05 huhtikuuta 2021

Päijänteen kansallispuisto


Päijänteen kansallispuisto: Runsaasti retkisatamia pienellä alueella

Jorma "Saja" Sajaniemi

Päijänteen kansallispuistosta löytyy mahtava joukko hiekkarantaisia ja suojaisia retkisatamia todella suppealta alueelta. Itse kansallispuiston alue sopii kevyeen lipsutteluun ja lomanviettoon. Pidempää melontaa kaipaavalla on mahdollisuus jatkaa retkeään moneen suuntaan.

Päijänteen kansallispuisto on melojan mittakaavassa varsin pieni alue – sille kertyy mittaa itä-länsisuunnassa vain noin 14 km ja pohjois-eteläsuunnassakin vain tuollaiset 18 km. Alueelta löytyy kuitenkin arvattavasti Suomen tihein retkisatamakeskittymä. Tänne voi tehdä viikon melontaretken, jonka aikana yöpyy joka yön eri retkisatamassa ja jonka kokonaismelontamatka hyvästä lähtörannasta (eli Padasjoen vierassatamasta) takaisin samaan paikkaan on koko viikon aikana kaiken kaikkiaan vain vaivaiset 23 kilometriä! Paikka sopiikin erinomaisesti rauhallisesta melonnasta pitäville.

Isohiedan retkisatama.

Kansallispuiston retkisatamista usea on hiekkarantainen ja moni sijaitsee mukavassa pikku poukamassa. Saaret ovat metsäisiä ja hiekkarannat varsin kapeita, joten mitään varsinaista riviera-tunnelmaa täällä ei kuitenkaan pääse syntymään.

Saarista suurin, Kelvenne, on kapea ja pitkä harjusaari, jonka päästä päähän kulkee noin kymmenen kilometrin mittainen harjupolku. Polku kulkee retkisatamien kautta, joten siitä on helppo kulkea vaikkapa vain jokin lyhyempi pätkä. Kelventeen retkisatamista osa sijaitsee saaren länsirannalla ja osa itärannalla, joten yöpymään suunnatessa kannattaa tutkia karttaa tarkkaan, ettei yllättäen huomaa olevansa väärällä puolella saarta. Matkaa aiottuun retkisatamaan voikin yllättäen olla sadan metrin sijasta kymmenen kilometriä! Toki lähin omalla puolella saarta oleva retkisatama on lähempänä, joten kaikkia ylimääräisiä kilometrejä ei tarvitse meloa, jos kelpuuttaa toisen paikan.

Kohti Pulkkilanharjua.

Päijänteen suuret selät eivät kansallispuiston alueelle varsinaisesti ulotu, mutta aalto kyllä mahtuu monin paikoin kasvattamaan korkeutta tuulen käydessä sopivasta suunnasta. Reitinvalintaan onkin syytä panostaa, jottei mitään yllätyksiä pääse tapahtumaan. 

Maisemiltaan Päijänteen seutu ei yllä ihan parhaaseen ykkösluokkaan. Kapeat ja metsäiset harjusaaret näyttävät kyllä ilmakuvissa todella upeilta, mutta kajakkiperspektiivi latistaa maiseman yksitoikkoisemmaksi. Saaren laitaa meloessa on maiseman kannalta ihan sama, miten kaukana tai lähellä saaren näkymättömissä oleva toinen ranta on. Karttaa katsomalla mielikuvitus toki lähtee lentoon ja täydentää kokemusta. Isot rantakalliot sekä jyrkänteet ovat kortilla ja karttaa kannattaakin tutkia tarkkaan, jos niitä haluaa nähdä.

Tyypillistä Päijänteen rantaa. Tämäkään ei ole kovin mukava rantautumispaikka.

Itse kansallispuiston alueelle ei melontaa saa mahdutettua juurikaan enempää kuin 70 kilometriä. Sitten alkaa olla joka kolkka kertaalleen koluttu. Pitempää melontamatkaa kaipaava voi jatkaa retkeä kolmeen suuntaan: pohjoiseen, etelään ja kaakkoon.

Koska kansallispuisto sijaitsee Päijänteen eteläosassa, niin ensimmäinen mieleenjuolahtava vaihtoehto on jatkaa Päijännettä pohjoiseen ja vettähän tässä suunnassa kyllä riittää. Mutta pohjoisessa on vastassa todella suuret selät eivätkä maisemat juurikaan parane. Korkeuskäyriä on toki tiuhassa, mutta ne näkyvät maisemassa lähinnä metsäpeitteisinä vuorennyppylöinä. Rannat ovat huonoja leiriytymiseen ja mökkejä on paljon. Pohjoista suuntaa voikin suositella lähinnä vain himomelojille.

Etelään lähtiessä löytyy Vääksyn kanava, jonka kautta pääsee Vesijärvelle. Vääksyn kanava on Suomen vilkkain kanava, jolla saattaa esiintyä ruuhkia viikonloppuisin. Lahden Kahvisaaressa sijaitsevan Vesisamoilijoiden retkimelontatukikohdan yhteydessä toimii Suomen melontamuseo, johon pääsee tutustumaan tukikohdan aukioloaikoina. Kannattaa pistäytyä ihan jo kunnioituksesta lajia kohtaan! Matkaa Lahteen tulee Kelventeen eteläpäästä noin 40 kilometriä ja matkan varrella on muutama retkisatamakin.

Kalkkisten kanavan sululla on pituutta 500 metriä. Kuva otettu itäisen sulkuportin kohdalta ja kaukana näkyy läntisen sulkuportin pylväät.

Jos sen sijaan kääntää nuppinsa kaakkoon, niin vastaan tulee meille kalkkiksille omistettu Kalkkisten kanava, jonka kautta pääsee Ruotsalaiselle ja siitä edelleen Heinolan itäpuolisille vesille. Ruotsalaisen itälaidalla sijaitsevaan Heinolaan on Kelventeeltä matkaa tuollaiset 35 kilometriä.

Maisemiltaan Vesijärvi ja Ruotsalainen eivät merkittävästi poikkea Päijänteestä – mitä nyt korkeuskäyriä on selvästi harvemmassa. 

Päijänteen kansallispuisto mobiHiidessä huhtikuussa 2021.
Karttapohja: Maanmittauslaitos

Lisätietoja Päijänteen kansallispuistosta löytyy Metsähallituksen luontoon.fi-palvelusta.

Päijänteen kansallispuiston melontakohteiden tarkemmat kuvaukset ja sijainnit löytyvät mobiHiidestä (kartta).

Päijänteen kansallispuisto (tähtiluokitus):

Luonto ja nähtävyydet⭐⭐⭐
Melontaolosuhteet⭐⭐⭐⭐
Leiriytymismahdollisuudet⭐⭐⭐⭐⭐
Ruoka- ja vesihuolto⭐⭐⭐⭐
Lähtöpaikat⭐⭐⭐⭐⭐



Kartta kaikista tällä sivustolla kuvatuista alueista löytyy mobiHiiden Minne melomaan? -sivulta.

1 kommentti:

  1. YLE:n verkkouutisissa kerrottiin 3.9.2021, että ruuasta kiinnostuneet mäyrät ovat repineet auki aukkopeittoja sekä kajakkien lastiluukkuja ja tunkeutuneet öisin telttoihin Kelventeen saaressa. Metsähallituksen mukaan tälläista on tapahtunut ennenkin eikä Metsähallitus aio puuttua asiaan. Tämä tietysti vähentää Kelventeen retkisatamien houkuttelevuutta yöpymispaikkoina. YLE:n juttu löytyy osoitteesta https://yle.fi/uutiset/3-12080349

    VastaaPoista

Nämä ovat kiinnostaneet viime aikoina: