Soisalon kierto

 

Soisalon kierto: Viikko vaihtelevissa järvimaisemissa

Jorma "Saja" Sajaniemi

Suomen suurin saari, Soisalo, sijoittuu Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan rajalle ulottuen Kuopion laidoilta Heinäveden eteläosiin. Soisalo on pohjois-eteläsuunnassa noin 73 kilometriä pitkä ja itä-länsisuunnassa noin 44 kilometriä leveä, ja sen kiertäminen vaatii lyhimmilläänkin tuollaiset 250 melontakilometriä, mutta niinpä matkan varrelle osuukin sitten varsin monipuolinen kattaus hienoja suomalaisia järvimaisemia.

Soisalon saari rajoittuu pohjoisessa Kallaveteen ja etelässä Haukiveteen, ja näiden väliä pääsee kulkemaan vesitse kahta eri reittiä. Soisalon itäpuolitse virtaa kauneudestaan kuuluisa Heinäveden reitti usean järven sekä neljän sulkukanavan (Karvio, Kerma, Vihovuonne, Pilppa) kautta, ja Soisalon länsipuolitse kulkee puolestaan Leppävirran reitti Unnukan sekä kolmen sulkukanavan (Konnus, Naapuskoski, Taipale) kautta. Näin syntyy mainio ympyräreitti, jossa kaikki kosket pääsee ohittamaan turvallisesti sulkukanavia käyttämällä.

Vesi ei siis ole samalla korkeudella Soisalon eri laidoilla, ja niinpä toisinaan väitetäänkin, että Soisaloa ei voisikaan pitää saarena. Toisaalta harvapa meistä väittää, että kosken keskellä oleva maapläntti ei olisi saari, vaikka senkin kohdalla vesi on ylävirran puolella eri korkeudella kuin alavirran puolella. Tässä olisikin mahdollisuudet pitkälliseen filosofiseen pohdintaan saaren olennaisesta olemuksesta, mutta jätetäänpä nuo mietiskelyt pilkunviilaajille ja keskitytään olennaiseen – eli melontaan.

Vesi virtaa siis Soisalon molemmilla puolilla pohjoisesta etelään, joten tiedossa on niin myötä- kuin vastavirtaakin meloipa saaren ympäri kumpaan suuntaan tahansa. Käytännössä kierto kannattaa tehdä myötäpäivään, sillä Heinäveden reitillä on pitempiä virtaosuuksia kuin Soisalon länsipuolella, joten ne kannattaa hyödyntää myötävirtoina.

Soisalon kierron melontakohteet mobiHiidessä tammikuussa 2022. Karttapohja: Maanmittauslaitos.

Soisalon kierron voi aloittaa reitin mistä kohdasta tahansa ja autopaikkojakin löytyy mainiosti koko reitin matkalla. Aloitetaan tämä esittely vaikkapa Varkaudesta, jossa reitti kulkee Taipaleen sulkukanavan kautta. Nykyisen kanavan vieressä on vanha, kuivillaan oleva kanava sekä ehdottomasti tutustumisen arvoinen kanavamuseo erinomaisine kahvioineen. Alueelle pääsee kätevästi sulun yläpuolella olevan entisen vierasvenesataman rannasta.

Heti Taipaleen sulun pohjoispuolella tuleekin sitten vastaan reitinvalintaongelma, kun vaihtoehtoja on peräti kolme: kulkisiko suorinta reittiä Pussilantaipaleen avokanavaa vaiko pikkuruisen saaren hauskasti halkaisevan Haijan avokanavan kautta vaiko lyhyen Pussilanjoen ja tunnelmallisen kapean Annelin avokanavan kautta? Jokaista reittiä päätyy joka tapauksessa Unnukalle, jonka keskiosassa on hieno tiheä saaristo. Unnukan rannat ovat paikoin varsin kivikkoisia, mutta järven itälaidalta löytyy myös joitakin hiekkarantoja. Soisaloa kierrettäessä Unnukka tulee helposti melottua läpi suorinta reittiä, mikä on sinänsä vahinko.

Unnukalla on Kaidan retkisataman lähellä vanhan hiekkaproomun hylky.  Unnukkaa säännöstellään siten, että vedenkorkeuden vuosittainen vaihtelu on vain vaivaiset kymmenisen senttiä, joten vesi on hylyn kyljissäkin jatkuvasti likimain kuvassa näkyvällä korkeudella.

Leppävirran kohdalla laivaväylä kulkee kuntakeskuksen vieritse noin seitsemän kilometriä pitkän (vasta)virtaosuuden kautta, jonka voi kuitenkin välttää kulkemalla Leppäsalon itäpuolta Saviputaan tai Ison Möhköskosken kautta. Leppäsalon pohjoispuolella voi vielä valita kulkeeko Naapuskosken vai Konnuksen sulkukanavan kautta. Virtauksessa ei näiden välillä eroa juurikaan ole, joten helposti tulee kuljettua Konnuksen kautta sulun läheisyydessä sijaitsevan mainion kahvilan takia.

Hyvä reitti Leppävirran ohittamiseen kulkee Saviputaan kautta, jolloin vastavirtaa on vain lyhyen Kivikosken kohdalla. Vedenpintojen korkeusero on tulva-aikoja lukuunottamatta liki olematon, joten Kivikoskessa ei kesäaikaan ole koskea, joskin kivet ovat kyllä paikoillaan! (Kuva: Leena Manner.)

Koiruksen jälkeen on ylitettävä tuulialtis Sotkanselkä, jonka jälkeen ollaankin Kallavedellä, josta on oma esittelynsä. Erityisesti kannattaa huomata, että koko Soisalon kierron hienoimmat hiekkarannat löytyvät aivan suorimman melontareitin varrella olevasta Iivarinsalosta ja sen lähellä sijaitsevasta Hietasalosta, joissa molemmissa on myös mainiot leiriytymismahdollisuudet. Niitä ennen voi myös poiketa jollain Kallaveden vanhoista kalamajoista, joista yksi löytyy Iso-Mietistä. Etelä-Kallaveden runsaan retkisatamatarjonnan ja tuulille jossain määrin alttiiden selkien jälkeen reitti on pohjoisimmassa pisteessään ja kääntyy kaakkoon Vehmersalmen kautta Suvasvedelle.

Suvasveden kaksi suurta selkää – Kukkarinselkä ja Haapaselkä – ovat kumpikin törmäyskraattereita, joita tunnetaan koko Suomesta vain kaksitoista kappaletta. Haapaselän kraatterilla on ikää 710 miljoonaa vuotta ja Kukkarinselän huomattavasti nuoremmalla kraatterilla ”vain” 85 miljoonaa vuotta. Melojan näkökulmasta vedellä täyttyneet kraatterit ovat isoja tuulille alttiita selkiä, joiden luonnetta kuvaa hyvin Kukkarinselän eteläosan nimi: Hornanselkä.

Suvasveden suurten selkien laidoilla on mukavia kallioisia pikkusaaria. Erityisen hieno saaristo on Kukkarinselän ja Haapaselän välissä sijaitseva Jakamon suojeltu saariryhmä, jolla on suojelusta huolimatta voimassa normaalit jokamiehenoikeudet. Tuulen salliessa kannattaakin suunnata reitti kulkemaan sen kautta. Jos taas reitti kulkee Kukkarinselän pohjoislaitaa, niin silloin kannattaa poiketa Vierunvuoren rinteeseen maalattujen ohikulkijoiden nimien komean kokoelman kautta.

Suvasveden Kukkarinselkä on muodostunut yhteen Suomen kahdestatoista tunnetusta törmäyskraatterista.

Suvasveden kaakkoislaidalla saaristo tihenee ja vedet kapenevat. Paimensaaren retkisatamasta johtaa polku saaren keskivaiheilla olevalle, 1920-luvun maatilalle, jossa on asuttu omavaraisesti aina vuoteen 1987 saakka. Tilalla pääsee tutustumaan neljän perheettömän sisaruksen tavattoman yksinkertaiseen arkeen ja paikka onkin ehdottomasti käymisen arvoinen.

