevatkin tarpeeseen, sillä Lentuan luonnonsuojelualueella telttailu on sallittu vain tulipaikkojen läheisyydessä ja tuletkin saa tehdä vain merkityillä tulentekopaikoilla, vaikka valtion pohjoisilla mailla täällä ollaankin.

Lentuan länsiosan Kiviperänlahti näyttää karttaa pikaisesti vilkaisemalla mielenkiinnottomalta alueelta, mutta sen kapeat saaret vetävät maisemallisesti vertoja järven keskeisille, Lentuan suojelualueeseen kuuluville osille. Sen paremmin hiekkarantoja kuin kallioitakaan ei Kiviperänlahdella ole, mutta sen sijaan silmä lepää saarten puustossa. Myös nämä Kiviperänlahden saaret on suojeltu ja tänne on lyhyt matka Selkäsaarelta.

Lentuan itälaidalle laskeva Isojoki kiemurtelee rauhallisesti suomaisemassa ja sille voi piipahtaa vaikkapa tuulisen päivän ohjelmana. Pian pikitien alituksen jälkeen joki haaraantuu, ja silloin kannattaa valita oikeanpuoleinen eli eteläisempi haara, koska se säilyy melontakelpoisena pitempään. Vaan mitä pitemmälle jokea meloo, sen kiemuraisemmaksi joki muuttuu, ja sitä kiperämmiksi mutkat tulevat. Rantautumismahdollisuuksia ei joella varsinaisesti ole.

Sudenkorento turvaamassa melojaa Isojoen paarmojen hyökkäyksiltä.

Kuhmon nimikkoeläin on metsäpeura, joka on ollut vuosisatojen ellei jopa vuosituhansien ajan yksi alueen tärkeimpiä riistaeläimiä. Metsäpeura kuitenkin metsästettiin koko Suomessa sukupuuttoon 1900-luvun alkupuolella, ja vasta 1950-luvulla laji palasi takaisin Suomeen ja teki sen nimenomaan Kuhmon kautta. Nykyisin metsäpeuroja on Lentuan alueella runsaasti ja niiden jälkiä näkyy käytännössä järven kaikilla hiekkarannoilla. Hyvällä onnella täällä voi nähdä myös itse eläimen uimassa järvellä tai tepastelemassa hiekkarannalla. 

Melontaolosuhteiden kannalta Lentua jakaantuu kahteen osaan: pohjoisen suojaisaan saaristoon ja etelän isoon selkään. Saaristossa aalto pääsee kasvattamaan korkeuttaan vain muutaman kilometrin matkalta, mutta isolla selällä pahimmillaan jopa yhdeksän kilometrin päästä. Kun mielenkiintoisimmat paikat ovat järven pohjoisemmissa osissa, niin kovalla lännenpuoleisella tuulella voikin miettiä, haluaako lähteä retkelle runsaasti pysäköintitilaa tarjoavasta Laivaniemestä järven eteläpäästä vaiko Isojoen kohdalla olevalta pikitien vaatimattomalta levähdyspaikalta, josta on lyhyempi ja muutenkin parempi reitti saariston tarjoamaan suojaan. Lentuan pohjoislaidan veneranta onkin sitten puomilla suljetun tien takana.

Koko järven alueella on monin paikoin kivikkoisia karikoita ja särkkiä, joiden huomaaminen voi olla vaikeaa. Niinpä varsinkin niemien kärjet on Lentualla syytä kiertää kaukaa. 

Lehtosaaren autiotuvan sauna on ollut alun perin savusauna, mutta se on muutettu paloturvallisuussyistä hiljattain jatkuvalämmitteiseksi. Hyvät savusaunalta tuoksuvat löylyt saunassa kyllä edelleenkin saa. Täällä ei löylyveteen tarvitse lisätä kaupasta ostettuja sauna-aromeja!

Yksittäisiä nähtävyyksiä on Lentualla varsin vähän. Järven eteläpäässä on automatkailijoillekin mainostettu Iso Lentuankoski, jota on helpointa ihailla kosken itärannalle rakennetulta, osittain esteettömältäkin kulkusillalta. Heti Ison Lentuankosken alapuolella on Pieni Lentuankoski, ja näiden kahden kosken yhdessä muodostama kokonaisuus on edestakaisen kävelyn arvoinen nähtävyys. Matkaa patikoinnille kertyy reilut kolme kilometriä.

Uittoa varten järven pohjoispäähän aikanaan rakennettu Kaarneen kanava on nykyisin kuivillaan ja kasvanut umpeen. Vanhasta padosta on kuitenkin jäljellä joitakin rakenteita, joita voi käydä ohikulkiessaan vilkaisemassa. Maakannasten ylitykseen tarkoitettuja vetoratoja löytyy Kaarneenkosken vetotaipaleelta, Huuhkajankankaalta sekä Ison Lentuankosken ohittavalta Lentuankosken vetotaipaleelta, ja niistä kannattaa käydä katsomassa ainakin jokin omalle reitille sattuva. Vetoradat ovat periaatteessa edelleen käytettävissä, mutta niiden ylläpito näyttää takkuilevan aika pahasti.

Vetorata lavetteineen Lentuankosken vetotaipaleen alapäässä. Taustalla Ison Lentuankosken alapuolinen välisuvanto ennen Pientä Lentuankoskea.

Kauppoja ei Lentualla ole, joten ruokavarastojen täydentämiseen ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia. Lentuan veden ekologinen tila on erinomainen, mutta humuspitoisuudesta johtuen vesi on hieman ruskehtavaa. Juomavettäkin on siis hyvä varata valmiiksi mukaan koko retkeä varten. Parkkipaikkoja löytyy vain muutama, mikä toisaalta kyllä riittää varsin hyvin tämän kokoiselle järvelle. Retkisatamia on Lentualla alueen koon huomioiden varsin runsaasti.

Lentua on kooltaan varsin pieni ja sen keskeiset alueet tulevat varsin tarkkaan kierreltyä 50-60 kilometrin melonnalla, jota voi pidentää noin 20 kilometrillä käymällä myös Kiviperänlahdella. Isojokea pitkin ei pysty kovin monta kilometriä melomaan, joskin tiukat mutkat hidastavat vauhtia, joten aikaa joella käymiseen kuluu kilometrimäärään nähden varsin runsaasti.

Yli sadan kilometrin retkeä haaveileva joutuu laajentamaan aluetta joko pohjoiseen tai etelään ja molemmissa suunnissa vastassa on koskiosuuksia. Hankalimpien koskien ohittamiseen on tarjolla vetoratoja, mutta niiden käyttö vaatii jonkin verran hikeä sekä lisäksi hyvää onnea ratojen ja lavettien kunnon suhteen. Itse olen näillä seuduilla liikkuessani turvautunut kajakkikärryyn osittain siksi, että olen ollut liikkeellä yksikseni, mutta erityisesti siksi, että sillä tavalla en ole ollut riippuvainen vetoratojen kunnosta.

Pienempien koskien ohittamiseen ei vetoratoja ole, vaan ne on joko laskettava tai sitten kalusto on vedettävä kivikkoisia möljiä hyödyntäen. Kajakkikärryn avulla nämäkin on mahdollista ohittaa teitä pitkin, mutta silloin joutuu turvautumaan pitempiin maataipaleisiin. MobiHiidestä löytyy tarkempia tietoja koskien ohituksista.

Pieni Lentuankoski ja sen rannalla kulkeva möljä. Veneitä on aikanaan varmaankin vedetty möljän viereen raivattua uomaa pitkin. Nykyisin uomassa on kiviä.

Pohjoisessa seuraava järvi on Iivantiira, joka on Lentuan tapaan kivikkorantainen. Hiekkarantoja Iivantiiralla on hieman vähemmän ja ne ovat myös pienempiä kuin Lentualla. Iivantiiran helmi on Ränkänsaaren iso ja hyväkuntoinen autiotupa, jonka ympäristössä on kauniita, matalia rantakallioita sekä pieniä kallioluotoja. Iivantiiran jälkeen on vielä samassa vedenkorkeudessa Lentiira, jonka erottaa Iivantiirasta pitkä ja kapea pikkujärvien ja hitaasti virtaavien joenpätkien ketju, jossa on yllättävän vaihtelevat maisemat, mutta rannat monin paikoin soisia tai ruovikkoisia ja rantautuminen siten vaikeaa. Sekä Iivantiiralla että Lentiiralla on loma-asutusta ja maataloja enemmän kuin Lentualla, ja sokkeloisen saariston puuttuessa näillä järvillä on aina näkyvissä yksi tai useampi mökki, joten erämaista oloa täällä ei synny.

Iivantiiran takana olevalta Änättijärveltä alkaa Tervareitiksi kutsuttu melontareitti, joka kulkee Lentuan kautta Kajaaniin. Matkan varrelle osuu monia koskiosuuksia ja se on turhan vaativa ja hankala omaan makuuni, mutta Ränkänsaaren ja Lehtosaaren autiotupien vieraskirjojen perusteella reitillä on kyllä jonkin verran kulkijoita. Metsähallitus on tosin lopettanut Änättijärven suunnan molemmat retkisatamat, joten Tervareitin yläosalla palvelut ovat heikkoja. Tarkempien tietojen löytäminen Tervareitistä on osoittautunut hankalaksi. Metsähallituksen luontoon.fi-palvelu mainitsee Tervareitin olemassaolon ohimennen Lentuan sivuilla, mutta muuta tietoa en sitten olekaan netistä löytänyt. (Alajärveltä Pietarsaareen kulkevasta samannimisestä reitistä tietoa kyllä löytyy, mutta se on taas ihan eri juttu!)

Lentua (soikion sisällä oleva alue) lähivesineen mobiHiidessä helmikuussa 2023.
Karttapohja: Maanmittauslaitos.

Lentualta etelään jatkaminen edellyttää Ison ja Pienen Lentuankosken selättämistä tavalla tai toisella. Koskien jälkeen alkaa Lammasjärvi, joka on Kuhmon korville saakka varsin huonorantainen. Kuhmon kohdalla on kaksi vaihtoehtoa. Koskiretkeilystä innostunut voi seurata Tervareittiä, joka kääntyy tässä länteen ja jatkuu useammankin kosken kautta Ontojärvelle sekä edelleen monien järvi- ja koskiosuuksien kautta Kajaaniin.

Tasaisemmista vesistä kiinnostunut voi puolestaan suunnata Kuhmosta kaakkoon, josta löytyy komeita hiekkarantoja ja jokunen retkisatamakin, mutta myös runsaasti mökkejä sekä vakituista asutusta. Komealla hiekkarannalla varustettu Lammasjärven Harakkasaari kuuluu Lentuan luonnonsuojelualueeseen vaikka ei Lentualla olekaan. Matkaa Lentuankoskilta Lammasjärven kaakkoispäätyyn tulee vajaat 30 kilometriä.

Aamu Vitikkosaaren Vetotaipaleella Lentualla.

Metsähallituksen luontoon.fi-palvelusta löytyy lisätietoja Lentuan luonnonsuojelualueesta sekä Lehtosaaren ja Ränkänsaaren autiotuvista.

Lentuan melontakohteiden tarkemmat kuvaukset ja sijainnit löytyvät mobiHiidestä (kartta).

Lentua (tähtiluokitus):

Luonto ja nähtävyydet⭐⭐⭐⭐
Melontaolosuhteet⭐⭐⭐⭐
Leiriytymismahdollisuudet⭐⭐⭐⭐
Ruoka- ja vesihuolto
Lähtöpaikat⭐⭐⭐⭐



Kartta kaikista tällä sivustolla kuvatuista alueista löytyy mobiHiiden Minne melomaan? -sivulta.

Nämä ovat kiinnostaneet viime aikoina: