27 joulukuuta 2021

Kallavesi

Kallavesi: Runsaasti retkisatamia mukavassa saaristossa

Koti-ikävän vaivaaman kuopiolaisen Amerikan-matkaajan virolaiseen kuorolauluun rustaamat uudet suomenkieliset sanat – ne meille tutummat – kertovat paljon tämänkertaisesta kohteesta: ”Kallavesj, Kallavesj, kallis kaeslarantonesj! ... Tokko suanen koskaa ennee, kierteep Puijonsarven nennee”. Kyllä, kaislikkorantoja täältä löytyy, ja kyllä, Kallavesi ulottuu myös Kuopion luoteispuolelle vaikka parhaat paikat löytyvätkin Kuopion kaakkoispuolelta. Mutta sanojen murteellisuudesta huolimatta täällä kyllä pärjää, vaikka ei osaisikaan puhua savvoo.

Melojan kannalta Kallavesi jakaantuu käytännössä kahteen, toisistaan erilliseen osaan. Kuopion luoteispuolella sijaitsee Pohjois-Kallaveden saaristo useine retkisatamineen, ja kaupungin kaakkoispuolella on puolestaan Etelä-Kallaveden mainio retkeilyalue Puutossalmen lossin ja Säyneensalon välisellä alueella. Näiden kahden erillisen osan väliin jää noin kymmenen kilometrin mittainen, melojalle vähemmän mielenkiintoinen pätkä, josta puolet joutuu melomaan viitostien vieressä Kallan siltojen itäpuolella sijaitsevan Kelloselän jompaa kumpaa laitaa: joko kaupungin kylkeä sivuten tai Karhonsaaren ja sen laajan puulajipuuston kautta kiertäen. Välipätkän voi koukata toki pohjoisempaakin reittiä Sorsasalon ja Vaajasalon taitse.

Kallavesi mobiHiidessä joulukuussa 2021. Karttapohja: Maanmittauslaitos.

Maisemallisesti Kallavesi koostuu monenkokoisten saarten ryppäistä, jotka luovat vaihtelua ja joita on hauska kierrellä. Kalliorantoja on mukavasti, mutta suuria kalliojyrkänteitä ei juurikaan näy. Kaikkialla on pitkiä ja enimmäkseen kapeita selkiä, jonka johdosta saarirykelmältä toiselle siirryttäessä onkin aina syytä tarkistaa tuulen suunta ja voimakkuus. Vaikka hyppy seuraaville saarille olisi vain kilometrin luokkaa, niin sivutuulella aalto tulee helposti 5-10 kilometrin matkalta. Koska näitä pitkiä aukkoja on ristiin rastiin, niin yleisilmeeltään Kallavesi on varsin avonainen ja tuulille altis järvi.

Etelä-Kallaveden maisemallinen erikoisuus on Kuopion Väinölänniemeltä järven toiselle puolelle Ritoniemeen ulottuva hiekkainen harjumuodostuma. Siihen kuuluvat Hietasalon ja Iivarinsalon saaret ovat komeine hiekkarantoineen erittäin suosittuja retkikohteita. Hietasalon länsirannan hiekkaranta on poikkeuksellisen iso ja upea (kuten tämä ilmakuvakin näyttää) ja saareen pääseekin Kuopion satamasta myös risteilyaluksilla. Vaikka Hietasalo ja Iivarinsalo ovat sesonkiaikaan varsin vilkkaita, niin kummassakin on hiekkarantoja ja tulipaikkoja sen verran runsaasti, että omaakin rauhaa pystyy yleensä löytämään. Harjumuodostelman kaakkoispäässä sijaitseva Ritoniemi on aiemmin ollut matkailukäytössä, mutta nykyisin se on yksityisomistuksessa.

Iivarinsalossa on tulipaikkoja ja käymälöitä eri puolilla saarta sen eteläisintä osaa lukuunottamatta. Tässä ollaan itärannan Pitkillähiekoilla. (Kuva: Leena Manner.)

Pohjois-Kallaveden puolella on vain vähän hiekkarantoja ja lisäksi ne ovat varsin pieniä. Alueen erikoisuutena voi sen sijaan pitää suurta Laivonsaarta ja erityisesti sen eteläisen osan korkeaa Laivonmäkeä, joka kohoaa lähes sata metriä Kallaveden pintaa korkeammalle. Mäellä kulkee polku, joka alkaa Laivonsaaren länsirannalta Tynnöri-saaren kohdalta. Heti rannasta noustua on polun vasemmalla puolella 1900-luvun alkupuolella toimineen grafiittilouhoksen jäänteitä.

Kallavedellä ei ole laajoja luonnonsuojelualueita, mutta joillakin saarilla on maihinnousurajoituksia lintujen pesimäaikaan. Kuopion torilta alkava Kuopion kansallinen kaupunkipuisto ulottuu yhtenäisenä koko keskisen Etelä-Kallaveden alueelle lähes Puutossalmen lossille saakka. Mutta kansallisen kaupunkipuiston statuskaan ei aseta mitään erityisiä rajoituksia liikkumiselle tai telttailulle, vaan normaalit jokamiehenoikeudet pätevät myös sen alueella. (Ja suoraan sanoen Etelä-Kallavedellä meloessani en ole koskaan tuntenut liikkuvani puistossa – ja vielä vähemmän olen tuntenut liikkuvani kaupungissa!)

Etelä-Kallavettä syksyisessä aamuauringossa.

Kallaveden varsinaiset nähtävyydet rajoittuvat alussa mainittuun Karhonsaaren puulajipuistoon ja Kuopion matkustajasataman edustalla olevaan Vasikkasaaren tuulimyllyyn, joka on pystytetty 1980-luvulla muistuttamaan saaressa aikoinaan todellisessa käytössä olleista tuulimyllyistä. Kallavesi onkin käytännössä puhtaasti luontokohde.

Hauto-Koistissa toimii autiotupana vanha maatalo, jossa on kymmenkunta laveripaikkaa. Lisäksi saaren pohjoispäässä on reilunkokoinen laavu.

Etelä-Kallavedellä retkisatamia on todella tiheässä ja niiden varustetaso on hyvä. Saarissa on myös useita hyväkuntoisia autiotupia, joissa on mainio yöpyä alku- ja loppukesän viileillä ilmoilla. Lisäksi muutama vanha kalamaja kertoo vanhoista elinkeinoista, mutta niissä yöpymistä en uskalla suositella siisteysintoilijoille. Pohjois-Kallavedellä retkisatamia on harvemmassa, mutta kuitenkin aivan riittävän tiheässä lyhyempiäkin päivämatkoja suosiville melojille. Retkisatamien lisäksi koko Kallaveden alueella on saarissa runsaasti virallisia tulipaikkoja maataukojen pitämiseen.

Kallaveden retkisatamat sijaitsevat varsin lähellä Kuopiota, ja sesonkiaikaan alueella liikkuu paljon veneilijöitä. Telttapaikkoja on kuitenkin useimmissa retkisatamissa runsaasti – eivätkähän veneilijät sen puoleen telttoja juurikaan käytä – mutta iltaisin voi tulipaikoilla olla sitten sitäkin vilkkaampaa. Vilkas vesiliikenne keskittyy selvästi Etelä-Kallaveden puolelle ja Pohjois-Kallavedellä on huomattavasti rauhallisempaa.

Kuopion matkustajasatamasta tehdään runsaasti laivaristeilyjä, ja matkustajalaivoja näkeekin runsaasti kaupungin lähivesillä.

Kauppoja ei Kallavedellä ole muualla kuin Kuopiossa ja Vuorelassa. Iivarinsalosta voi käydä kaupassa myös Vehmersalmella, jonne tosin tulee noin 12 kilometriä suuntaansa. Kahvilatyyppisiä palveluja löytyy jonkin verran alueen laidoilta. Lähtöpaikkoja löytyy parhaiten Kuopion venesatamista, joista olennaisimmat on merkitty mobiHiiteen autopaikkoina.

Etelä-Kallavedelle voi tehdä vaikkapa vain kymmenen kilometrin päiväretken käväisemällä Rautoniemestä Iivarinsalon hiekkarannoilla, mutta järkevämpää on kierrellä 20-50 kilometrin mittainen lenkki. Myös Pohjois-Kallaveden puolella mielekkäiden lenkkien pituudet vaihtelevat 20-50 kilometrin välillä. Molemmat alueet kattava kierros tekee puolestaan tuollaiset 80-120 kilometriä.

Etelä-Kallavedeltä lähtee länteen kapea väylä Koiravedelle, Pitkälahteen ja Hiltulanlahteen. Molempien lahtien pohjukassa käyminen tekee 20 kilometrin lenkin.

Vesistöllisesti Kallavesi sijaitsee useiden vesireittien solmukohdassa. Yksi reitti saapuu pohjoisesta Iisalmi-Maaninka-suunnasta ja toinen idästä Tahko-Juankosken suunnasta. Vastaavasti vedet laskevat Soisalon kahta puolta toisaalta etelään Varkauden suuntaan ja toisaalta kaakkoon Heinäveden suuntaan. Niinpä erilaisia suuntia Kallavesi-retken pidentämiseksi on useita. Jos haluaa välttää edestakaisin melonnan, niin ympyrälenkkejä on tarjolla kaksi. Näistä pidempi on Soisalon kiertäminen, joka tekee noin 250 kilometriä, johon sisältyy Etelä-Kallaveden läpimelominen. Tästä Soisalon kierroksesta on oma esittelynsä.

Lyhyempi, noin 100 kilometrin lisäympyrälenkki kulkee Vehmersalmen ohi Suvasvedelle ja koukkaa sieltä pohjoiseen Riistavedelle ja edelleen länteen Juurusvedelle ja Jännevirran kautta takaisin Kallavedelle. Tämä lenkki hyödyntää Summan avokanavaa, joka on kaivettu huviveneliikenteen käyttöön aivan 2000-luvun alussa. Maisemallisesti tämä lenkki ei olennaisesti poikkea Kallavedestä, joskin matkan varrelle osuu kapeampia ja viljelysvaltaisempia osuuksia. Kauppoja tämän lenkin varrelta löytyy Vehmersalmelta sekä Riistavedeltä. Hauska yksityiskohta tällä reitillä on nimelliskulkusuunnan vaihtuminen lähellä Riistavettä – asian huomaa siitä, että punaiset ja vihreät viitat vaihtavat yllättäen puolta!

Pitkä-Hakun uusi laavu on mielenkiintoinen yhdistelmä seurustelulaavua ja perinteistä laavua. Väliseinän etupuolella on penkit ja oviaukosta pääsee laveripuolelle.

Kartta Etelä-Kallaveden retkisatamista ja veneilykohteista löytyy Kuopion kaupungin liikunta- ja ulkoilukarttasivulta.

Kansallisten kaupunkipuistojen verkkosivustolta löytyy lisätietoa Kuopion kansallisesta kaupunkipuistosta.

Alueen melontakohteiden tarkemmat kuvaukset ja sijainnit löytyvät mobiHiidestä (kartta).

Kallavesi (tähtiluokitus):

Luonto ja nähtävyydet	⭐⭐⭐
Melontaolosuhteet	⭐⭐⭐
Leiriytymismahdollisuudet	⭐⭐⭐⭐⭐
Ruoka- ja vesihuolto	⭐⭐⭐⭐
Lähtöpaikat	⭐⭐⭐⭐⭐

Kartta kaikista tällä sivustolla kuvatuista alueista löytyy mobiHiiden Minne melomaan? -sivulta.

05 joulukuuta 2021

Kolovesi-Linnansaari

Kolovesi-Linnansaari: Kun 1+1 = 3

Jorma "Saja" Sajaniemi

Koloveden kansallispuistoa pidetään melojan paratiisina eikä samalla suunnalla oleva Linnansaaren kansallispuistokaan sille maineessa kovin paljon häviä. Sen sijaan näiden kahden kansallispuiston välissä sijaitseva Joutenveden luonnonsuojelualue on jäänyt paljon vähemmällä huomiolle, vaikka sekin tarjoaa melojalle rauhaa ja erinomaista silmäkarkkia sokkeloisten vesien muodossa. Yhdessä nämä kolme toisiinsa saumattomasti liittyvää kohdetta muodostavatkin laajan ja monipuolisen kattauksen suomalaista järviluontoa parhaimmillaan.

Koloveden kansallispuisto tunnetaan melojien keskuudessa komeista kallioistaan, moottorivenekiellosta sekä saimaannorpasta. Näistä kaksi ensimmäistä on Kolovedellä meloessa helppo havaita, mutta saimaannorpan näkeminen vaatii hyvää onnea. Itse olen melonut Kolovedellä varsin useasti, mutta norpan olen siellä onnistunut näkemään vain kerran. Toisaalta norppa on varmastikin nähnyt minut montakin kertaa, joten Kolovedeltä onkin aina voinut palata kotiin tyytyväisin mielin, kun on tiennyt, että on kohdannut norpan – vaikka ei olekaan nähnyt sitä!

Lapinselän lohkarerantaa. Hiukan etelään tästä paikasta uiskenteli norppa pitkin tyyntä Koloveden pintaa rauhallisesti minua vastaan ja ohitti kajakkini noin kymmenen metrin päästä. Ihan mukava kokemus!

Koloveden hienointa luontoa ovat eittämättä Vaajasalon länsipuolen komeat kalliot ja Lapinselän upeat lohkarerannat. Yksittäisistä nähtävyyksistä merkittävimmät ovat ilman muuta Ukonvuoren ja Vierunvuoren kalliomaalaukset, mutta kyllä Kolovesi on selkeästi varsin puhdas luontokohde, johon tullaan upeiden kallioiden ja rauhallisten melontavesien vuoksi. Ja kyllähän moni toivoo norpankin täällä näkevänsä!

Koloveden kaksi suurta saarta – Vaajasalo ja Mäntysalo – pakottavat melojan kulkemaan pitkiä, vaikkakin kapeita, luode-kaakko-suuntaisia selkiä, ja jos tuuli sattuu puhaltamaan ikävästä suunnasta, niin helposti joutuu paahtamaan kilometrikaupalla vastatuuleen. Retkisatamia Kolovedellä on mukavasti, mutta Hirviniemeä lukuunottamatta ne ovat maastoltaan kivikkoisia ja telttapaikat ovat kortilla. Kaikissa retkisatamissa on puisia telttalavereita, mutta niiden lukumäärä on kovin rajallinen. Merkittyjen telttailualueiden ulkopuolella ei Koloveden kansallispuistossa saa telttailla.

Kesäaikaan Kolovedellä saa liikkua varsin vapaasti. Ainoastaan Mäntysalon länsipuolella, Pienellä Kolovedellä on norppien suojelemiseksi alue, jolla on tiukka liikkumiskielto ympäri vuoden. Voimassaolevat rajoitukset onkin syytä varmistaa ennen retkelle lähtöä kansallispuiston verkkosivuilta.

Vaajasalon lounaispuolen rantakallioita Koloveden kansallispuistossa.

Suuren osan Haukivettä kattava Linnansaaren kansallispuisto on myös puhtaasti luontokohde. Alue on Koloveden kansallispuistoa selvästi suurempi ja monipuolisempi. Komeita kalliojyrkänteitä on niukasti, mutta sen vastapainona Linnansaaren kansallispuistossa on useita upeita hiekkarantaisia retkisatamia, joihin on hyvä tulla suuremmallakin joukolla. Linnnansaaren kansallispuiston suuresta pinta-alasta haukkaavat merkittävän osan suuret selkävedet, mutta alueella on myös pienten saarten muodostamia sokkeloita, joissa on hauska kierrellä ja puikkelehtia.

Kansallispuiston pääsaarella olevasta Sammakkoniemen laajasta retkisatamasta lähtee luontopolkuja eri puolille saarta. Vajaan kilometrin patikoinnin päässä sijaitsee Linnansaaren perinnetila torppineen, jossa pääsee tutustumaan 1900-luvun alun yksinkertaiseen saaristoelämään.

Telttailu on sallittua tämänkin kansallispuiston alueella vain merkityillä telttailualueilla, mutta retkisatamia on onneksi runsaasti eri puolilla kansallispuistoa. Saimaannorpan takia asetetut rajoitukset kohdistuvat talviaikaan eivätkä siten vaikuta melojiin. Lintujen pesinnän takia maihinnousu on kielletty osalle saarista heinäkuun puoliväliin saakka.

Näkymä Myhkyrän retkisataman rannasta Linnansaaren kansallispuiston pohjoisosassa. Linnansaaren ja Koloveden kansallispuistoissa liikkuu paljon melojia ja retkisatamissa on parhaimpana sesonkina vilkasta. Leiriin tuloa ei kannatakaan jättää iltamyöhään, koska useimmissa retkisatamissa telttapaikkoja on niukasti. Joutenvedellä on hiljaisempaa ja retkisatamien puuttuessa kävijät jakaantuvat tasaisemmin eri saariin.

Linnansaaren kansallispuiston eteläpuoliskoa luonnehtivat aavat selkävedet, joissa aalto pääsee herkästi kasvattamaan korkeuttaan. Yksi suosittu retkien aloituspaikka on Oravi monenlaisine matkailupalveluineen, mutta vaikka kansallispuiston pääsaari on vain muutaman kilometrin päässä Oravista, niin etelänpuoleisilla tuulilla matka voi alkaa hyvinkin keikkuisasti, sillä tuulella ja aalloilla on Oravin edustalla pahimmillaan kymmenisen kilometriä aavaa vettä voimiensa keräämiseen.

Tuunaanselkää Linnansaaren kansallispuiston eteläosassa.

Linnansaaren ja Koloveden kansallispuistot yhdistävällä Joutenvedellä ei tuulesta yleensä ole haittaa. Alue koostuu hyvin tiheästä saaristosta, joka on valtaosiltaan eri tavoilla suojeltua. Koloveden ja Linnansaaren tapaan myös Joutenvedellä esiintyy saimaannorppaa, vaikka itse en ole siellä norppaan koskaan törmännytkään. Myös täällä laajat talviaikaiset maihinnousukiellot kertovat alueen norppakannasta.

Joutenveden tiheä saaristo tarjoaa suojaa tuulilta.

Joutenvedeltä löytyy sekä kalliojyrkänteitä että loivia silokalliorantoja, joihin on hyvä pystyttää leiri. Virallisia retkisatamia Joutenvedellä ei ole ensimmäistäkään, kun Kontiosaaressa aiemmin olleen Joutenveden ainoan retkisatamankin ylläpito on lopetettu. Tämä on suuri sääli, sillä matka Koloveden ja Linnansaaren kansallispuistojen retkisatamien välillä on lyhimmilläänkin noin 35 km. Sen voi tietysti hujauttaa yhdessä päivässä, mutta silloin varsinaisen Joutenvedellä kiertelyn joutuu jättämään kokonaan väliin. Joutenvedellä on kuitenkin (kesäaikaan) voimassa normaalit jokamiehenoikeudet, joten sinne kannattaakin pysähtyä yöpymään esimerkiksi johonkin mobiHiiteen merkityistä yöpymispaikoista ja kierrellä kaikessa rauhassa etenkin järven eteläpuoliskon sokkeloista saaristoa.

Joutenveden Kontiosaaressa oli aiemmin virallinen retkisatama, mutta sen ylläpito on lopetettu. Jokamiehenoikeudella täällä saa toki edelleen yöpyä.

Autopaikkoja on eri puolilla näiden kolmen kohteen kokonaisuutta varsin mukavasti, mutta kauppoja ei ole kuin yksi: Oravin kyläkauppa. Lisäksi muutama kauppa on saavutettavissa kohtuullisella melonnalla. Ensinnäkin Enonkosken kaupalle tulee Joutenveden etelälaidalta kymmenisen melontakilometriä, jonka jälkeen on vielä käveltävä puolisen kilometriä tietä pitkin. Vastaavasti Linnansaaren kansallispuiston pohjoislaidalta on Kangaslammen kaupalle vesimatkaa reilu kymmenen kilometriä, jonka päälle vielä reilu kilometri maataivallusta. Koloveden läheisyydessä ei kauppoja ole.

Linnansaaren kansallispuistosta katsoen Rantasalmikin tuntuu houkuttelevalta kauppareissun kohteelta. Rantasalmen kuntakeskuksen vierasvenesatama on aivan kauppojen vieressä, mutta sinne päästäkseen joutuu melomaan Linnansaaren kansallispuistosta aika matkan. Etelästä joutuu kiertämään Ketveleen kanavan kautta ja pohjoisesta Kupialan rullaradan kautta, mutta molemmissa tulee melontamatkaa 15-20 kilometriä suuntaansa. Yksi vaihtoehto on yhdistää nämä reitit puoliympyräksi, jolloin tulee samalla siirryttyä kansallispuiston toisesta päästä sen toiseen päähän.

Rantasalmen kaupoille pääsee myös maantietä pitkin Mustalahden satamasta, joka sijaitsee vain viiden kilometrin päässä Linnansaaren kansallispuiston keskisistä osista, mutta satamasta on kaupalle maamatkaa vielä kolme ja puoli kilometriä suuntaansa.

Linnansaaren kansallispuiston (vasemmassa laidassa), Joutenveden (keskellä) ja Koloveden kansallispuiston (oikeassa laidassa) melontakohteet mobiHiidessä joulukuussa 2021. Karttapohja: Maanmittauslaitos.

Koska alue on iso ja autopaikkoja löytyy sen eri puolilta, niin tarjolla on hyvinkin monenpituisia retkiä. Kolovedellä Vaajasalon kierto on noin 20 kilometriä ja koko kansallispuiston huolellisempi koluaminen tekee noin 50 kilometriä. Joutenveden eteläosien kiertely lähtee 30 kilometristä ja koko alueen koluamiseen menee helposti 50-60 kilometriä. Linnansaaren kansallispuistoon voi tehdä parinkymmenen kilometrin pikapyrähdyksen, mutta koko alueen tutkimiseen pystyy hyvin käyttämään sata kilometriä.

Edelliset olivat siis alueen yksittäisille järville suuntautuvia retkiä. Kun jokaisen järven luonto on kuitenkin omanlaisensa, niin parhaiten tästä kokonaisuudesta pääsee nauttimaan yhdistämällä samaan retkeen joko kaksi tai kaikki kolme järveä. Kilometrimäärää voi kasvattaa mielensä mukaan, mutta 150-200 kilometrillä saa jo aikaan hienon retken, jossa näkee niin jyrkkiä kallioita, mainioita hiekkarantoja kuin uskomattomia saarisokkeloitakin.

Koloveden ja Joutenveden välillä saa pienen virtausedun melomalla Kolovedeltä Joutenveden suuntaan Pyylinsaaren itäpuolelta Ruokovirran kautta ja toiseen suuntaan Pyylinsaaren länsipuolta joko Uittovirran tai Hiekkavirran kautta. Joutenveden ja Linnansaaren kansallispuiston väliä voi kulkea etelässä joko Haponlahden tai Oravin kanavien kautta tai pohjoisessa olevan Tappuvirran kautta. Näissä ei suuria virtauseroja ole.

Saaristoa Linnansaaren kansallispuiston pohjoispäässä.

Alue liittyy myös Suomen suurimman saaren, Soisalon, kiertoon, josta on oma kuvauksensa. Soisalon kierto sivuaa Koloveden pohjoisosia ja kulkee sekä Joutenveden että Linnansaaren kansallispuiston pohjoisosien tai keskiosien kautta riippuen siitä, kulkeeko suorempaa reittiä Tappuvirran kautta vai kiertääkö etelämpää Oravin kautta.

Metsähallituksen luontoon.fi-palvelusta löytyy lisätietoja Koloveden kansallispuistosta, Joutenveden luonnonsuojelualueesta sekä Linnansaaren kansallispuistosta.