Suvasveden muuttuessa Varisvedeksi voi halutessaan pistäytyä Lintulan luostarissa. Poikkema lisää melontamatkaa yhteensä noin kolme kilometriä ja lisäksi maamatkaa tulee kilometri suuntaansa. Myös Valamon luostarissa on mahdollista vierailla, mutta sinne tulee Varistaipaleen neljän peräkkäisen sulkukammion kanavalta (joka on jo sinänsä kokemus!) melontamatkaa noin 12 kilometriä suuntaansa.

Karvion sulkukanavan jälkeen on vuorossa Kermajärvi komeine kalliosaarineen. Järven keskiosan muodostava Kermanselän ja Kytöselän kaksoisselkä on pituudeltaan lähes 12 kilometriä ja se on arka useimmille tuulille. Sitä kiertää kuitenkin lähes joka syrjällä hieno saaristo, joka tarjoaa suojaisia reittejä suurten selkävesien kiertämiseen. Ja vaikka sää sallisikin Kermanselän ylittämisen suorinta reittiä, niin silti se kannattaa kiertää saaristoa myötäillen upeiden kallioiden ja komeiden jyrkänteiden takia. Pääosa järven keskiosan saarista on suojeltuja, mutta niissä on silti voimassa normaalit jokamiehenoikeudet.

Kermajärvellä on hienoja saaria ja tilaa tuulelle temmeltää.

Kerman sulkukanavan jälkeen reitti kapenee eikä suuria selkiä nähdä ennen kuin vasta Linnansaaren kansallispuistossa Haukivedellä. Kerman jälkeen vuorossa on Vihovuonteen sulkukanava ja heti sen jälkeen Vääräkosken avokanava.

Vääräkoskella on narusta vetämällä toimiva valo-ohjaus, jota on ihan oikeasti syytä käyttää ja noudattaa! Kanava on kapea ja siinä on näköesteen aikaansaava mutka, mikä tekee paikan vaaralliseksi. Valo-ohjauksen käyttö on nopeaa: vihreä valo syttyy heti kun narusta nykäisee, mikäli ketään ei ole tulossa vastaan. Jos vihreä valo ei syty heti, niin sitten tosiaan onkin syytä jäädä odottamaan!

Vääräkoskella on ehdottomasti noudatettava valo-ohjausta, vaikka ylävirran puoleinen opaste sijaitsee yli puoli kilometriä ennen kanavaa eikä kanava edes näy opasteelle! Aloittelevana retkimelojana tuli tästä ensi kertaa kulkiessa ajateltua, että ”eihän keskellä järveä oleva liikennevalo melojia koske” ja niinpä matka jatkui punaisen valon ohi. Kapeassa avokanavassa pyyhälsi sitten vastaan matkustajalaiva! Vieläkään en tiedä, miten siitä tuli selvittyä ehjin nahoin, ja mitä painokelvottomia sanoja laivan kapteeni mahtoi suustaan päästellä. Sen sijaan kaksikon etuaukosta tullut palaute on jäänyt hyvin mieleen.

Heinäveden reitin viimeinen sulkukanava on Pilppa, jonka alapuolella ollaankin sitten Varkauteen saakka saimaannorpan elinalueella. Heti kanavan jälkeen kannattaa kaartaa Vierunvuoren kalliomaalaukselle, joka on merkitty rannassa olevalla opastaululla. Kalliomaalaus erottuu varsin hyvin ja se näkyy suoraan vesille, joten maihin ei tarvitse nousta.

Pilpan jälkeen ollaan Koloveden kansallispuistossa, mutta Soisaloa kierrettäessä pääosa kansallispuistosta jää syrjään suoralta reitiltä. Jos haluaa käydä Koloveden parhailla paikoilla, niin silloin kannattaa kiertää sekä Mäntysalo että Vaajasalo, ja lisäkilometrejä kertyy tällöin helposti kolmisenkymmentä.  

Kaksitoista kilometriä pitkän Pyylinsaaren voi kulkea kummalta puolelta tahansa ja valinta on tehtävä Heinäveden reitin vanhoissa mainoskuvissakin esiintyvän tunnelmallisen Koukunpolven kohdalla. Kansan keskuudessa Koukunpolven kärjessä sijaitseva vanha huvila valkoisine huvimajoineen tunnetaan oopperalaulaja Aino Acktén kesänviettopaikkana, mutta todellisuudessa Acktén huvila sijaitsee pari kilometriä tästä luoteeseen. No, rakennuttipa huvilan aikoinaan oopperalaulajatar taikka apteekkari, niin joka tapauksessa Koukunpolvi on kansallismaisemaksikin luokitellun Heinäveden reitin ikoninen nähtävyys.

Koukunpolven ikoninen huvilaranta syksyisessä asussa.

Suorin reitti kohti Varkautta kulkee Pyylinsaaren länsipuolta – jolloin kannattaa harkita viiden lisäkilometrin koukkausta Loikansaaren lounaisrannan komeiden kalliojyrkänteiden kautta – ja edelleen Joutenveden pohjoislaitaa Tappuvirran lossin ohi Linnansaaren kansallispuiston pohjoispäähän. Joutenvesi ja Linnansaaren kansallispuisto ovat kuitenkin maisemallisesti upeita ja niihin kannattaa tutustua tarkemmin – ellei sitten aio käydä täällä erikseen eri retkellä. Varsin hyvän yleiskuvan saa koukkaamalla Joutenveden eteläosan tiheän saariston kautta Oraviin ja siitä edelleen Linnansaaren pääsaaren kautta Varkauden suuntaan.

Koloveden, Joutenveden ja Linnansaaren kansallispuiston muodostama maisemallisesti hieno kokonaisuus on kuvattu erikseen omassa esittelyssään. Tiivistetysti voi sanoa, että Koloveden kansallispuistossa on komeita kallioita upeine jyrkänteineen, Joutenvesi tarjoaa pienten kalliorantaisten saarten tiheää sokkelikkoa, ja Linnansaaren kansallispuistosta löytyy suuria selkävesiä ja saaristosokkeloita sekä jonkin verran myös hiekkarantoja. Tutustumisen arvoinen Linnansaaren vanha perinnetila löytyy Sammakkoniemen retkisataman tuntumasta. Kansallispuistojen alueilla leiriytyminen on sallittua vain virallisissa retkisatamissa, mutta Joutenveden alueella voi (kesäaikaan) yöpyä normaalien jokamiehenoikeuksien perusteella.

Myhkyrän pohjoislaidan kalliojyrkänne Linnansaaren kansallispuistossa Haukivedellä.

Kulkipa reitti sitten lyhyempää matkaa Tappuvirran kautta taikka parempien maisemien perässä Oravin kautta, niin joka tapauksessa matka jatkuu Linnansaaren kansallispuiston luoteiskolkasta Varkauteen. Tällä hieman yksitoikkoisella parinkymmenen kilometrin osuudella on tuulille alttiita kapeita selkiä. Varkaudessa on reitin esittelymme tullut alkupisteeseensä ja Soisalo on kierretty.

Kauppoja osuu aivan reitin varrelle Varkaudessa, Vehmersalmella ja Karviossa. Leppävirralla maamatkaa kertyy kilometrin verran suuntaansa ja silloin joutuu lisäksi vaihtamaan Saviputaan kautta kulkevan parhaan reittivaihtoehdon pitkään virtaosuuteen. Leppävirran pohjoispuolelta löytyy Konnuslahden kauppa, jossa poikkeaminen tekee reilut neljä kilometriä melontaa ja puolisen kilometriä kävelyä suuntaansa. Kallavedellä tulee suoralta reitiltä vajaan kymmenen kilometriä melontaa sivunsa Keilankannan kaupalle. Heinävedelläkin on kauppoja, mutta niille on rannasta puolisentoista kilometriä, ja lähes koko matka on todella jyrkkää mäkeä, joten viisaampi on tällä suunnalla käydä kaupassa Karviossa. Oravin kaupan osuminen matkan varrelle riippuu reitinvalinnasta Joutenveden ja Haukiveden välillä. Rantasalmen ja Kangaslammen kaupoille on puolestaan hankala päästä Soisaloa kierrettäessä, joten niitä ei voi suositella, vaan mieluummin kannattaa säästää kaupassakäynti Varkauteen. 

Retkisatamia on runsaasti Kallavedellä, Kolovedellä ja Linnansaaren kansallispuistossa sekä jonkin verran Kermajärvellä, mutta muualla niitä on harvakseltaan. Lähtöpaikkoja löytyy hyvin reitin koko matkalla.

Viikon reissulla sattuu helposti sadettakin johonkin kohtaan. Tässä se tapahtui Linnansaaren kansallispuiston alueella Haukiveden pohjoispäässä.

Lyhimmillään Soisalon kierto tekee noin 250 kilometriä. Itse olen kiertänyt Soisalon kolmesti ja näiden retkien pituudet ovat olleet luokkaa 260-270 kilometriä. Lisäkilometrejä syntyy erityisesti mahdollisesta Kuopiossa poikkeamisesta ja reitinvalinnasta Unnukalla sekä Joutenveden ja Linnansaaren kansallispuiston kohdalla. Yllä on käsitelty myös mahdollisia käyntejä Valamon luostarissa sekä Koloveden kansallispuistossa, joista saa helposti lisäpituutta retkeen.

Toki tälle alueelle voi tehdä lyhyempiäkin retkiä. Kallavedestä sekä Kolovesi-Joutenvesi-Linnansaari-alueesta onkin olemassa omat esittelynsä. Näiden lisäksi Suvasvesi sekä Kermajärvi ja miksei myös Unnukka ovat mainioita kohteita muutaman päivän retkille. 

Metsähallituksen luontoon.fi-palvelusta löytyy lisätietoja Paimensaaresta, Koloveden kansallispuistosta sekä Linnansaaren kansallispuistosta.

Alueen melontakohteiden tarkemmat kuvaukset ja sijainnit löytyvät mobiHiidestä (kartta).

Soisalon kierto (tähtiluokitus):

Luonto ja nähtävyydet	⭐⭐⭐⭐⭐
Melontaolosuhteet	⭐⭐⭐
Leiriytymismahdollisuudet	⭐⭐⭐
Ruoka- ja vesihuolto	⭐⭐⭐⭐⭐
Lähtöpaikat	⭐⭐⭐⭐⭐

---

Kartta kaikista tällä sivustolla kuvatuista alueista löytyy mobiHiiden Minne melomaan? -sivulta.

Kallavesi

Kallavesi: Runsaasti retkisatamia mukavassa saaristossa

Jorma "Saja" Sajaniemi

Koti-ikävän vaivaaman kuopiolaisen Amerikan-matkaajan virolaiseen kuorolauluun rustaamat uudet suomenkieliset sanat – ne meille tutummat – kertovat paljon tämänkertaisesta kohteesta: ”Kallavesj, Kallavesj, kallis kaeslarantonesj! ... Tokko suanen koskaa ennee, kierteep Puijonsarven nennee”. Kyllä, kaislikkorantoja täältä löytyy, ja kyllä, Kallavesi ulottuu myös Kuopion luoteispuolelle vaikka parhaat paikat löytyvätkin Kuopion kaakkoispuolelta. Mutta sanojen murteellisuudesta huolimatta täällä kyllä pärjää, vaikka ei osaisikaan puhua savvoo.

Melojan kannalta Kallavesi jakaantuu käytännössä kahteen, toisistaan erilliseen osaan. Kuopion luoteispuolella sijaitsee Pohjois-Kallaveden saaristo useine retkisatamineen, ja kaupungin kaakkoispuolella on puolestaan Etelä-Kallaveden mainio retkeilyalue Puutossalmen lossin ja Säyneensalon välisellä alueella. Näiden kahden erillisen osan väliin jää noin kymmenen kilometrin mittainen, melojalle vähemmän mielenkiintoinen pätkä, josta puolet joutuu melomaan viitostien vieressä Kallan siltojen itäpuolella sijaitsevan Kelloselän jompaa kumpaa laitaa: joko kaupungin kylkeä sivuten tai Karhonsaaren ja sen laajan puulajipuuston kautta kiertäen. Välipätkän voi koukata toki pohjoisempaakin reittiä Sorsasalon ja Vaajasalon taitse.

Kallavesi mobiHiidessä joulukuussa 2021. Karttapohja: Maanmittauslaitos.

Maisemallisesti Kallavesi koostuu monenkokoisten saarten ryppäistä, jotka luovat vaihtelua ja joita on hauska kierrellä. Kalliorantoja on mukavasti, mutta suuria kalliojyrkänteitä ei juurikaan näy. Kaikkialla on pitkiä ja enimmäkseen kapeita selkiä, jonka johdosta saarirykelmältä toiselle siirryttäessä onkin aina syytä tarkistaa tuulen suunta ja voimakkuus. Vaikka hyppy seuraaville saarille olisi vain kilometrin luokkaa, niin sivutuulella aalto tulee helposti 5-10 kilometrin matkalta. Koska näitä pitkiä aukkoja on ristiin rastiin, niin yleisilmeeltään Kallavesi on varsin avonainen ja tuulille altis järvi.

Etelä-Kallaveden maisemallinen erikoisuus on Kuopion Väinölänniemeltä järven toiselle puolelle Ritoniemeen ulottuva hiekkainen harjumuodostuma. Siihen kuuluvat Hietasalon ja Iivarinsalon saaret ovat komeine hiekkarantoineen erittäin suosittuja retkikohteita. Hietasalon länsirannan hiekkaranta on poikkeuksellisen iso ja upea (kuten tämä ilmakuvakin näyttää) ja saareen pääseekin Kuopion satamasta myös risteilyaluksilla. Vaikka Hietasalo ja Iivarinsalo ovat sesonkiaikaan varsin vilkkaita, niin kummassakin on hiekkarantoja ja tulipaikkoja sen verran runsaasti, että omaakin rauhaa pystyy yleensä löytämään. Harjumuodostelman kaakkoispäässä sijaitseva Ritoniemi on aiemmin ollut matkailukäytössä, mutta nykyisin se on yksityisomistuksessa.

Iivarinsalossa on tulipaikkoja ja käymälöitä eri puolilla saarta sen eteläisintä osaa lukuunottamatta. Tässä ollaan itärannan Pitkillähiekoilla. (Kuva: Leena Manner.)

Pohjois-Kallaveden puolella on vain vähän hiekkarantoja ja lisäksi ne ovat varsin pieniä. Alueen erikoisuutena voi sen sijaan pitää suurta Laivonsaarta ja erityisesti sen eteläisen osan korkeaa Laivonmäkeä, joka kohoaa lähes sata metriä Kallaveden pintaa korkeammalle. Mäellä kulkee polku, joka alkaa Laivonsaaren länsirannalta Tynnöri-saaren kohdalta. Heti rannasta noustua on polun vasemmalla puolella 1900-luvun alkupuolella toimineen grafiittilouhoksen jäänteitä.

Kallavedellä ei ole laajoja luonnonsuojelualueita, mutta joillakin saarilla on maihinnousurajoituksia lintujen pesimäaikaan. Kuopion torilta alkava Kuopion kansallinen kaupunkipuisto ulottuu yhtenäisenä koko keskisen Etelä-Kallaveden alueelle lähes Puutossalmen lossille saakka. Mutta kansallisen kaupunkipuiston statuskaan ei aseta mitään erityisiä rajoituksia liikkumiselle tai telttailulle, vaan normaalit jokamiehenoikeudet pätevät myös sen alueella. (Ja suoraan sanoen Etelä-Kallavedellä meloessani en ole koskaan tuntenut liikkuvani puistossa – ja vielä vähemmän olen tuntenut liikkuvani kaupungissa!)

Etelä-Kallavettä syksyisessä aamuauringossa.

Kallaveden varsinaiset nähtävyydet rajoittuvat alussa mainittuun Karhonsaaren puulajipuistoon ja Kuopion matkustajasataman edustalla olevaan Vasikkasaaren tuulimyllyyn, joka on pystytetty 1980-luvulla muistuttamaan saaressa aikoinaan todellisessa käytössä olleista tuulimyllyistä. Kallavesi onkin käytännössä puhtaasti luontokohde.

Hauto-Koistissa toimii autiotupana vanha maatalo, jossa on kymmenkunta laveripaikkaa. Lisäksi saaren pohjoispäässä on reilunkokoinen laavu.

Etelä-Kallavedellä retkisatamia on todella tiheässä ja niiden varustetaso on hyvä. Saarissa on myös useita hyväkuntoisia autiotupia, joissa on mainio yöpyä alku- ja loppukesän viileillä ilmoilla. Lisäksi muutama vanha kalamaja kertoo vanhoista elinkeinoista, mutta niissä yöpymistä en uskalla suositella siisteysintoilijoille. Pohjois-Kallavedellä retkisatamia on harvemmassa, mutta kuitenkin aivan riittävän tiheässä lyhyempiäkin päivämatkoja suosiville melojille. Retkisatamien lisäksi koko Kallaveden alueella on saarissa runsaasti virallisia tulipaikkoja maataukojen pitämiseen. 

Kallaveden retkisatamat sijaitsevat varsin lähellä Kuopiota, ja sesonkiaikaan alueella liikkuu paljon veneilijöitä. Telttapaikkoja on kuitenkin useimmissa retkisatamissa runsaasti – eivätkähän veneilijät sen puoleen telttoja juurikaan käytä – mutta iltaisin voi tulipaikoilla olla sitten sitäkin vilkkaampaa. Vilkas vesiliikenne keskittyy selvästi Etelä-Kallaveden puolelle ja Pohjois-Kallavedellä on huomattavasti rauhallisempaa.

Kuopion matkustajasatamasta tehdään runsaasti laivaristeilyjä, ja matkustajalaivoja näkeekin runsaasti kaupungin lähivesillä.

Kauppoja ei Kallavedellä ole muualla kuin Kuopiossa ja Vuorelassa. Iivarinsalosta voi käydä kaupassa myös Vehmersalmella, jonne tosin tulee noin 12 kilometriä suuntaansa. Kahvilatyyppisiä palveluja löytyy jonkin verran alueen laidoilta. Lähtöpaikkoja löytyy parhaiten Kuopion venesatamista, joista olennaisimmat on merkitty mobiHiiteen autopaikkoina.

Etelä-Kallavedelle voi tehdä vaikkapa vain kymmenen kilometrin päiväretken käväisemällä Rautoniemestä Iivarinsalon hiekkarannoilla, mutta järkevämpää on kierrellä 20-50 kilometrin mittainen lenkki. Myös Pohjois-Kallaveden puolella mielekkäiden lenkkien pituudet vaihtelevat 20-50 kilometrin välillä. Molemmat alueet kattava kierros tekee puolestaan tuollaiset 80-120 kilometriä.

Etelä-Kallavedeltä lähtee länteen kapea väylä Koiravedelle, Pitkälahteen ja Hiltulanlahteen. Molempien lahtien pohjukassa käyminen tekee 20 kilometrin lenkin.

Vesistöllisesti Kallavesi sijaitsee useiden vesireittien solmukohdassa. Yksi reitti saapuu pohjoisesta Iisalmi-Maaninka-suunnasta ja toinen idästä Tahko-Juankosken suunnasta. Vastaavasti vedet laskevat Soisalon kahta puolta toisaalta etelään Varkauden suuntaan ja toisaalta kaakkoon Heinäveden suuntaan. Niinpä erilaisia suuntia Kallavesi-retken pidentämiseksi on useita. Jos haluaa välttää edestakaisin melonnan, niin ympyrälenkkejä on tarjolla kaksi. Näistä pidempi on Soisalon kiertäminen, joka tekee noin 250 kilometriä, johon sisältyy Etelä-Kallaveden läpimelominen. Tästä Soisalon kierroksesta on oma esittelynsä.

Lyhyempi, noin 100 kilometrin lisäympyrälenkki kulkee Vehmersalmen ohi Suvasvedelle ja koukkaa sieltä pohjoiseen Riistavedelle ja edelleen länteen Juurusvedelle ja Jännevirran kautta takaisin Kallavedelle. Tämä lenkki hyödyntää Summan avokanavaa, joka on kaivettu huviveneliikenteen käyttöön aivan 2000-luvun alussa. Maisemallisesti tämä lenkki ei olennaisesti poikkea Kallavedestä, joskin matkan varrelle osuu kapeampia ja viljelysvaltaisempia osuuksia. Kauppoja tämän lenkin varrelta löytyy Vehmersalmelta sekä Riistavedeltä. Hauska yksityiskohta tällä reitillä on nimelliskulkusuunnan vaihtuminen lähellä Riistavettä – asian huomaa siitä, että punaiset ja vihreät viitat vaihtavat yllättäen puolta!

Pitkä-Hakun uusi laavu on mielenkiintoinen yhdistelmä seurustelulaavua ja perinteistä laavua. Väliseinän etupuolella on penkit ja oviaukosta pääsee laveripuolelle.

 

Kansallisten kaupunkipuistojen verkkosivustolta löytyy lisätietoa Kuopion kansallisesta kaupunkipuistosta.

Alueen melontakohteiden tarkemmat kuvaukset ja sijainnit löytyvät mobiHiidestä (kartta).

Kallavesi (tähtiluokitus):

Luonto ja nähtävyydet	⭐⭐⭐
Melontaolosuhteet	⭐⭐⭐
Leiriytymismahdollisuudet	⭐⭐⭐⭐⭐
Ruoka- ja vesihuolto	⭐⭐⭐⭐
Lähtöpaikat	⭐⭐⭐⭐⭐

---

Kartta kaikista tällä sivustolla kuvatuista alueista löytyy mobiHiiden Minne melomaan? -sivulta.

Kolovesi-Linnansaari

Kolovesi-Linnansaari: Kun 1+1 = 3

Jorma "Saja" Sajaniemi

Koloveden kansallispuistoa pidetään melojan paratiisina eikä samalla suunnalla oleva Linnansaaren kansallispuistokaan sille maineessa kovin paljon häviä. Sen sijaan näiden kahden kansallispuiston välissä sijaitseva Joutenveden luonnonsuojelualue on jäänyt paljon vähemmällä huomiolle, vaikka sekin tarjoaa melojalle rauhaa ja erinomaista silmäkarkkia sokkeloisten vesien muodossa. Yhdessä nämä kolme toisiinsa saumattomasti liittyvää kohdetta muodostavatkin laajan ja monipuolisen kattauksen suomalaista järviluontoa parhaimmillaan.

Koloveden kansallispuisto tunnetaan melojien keskuudessa komeista kallioistaan, moottorivenekiellosta sekä saimaannorpasta. Näistä kaksi ensimmäistä on Kolovedellä meloessa helppo havaita, mutta saimaannorpan näkeminen vaatii hyvää onnea. Itse olen melonut Kolovedellä varsin useasti, mutta norpan olen siellä onnistunut näkemään vain kerran. Toisaalta norppa on varmastikin nähnyt minut montakin kertaa, joten Kolovedeltä onkin aina voinut palata kotiin tyytyväisin mielin, kun on tiennyt, että on kohdannut norpan – vaikka ei olekaan nähnyt sitä!

Lapinselän lohkarerantaa. Hiukan etelään tästä paikasta uiskenteli norppa pitkin tyyntä Koloveden pintaa rauhallisesti minua vastaan ja ohitti kajakkini noin kymmenen metrin päästä. Ihan mukava kokemus!

Koloveden hienointa luontoa ovat eittämättä Vaajasalon länsipuolen komeat kalliot ja Lapinselän upeat lohkarerannat. Yksittäisistä nähtävyyksistä merkittävimmät ovat ilman muuta Ukonvuoren ja Vierunvuoren kalliomaalaukset, mutta kyllä Kolovesi on selkeästi varsin puhdas luontokohde, johon tullaan upeiden kallioiden ja rauhallisten melontavesien vuoksi. Ja kyllähän moni toivoo norpankin täällä näkevänsä! 

Koloveden kaksi suurta saarta  –  Vaajasalo ja Mäntysalo  –  pakottavat melojan kulkemaan pitkiä, vaikkakin kapeita, luode-kaakko-suuntaisia selkiä, ja jos tuuli sattuu puhaltamaan ikävästä suunnasta, niin helposti joutuu paahtamaan kilometrikaupalla vastatuuleen. Retkisatamia Kolovedellä on mukavasti, mutta Hirviniemeä lukuunottamatta ne ovat maastoltaan kivikkoisia ja telttapaikat ovat kortilla. Kaikissa retkisatamissa on puisia telttalavereita, mutta niiden lukumäärä on kovin rajallinen. Merkittyjen telttailualueiden ulkopuolella ei Koloveden kansallispuistossa saa telttailla.

Kesäaikaan Kolovedellä saa liikkua varsin vapaasti. Ainoastaan Mäntysalon länsipuolella, Pienellä Kolovedellä on norppien suojelemiseksi alue, jolla on tiukka liikkumiskielto ympäri vuoden. Voimassaolevat rajoitukset onkin syytä varmistaa ennen retkelle lähtöä kansallispuiston verkkosivuilta.

Vaajasalon lounaispuolen rantakallioita Koloveden kansallispuistossa.

Suuren osan Haukivettä kattava Linnansaaren kansallispuisto on myös puhtaasti luontokohde. Alue on Koloveden kansallispuistoa selvästi suurempi ja monipuolisempi. Komeita kalliojyrkänteitä löytyy erityisesti Korkesaaresta seitsemän kilometrin päässä olevaan Tiheiseen ulottuvalla linjalla olevien saarten koillisrannoilta sekä tämän linjan lounaispuoleisista saarista.  Linnansaaren kansallispuistossa on myös useita upeita hiekkarantaisia retkisatamia, joihin on hyvä tulla suuremmallakin joukolla. Kansallispuiston suuresta pinta-alasta haukkaavat merkittävän osan suuret selkävedet, mutta alueella on myös pienten saarten muodostamia sokkeloita, joissa on hauska kierrellä ja puikkelehtia.

Kansallispuiston pääsaarella olevasta Sammakkoniemen laajasta retkisatamasta lähtee luontopolkuja eri puolille saarta. Vajaan kilometrin patikoinnin päässä sijaitsee Linnansaaren perinnetila torppineen, jossa pääsee tutustumaan 1900-luvun alun yksinkertaiseen saaristoelämään.

Telttailu on sallittua tämänkin kansallispuiston alueella vain merkityillä telttailualueilla, mutta retkisatamia on onneksi runsaasti eri puolilla kansallispuistoa. Saimaannorpan takia asetetut rajoitukset kohdistuvat talviaikaan eivätkä siten vaikuta melojiin. Lintujen pesinnän takia maihinnousu on kielletty osalle saarista heinäkuun puoliväliin saakka.

Näkymä Myhkyrän retkisataman rannasta Linnansaaren kansallispuiston pohjoisosassa. Linnansaaren ja Koloveden kansallispuistoissa liikkuu paljon melojia ja retkisatamissa on parhaimpana sesonkina vilkasta. Leiriin tuloa ei kannatakaan jättää iltamyöhään, koska useimmissa retkisatamissa telttapaikkoja on niukasti. Joutenvedellä on hiljaisempaa ja retkisatamien puuttuessa kävijät jakaantuvat tasaisemmin eri saariin.

Linnansaaren kansallispuiston eteläpuoliskoa luonnehtivat aavat selkävedet, joissa aalto pääsee herkästi kasvattamaan korkeuttaan. Yksi suosittu retkien aloituspaikka on Oravi monenlaisine matkailupalveluineen, mutta vaikka kansallispuiston pääsaari on vain muutaman kilometrin päässä Oravista, niin etelänpuoleisilla tuulilla matka voi alkaa hyvinkin keikkuisasti, sillä tuulella ja aalloilla on Oravin edustalla pahimmillaan kymmenisen kilometriä aavaa vettä voimiensa keräämiseen.

Tuunaanselkää Linnansaaren kansallispuiston eteläosassa.

Linnansaaren ja Koloveden kansallispuistot yhdistävällä Joutenvedellä ei tuulesta yleensä ole haittaa. Alue koostuu hyvin tiheästä saaristosta, joka on valtaosiltaan eri tavoilla suojeltua. Koloveden ja Linnansaaren tapaan myös Joutenvedellä esiintyy saimaannorppaa, vaikka itse en ole siellä norppaan koskaan törmännytkään. Myös täällä laajat talviaikaiset maihinnousukiellot kertovat alueen norppakannasta.

Joutenveden tiheä saaristo tarjoaa suojaa tuulilta.

Joutenvedeltä löytyy sekä kalliojyrkänteitä että loivia silokalliorantoja, joihin on hyvä pystyttää leiri. Virallisia retkisatamia Joutenvedellä ei ole ensimmäistäkään, kun Kontiosaaressa aiemmin olleen Joutenveden ainoan retkisatamankin ylläpito on lopetettu. Tämä on suuri sääli, sillä matka Koloveden ja Linnansaaren kansallispuistojen retkisatamien välillä on lyhimmilläänkin noin 35 km. Sen voi tietysti hujauttaa yhdessä päivässä, mutta silloin varsinaisen Joutenvedellä kiertelyn joutuu jättämään kokonaan väliin. Joutenvedellä on kuitenkin (kesäaikaan) voimassa normaalit jokamiehenoikeudet, joten sinne kannattaakin pysähtyä yöpymään esimerkiksi johonkin mobiHiiteen merkityistä yöpymispaikoista ja kierrellä kaikessa rauhassa etenkin järven eteläpuoliskon sokkeloista saaristoa.

Joutenveden Kontiosaaressa oli aiemmin virallinen retkisatama, mutta sen ylläpito on lopetettu. Jokamiehenoikeudella täällä saa toki edelleen yöpyä.

Autopaikkoja on eri puolilla näiden kolmen kohteen kokonaisuutta varsin mukavasti, mutta kauppoja ei ole kuin yksi: Oravin kyläkauppa. Lisäksi muutama kauppa on saavutettavissa kohtuullisella melonnalla. Ensinnäkin Enonkosken kaupalle tulee Joutenveden etelälaidalta kymmenisen melontakilometriä, jonka jälkeen on vielä käveltävä puolisen kilometriä tietä pitkin. Vastaavasti Linnansaaren kansallispuiston pohjoislaidalta on Kangaslammen kaupalle vesimatkaa reilu kymmenen kilometriä, jonka päälle vielä reilu kilometri maataivallusta. Koloveden läheisyydessä ei kauppoja ole.

Linnansaaren kansallispuistosta katsoen Rantasalmikin tuntuu houkuttelevalta kauppareissun kohteelta. Rantasalmen kuntakeskuksen vierasvenesatama on aivan kauppojen vieressä, mutta sinne päästäkseen joutuu melomaan Linnansaaren kansallispuistosta aika matkan. Etelästä joutuu kiertämään Ketveleen kanavan kautta ja pohjoisesta Kupialan rullaradan kautta, mutta molemmissa tulee melontamatkaa 15-20 kilometriä suuntaansa. Yksi vaihtoehto on yhdistää nämä reitit puoliympyräksi, jolloin tulee samalla siirryttyä kansallispuiston toisesta päästä sen toiseen päähän. 

Rantasalmen kaupoille pääsee myös maantietä pitkin Mustalahden satamasta, joka sijaitsee vain viiden kilometrin päässä Linnansaaren kansallispuiston keskisistä osista, mutta satamasta on kaupalle maamatkaa vielä kolme ja puoli kilometriä suuntaansa.

Linnansaaren kansallispuiston (vasemmassa laidassa), Joutenveden (keskellä) ja Koloveden kansallispuiston (oikeassa laidassa) melontakohteet  mobiHiidessä joulukuussa 2021. Karttapohja: Maanmittauslaitos.

Koska alue on iso ja autopaikkoja löytyy sen eri puolilta, niin tarjolla on hyvinkin monenpituisia retkiä. Kolovedellä Vaajasalon kierto on noin 20 kilometriä ja koko kansallispuiston huolellisempi koluaminen tekee noin 50 kilometriä. Joutenveden eteläosien kiertely lähtee 30 kilometristä ja koko alueen koluamiseen menee helposti 50-60 kilometriä. Linnansaaren kansallispuistoon voi tehdä parinkymmenen kilometrin pikapyrähdyksen, mutta koko alueen tutkimiseen pystyy hyvin käyttämään sata kilometriä.

Edelliset olivat siis alueen yksittäisille järville suuntautuvia retkiä. Kun jokaisen järven luonto on kuitenkin omanlaisensa, niin parhaiten tästä kokonaisuudesta pääsee nauttimaan yhdistämällä samaan retkeen joko kaksi tai kaikki kolme järveä. Kilometrimäärää voi kasvattaa mielensä mukaan, mutta 150-200 kilometrillä saa jo aikaan hienon retken, jossa näkee niin jyrkkiä kallioita, mainioita hiekkarantoja kuin uskomattomia saarisokkeloitakin.

Koloveden ja Joutenveden välillä saa pienen virtausedun melomalla Kolovedeltä Joutenveden suuntaan Pyylinsaaren itäpuolelta Ruokovirran kautta ja toiseen suuntaan Pyylinsaaren länsipuolta joko Uittovirran tai Hiekkavirran kautta. Joutenveden ja Linnansaaren kansallispuiston väliä voi kulkea etelässä joko Haponlahden tai Oravin kanavien kautta tai pohjoisessa olevan Tappuvirran kautta. Näissä ei suuria virtauseroja ole.

Saaristoa Linnansaaren kansallispuiston pohjoispäässä.

Alue liittyy myös Suomen suurimman saaren, Soisalon, kiertoon, josta on oma kuvauksensa. Soisalon kierto sivuaa Koloveden pohjoisosia ja kulkee sekä Joutenveden että Linnansaaren kansallispuiston pohjoisosien tai keskiosien kautta riippuen siitä, kulkeeko suorempaa reittiä Tappuvirran kautta vai kiertääkö etelämpää Oravin kautta.

Metsähallituksen luontoon.fi-palvelusta löytyy lisätietoja Koloveden kansallispuistosta sekä Linnansaaren kansallispuistosta.

Alueen melontakohteiden tarkemmat kuvaukset ja sijainnit löytyvät mobiHiidestä (kartta).

Kolovesi-Linnansaari (tähtiluokitus):

Luonto ja nähtävyydet	⭐⭐⭐⭐
Melontaolosuhteet	⭐⭐⭐⭐
Leiriytymismahdollisuudet	⭐⭐⭐
Ruoka- ja vesihuolto	⭐⭐⭐
Lähtöpaikat	⭐⭐⭐⭐⭐

---

Kartta kaikista tällä sivustolla kuvatuista alueista löytyy mobiHiiden Minne melomaan? -sivulta.

Muokattu Linnansaaren kansallispuistoa käsittelevää osuutta 24.6.2025.

Ouran saaristo

Ouran saaristo: Kivikkoista sokkelikkoa avomeren äärellä

Jorma "Saja" Sajaniemi

Ouran saaristo on tyypillistä maankohoamisaluetta, jossa matalat luodot ja saaret vuorottelevat kapeiden salmien ja merestä irti kuroutuvien lahtien kanssa. Rannat, saaret ja meri ovat hyvin kivikkoisia ja kasvillisuus poikkeaa merkittävästi sisäsaaristosta. Ouran saaristo onkin maisemaltaan hyvin samantapainen Merenkurkun kanssa, mutta on kooltaan toki selvästi pienempi. Viikonloppua pitempää reissua kaipaava joutuukin lähtemään tiheimmän saariston suojasta myös aukeammille vesille.

Ouran saaristo on mainio esimerkki maankohoamisen vaikutuksesta alueella, jossa varsin tasainen merenpohja on noussut  –  ja nousee edelleen  –  pikku hiljaa vedenpinnan yläpuolelle. Näin syntyy uusia luotoja, jotka kasvattavat vähitellen pinta-alaansa ja yhtyvät suuremmiksi saariksi. Samalla syntyy matalien kynnysten merestä erottamia lampareita, joihin pääsee aika ajoin myös suolaista vettä. Kasvuolosuhteet muuttuvat jatkuvasti, mikä näkyy kasviston omintakeisuutena ja jatkuvana muutoksena. Ouran saaria on aikanaan käytetty myös laidunnukseen ja silläkin on ollut saariston kasvillisuuteen oma vaikutuksensa, joka on tarkkasilmäisen kasvien ystävän havaittavissa edelleenkin. 

Avomeren tuntumassa olevat kivikkorannat ovat tyypillistä Ouran saaristolle. Tämän parempaa kajakkiparkkia ei lounastauon pitämiseen nälän yllättäessä löytynyt  –  onneksi tuuli oli liki nollassa. Kannelle kiinnitettyä kajakkikärryä ei merellä tietenkään tarvitse, mutta reissu olikin alkanut Nokialta, ja Kokemänjoella on monta maitse ohitettavaa voimalaa.

Meren pohja on alueella erittäin kivikkoinen. Maankohoamisen myötä pintaan nousee ensimmäisenä laajoja kivikoita ja myös saaret ovat tavattoman kivikkoisia. Melojalle tämä tietenkin asettaa haasteita niin vesillä liikuttaessa kuin teltanpystytyspaikkaa etsittäessä. Vesillä onkin melottava hyvin varovaisesti eikä alueen vähälukuisiin retkisatamiin kannata kovin suurella porukalla suunnistaa.

Maisemallisesti alueen yleiskuva on hyvin samantapainen kuin Merenkurkussa: matala ja kivikkoinen  –  korkeita kallioita ei täältä löydä. Mainion esimerkin alueen olosuhteista antaa Karttapaikan ilmakuva.

Hamskerista löytyy hyvä telttapaikka sateellakin.

Alueella on runsaasti matalikkoja, joissa aalto tuppaa kasvattamaan korkeuttaan ja pahimmillaan murtumaan, mikä voi luoda hyvinkin vaikeat melontaolosuhteet. Toisaalta matalikot samoin kuin kivikotkin ovat melojan kannalta myös hyödyllisiä, sillä ne toimivat aallonmurtajina. Erityisesti pitkien kiviriuttojen takana voi toisinaan meloa kilometrikaupalla suojassa avomeren aallokolta. Matalikot ja kivikot näkyvät parhaiten merikartassa, ja niinpä en itse lähde näille vesille melomaan ilman aitoa merikarttaa.

Pintakivetkin rikkovat aaltoja ja tarjoavat siten suojaa.

Karun luonnon ja sokkeloisten vesien lisäksi Ouran saaristossa on kaksi erityistä nähtävyyttä: Ouran pooki ja Ouraluoto. Puinen lähes 15 metriä korkea pooki on rakennettu vuonna 1856 ohjaamaan merenkulkijoita kohti Merikarvian satamaa. Viereisellä Ouraluodolla on ollut luotsitoimintaa vuosina 1851-1968, ja sen jäljiltä saarella on useita vanhoja rakennuksia, mm. nykyisin majoituskäytössä oleva, vuonna 1937 rakennettu entinen luotsiasema. Koko Ouraluoto on nykyisin Merikarvian kunnan omistama, yleisessä käytössä oleva virkitysalue.

Ouraluodon luotsiaseman alueella ei saanut nauttia alkoholia ja luotseilla olikin tarinan mukaan tapana siirtyä Hotelliksi kutsutun suuren laakean kiven päälle nauttimaan juomansa. Näin he olivat Ouraluodon uolkopuolella alkoholikiellon ulottumattomissa. Tuohon aikaan kivi on ollut selvästi nykyistä matalammalla, sillä maa nousee merestä täällä noin 70 cm sadassa vuodessa.

Toisinaan näkee sanottavan, että Ouran saaristo kuuluu Selkämeren kansallispuistoon, mutta tarkalleen ottaen näin ei asianlaita ole. Selkämeren kansallispuisto ulottuu kyllä Merikarvian edustalta etelään Porin ja Rauman ohi aina Uudenkaupungin edustalle saakka, mutta pääosa kansallispuistosta sijoittuu kuitenkin ulkomerelle. Niinpä esimerkiksi Ouran saaristosta kuuluu kansallispuistoon vain muutamia pikkusaaria sekä osia joistakin yksittäisistä saarista. Kansallispuistoon kuuluvien alueiden lisäksi Ouran saaristossa on myös jonkin verran muita luonnonsuojelualueita, mutta pääosaa saarista ei ole suojeltu millään tavalla. Karttaa saakin katsella varsin tarkkaan, jos haluaa selvittää, mikä saari on suojeltu ja mikä ei, mutta toisaalta kansallispuiston alueella voi toimia normaalisti, sillä jokamiehenoikeudet pätevät käytännössä kaikkialla.

Ouran pooki ja (kuvan vasemmassa reunassa olevan pensaan oikealla puolella juuri ja juuri erottuva) Ouraluodon luotsiasema sijaitsevat vierekkäisillä saarilla. Pooki seisoo uljaana Pookikarilla, josta pookin puoleinen pää kuuluu Selkämeren kansallispuistoon ja toinen pää ei ole suojelualuetta.

Melontamatka Krookan satamasta Ouran saariston suojaan on viiden kilometrin luokkaa ja matkalla on tehtävä noin puolentoista kilometrin vähemmän suojaisa ylitys esimerkiksi Värkinporttien tai Kakkarkrunninporttien kohdalta. Ylityspaikan valinnassa kannattaa huomioida senhetkinen tuulen suunta.

Ouran saaristo on pinta-alaltaan varsin vaatimaton ja sen halkaisija on vain noin viisi kilometriä. Jo parinkymmenen kilometrin kiertelyn jälkeen alkavatkin saarten välit olla varsin hyvin koluttuja, joten vähänkin pitempää retkeä kaipaava joutuu laajentamaan reissuaan pohjoiseen tai etelään.

Ouran saaristo (ympyröitynä) ja sen lähivedet Mäntyluodosta Yttergrundiin mobiHiidessä marraskuussa 2021.
Karttapohja: Maanmittauslaitos.

Pohjoisen suunnalla seuraava hyvä kohde on Yttergrundin upea majakka, jonka yhteydessä on myös telttailumahdollisuus. Majakka sijaitsee suojaisassa saaressa ja sinne pääsee Ouran saaristosta melko suojaisaa sisäreittiä pitkin. Matkaa Ouran saaristosta tulee noin 20 kilometriä ja sen varrella  –  tosin kolme kilometriä sisäväylältä ulkomeren puolella  –  kohoaa Merikarvian moderni majakka, joka ei komeile ulkonäöllään samaan tapaan kuin vanhemmat majakat. 

Myös etelän suuntaan löytyy suojaisia sisäreittejä aina Tahkoluotoon saakka, mutta paikoin on uskaltauduttava myös avomeren laitaan. Tahkoluotoon tulee Ouran saaristosta matkaa liki 30 kilometriä ja siitä edelleen vaikkapa Poriin toiset 30 kilometriä. Tahkoluodon edustalla oleva Kaijakarin majakka kuuluu moderneihin majakoihin, mutta viereinen, autollakin saavutettavissa oleva Kallon vanha majakka on komeine nautofoneineen hieno käyntikohde. Lisäksi Kalloon johtavan pengertien varressa on Mäntyluodon satamasta siirretty jugendtyylinen, alun perin satamaloistoksi ja merkinantotorniksi rakennettu Ryssäntorni, joka on sittemmin toiminut myös pookina.

Sisäreitilläkin voi tuulla vaikka aalto ei kovin isoksi välttämättä pääse kasvamaankaan.

Retkisatamia on Ouran saaristossa vain muutama ja nekin varsin kivikkoisia. Pohjoiseen lähdettäessä ainoa retkisatama ennen Kristiinankaupunkia on Yttergrundin majakalla. Etelän suunnalla retkisatamia on enemmän.

Merikarvian ja Ahlaisten kaupat ovat kumpikin noin 1.5 kilometrin päässä rannasta. Sen sijaan Porin edustan Reposaaresta kauppa löytyy lähempää. Autopaikkoja on runsaasti pitkin rannikkoa.

Lisätietoja Saaristomeren kansallispuistosta löytyy Metsähallituksen luontoon.fi-palvelusta.

Ouran saariston ja lähivesien melontakohteiden tarkemmat kuvaukset ja sijainnit löytyvät mobiHiidestä (kartta).

Ouran saaristo (tähtiluokitus):

Luonto ja nähtävyydet	⭐⭐⭐⭐
Melontaolosuhteet	⭐⭐
Leiriytymismahdollisuudet	⭐⭐⭐
Ruoka- ja vesihuolto	⭐⭐⭐
Lähtöpaikat	⭐⭐⭐⭐⭐

---

Kartta kaikista tällä sivustolla kuvatuista alueista löytyy mobiHiiden Minne melomaan? -sivulta.

Kivijärvi

Kivijärvi: Kivikkorantoja ja vähän hiekkaakin

Jorma "Saja" Sajaniemi

Poiminta Raiskansaaren geokätkön löytöloggauksesta: ”Tämä Kivijärvi on kyllä aika mielenkiintoinen järvi, kun järven pohjoispäässä oli kätkö saaressa, jossa ei ollut lainkaan maata, ja nyt täällä on tämä kätkö saaressa, jossa on kyllä maata, mutta sen sijaan ei ole rantoja.”

Suomenselän alueella sijaitseva Kivijärvi ei tule melontaretkeä suunnitellessa ihan ensimmäisenä mieleen, mutta se tarjoaa kuitenkin mielenkiintoisen toisenlaisia maisemia perinteisten kalliosaarien sijaan. Komeita kivikkorantoja nimittäin riittää aivan järven pohjoisinta osaa lukuunottamatta kaikkialla, mutta löytyy Kivijärven keskiosista myös jokunen upea hiekkaranta.

Rantautuminen Raiskansaareen.Tämän lähemmäksi rantaa ei kajakilla päässyt. Ja pientä taiteilua oli kiinteälle maalle saakka pääsemisessä ihan jalkapelilläkin.

Alussa mainittu saari ”jossa ei ollut lainkaan maata” sijaitsee järven aivan pohjoisimmassa osassa, joka on matala ja ruovikkoinen. Niinpä myös matalimmat saaret erottuvat huonosti korkean kasvillisuuden seasta, ja jos vesikin on korkealla, niin selvän maapohjan löytäminen voi olla vaikeaa. Mutta tämä koskee siis vain aivan järven pohjoisinta osaa. Pääosaa Kivijärvestä kuvaa paremmin alussa mainittu saari ”jossa on kyllä maata, mutta sen sijaan ei ole rantoja”. Näitä saaria ympäröi suurten lohkareiden muodostama vyöhyke, jonka takia on vaikea sanoa mistä varsinainen ranta alkaa. Ja vaikka rannan pystyisikin havaitsemaan, niin rannalle pääseminen – kajakin kanssa tai ilman – voi olla vaikeaa tai jopa mahdotonta.

Kivijärven lohkarerannat tarjoavat näyttävää katseltavaa käytännössä koko järven alueella. Saarten joukosta löytyy onneksi myös helpommin lähestyttäviäkin, ja hyviä retkisatamia sekä mainioita taukopaikkoja on itse asiassa varsin mukavasti. Mutta kartalla hyvältäkin näyttävä paikka saattaa osoittautua niin kivikkoiseksi, että teltan pystyttämisestä ei tule mitään, joten aina kannattaa tarkistaa mobiHiidestä millainen ranta ja maasto aiotussa kohteessa on.

Selkäluodolla on pikkuruinen laavu, jossa ei mitenkään mahdu yöpymään. Lisäksi maasto on niin kivikkoinen, että telttaakaan ei saa pystytettyä. Mutta taukopaikaksi Selkäluoto on kuitenkin oikein mainio ja hienolla paikalla.

Kivijärvi koostuu pitkistä etelä-pohjois-suuntaisista selistä, joissa aalloilla on tilaa kasvattaa korkeuttaan. Saaria on kaiken kaikkiaan varsin vähän, joten niistäkään ei ole tarjolla kuin niukkoja suojia. Hyvällä säällä aavat selät ovat tietysti hienon näköisiä, mutta huonolla säällä melontaolosuhteet ovat haastavat.

Melontaolosuhteisiin vaikuttaa myös järven kivikkoisuus, sillä kaikki kivet eivät tietenkään ole vedenpinnan yläpuolella näkyvissä. Ja ne juuri ja juuri pinnan alle jäävät kivethän niitä kaikkein pahimpia ovat. Pientä esimakua Kivijärven olosuhteista saa vaikkapa tästä Karttapaikan ilmakuvasta. Niin että liikutaan siellä vesillä sitten varovaisesti!

Ruokavarastoa pääsee Kivijärvellä täydentämään etelässä Kannonkoskella ja järven keskivaiheilla Kivijärven kuntakeskuksessa. Tiukan paikan tullen järven pohjoispäästä voi pistäytyä Kinnulassa, mutta siellä maamatkaa tulee kolme ja puoli kilometriä suuntaansa. Hyviä lähtöpaikkoja löytyy järven eri laidoilta varsin mukavasti.

Kivijärvi (kartan vasen laita) mobiHiidessä lokakuussa 2021. Kartan tummennetulla alueella Kivijärven alapuoliset vedet, joille pääsy edellyttää maakannasten ylityksiä.
Karttapohja: Maanmittauslaitos.

Kivijärvi on lähes 50 kilometriä pitkä, joten sinne mahtuu helposti jopa 150 kilometrin mittainen lenkki. Toisaalta päiväretki Lintusaareen Suurussalmen autopaikalta tekee lyhimmillään vain kymmenen melontakilometrin retken, joten varsin erimittaisille reissuille Kivijärvi kyllä tarjoaa mahdollisuuksia. Erityisiä nähtävyyksiä ei järvellä ole, mutta Lintusaaren ja Isohiekan retkisatamien sekä Piispalan leirikeskuksen hiekkarannat kannattaa kyllä käydä bongaamassa hyvänä vaihteluna lohkarevyöhykkeille.

Isohiekan retkisatama aamuvalaistuksessa.

Kivijärveltä pystyy jatkamaan Vuosjärvelle kuljettamalla kalusto Hilmon voimalaitoksen ohi Vuosjärven pohjoiskärkeen hyväkuntoista tietä pitkin. Ohitukselle kertyy matkaa noin 2,5 kilometriä, joten kajakkikärry on tässä puuhassa tarpeen. Kivijärven luonnollinen lasku-uoma lähtee sen sijaan järven eteläpäästä ja kulkee Vuosjärvelle Pudasjärven kautta, mutta tämän reitin melottavuudesta minulla ei ole tietoa. Heti alussa ainakin on vaikeasti ohitettava säännöstelypato. Korkeuseroa järvien välillä on noin 24 metriä.

Vuosjärveltä pääsee edelleen Keiteleelle, mutta silloin on ohitettava sekä Huopanankoski että Keihärinkoski. Näissä molemmissa joutuu kyselemään ranta-asukkailta lupaa kulkea heidän tonttiensa läpi, sillä kummankaan kosken yläpuolella ei ole sopivaa yleistä rantautumispaikkaa. Omalla kohdallani homma toimi erinomaisen helposti kummankin kosken kohdalla, mutta matkassa oli kyllä roima annos harvinaisen hyvää tuuria, sillä satuin kohtaamaan juuri oikean kalastajan Vuosjärvellä ja juuri oikean mökkiläisen Keihärinkoskella. Mutta niinhän se on, että paikallisia kannattaa aina jututtaa, kun heitä vesillä kohtaa.

Kivijärven melontakohteiden tarkemmat kuvaukset ja sijainnit löytyvät mobiHiidestä (kartta).

Kivijärvi (tähtiluokitus):

Luonto ja nähtävyydet	⭐⭐⭐
Melontaolosuhteet	⭐⭐
Leiriytymismahdollisuudet	⭐⭐⭐
Ruoka- ja vesihuolto	⭐⭐⭐⭐
Lähtöpaikat	⭐⭐⭐⭐⭐

---

Kartta kaikista tällä sivustolla kuvatuista alueista löytyy mobiHiiden Minne melomaan? -sivulta.

Suvorovin kanavat

 

Suvorovin kanavat: Historiaa upeissa maisemissa

Jorma "Saja" Sajaniemi

Tämä ympyrälenkki vie seikkailemaan Venäjän ja Ruotsin väliä edestakaisin, kunhan vain valitsee ajankohdan oikein. Joten olkoon tämän retken ajankohta vuosi 1798, jolloin viimeinenkin venäläisen kenraali Aleksandr Suvorovin nimeä kantavista kanavista valmistui. Ja nyt sitten seikkailemaan Ruotsin ja Venäjän rajavesille!

Turun rauhassa (1743) piirrettiin Ruotsin ja Venäjän välinen raja Saimaan halki ja tällöin Venäjä sai sekä Lappeenrannan linnoituksen että Savonlinnassa sijaitsevan Olavinlinnan. Venäjällä oli Saimaalla laivasto, mutta sen ainoa vesitie Lappeenrannan ja Savonlinnan välillä kulki Ruotsin puolelle jääneen Puumalansalmen kautta, jossa venäläisten alusten piti maksaa tullimaksuja. Ruotsalaisten Saimaan laivasto piti kotisatamaansa Ristiinassa ja ruotsalaiset olivat lisäksi linnoittaneet Puumalansalmen, mikä teki tämän reitin vaaralliseksi mahdollisissa kärhämöissä. Vuosisadan lopulla venäläiset tekivätkin laajoja linnoitustöitä, joiden aikana rakennettiin muun muassa Kärnäkosken linnoitus Savitaipaleelle sekä neljä kanavaa, joiden ansiosta Venäjän laivasto pystyi liikkumaan Lappeenrannan ja Savonlinnan väliä tarvitsematta kulkea Ruotsin vesien kautta. Linnoitustöistä vastasi venäläinen kenraali Aleksandr Suvorov.

Ympyrälenkin alue mobiHiidessä syyskuussa 2021. Turun rauhan raja (1790-luvulta olevan kartan mukaan) merkitty violetilla, Suvorovin kanavat sinisellä ja tekstissä mainittu Rajaluoto ympyrällä. Karttapohja: Maanmittauslaitos.

Sitten taas sodittiin ja Haminan rauhassa (1809) Suomi tuli osaksi Venäjää, jolloin Suvorovin rakennuttamat kanavat menettivät sotilaallisen merkityksensä. Siis vain yhden vuosikymmenen sotilaallisen käytön jälkeen kanavat jäivät paikallisten talonpoikien ja kauppiaiden käytettäviksi. Kanavista eteläisin, Kutvele, tarjosi – ja tarjoaa edelleenkin – hyvän reitin Saimaan etelärannan kaupunkien ja Puumalan välillä, ja niinpä sitä laajennettiin 1900-luvun alussa siinä määrin, että kanavan alkuperäisiä rakenteita ei ole enää näkyvissä. Kolme muuta kanavaa – Käyhkää, Kukonharju ja Telataipale – ovat säilyneet alkuperäisempinä. Vuosina 2003-2008 Kukonharjun ja Telataipaleen kanavien rakenteita restauroitiin Museoviraston johdolla. Samalla kanavien varsille pystytettiin opastauluja.

Kukonharjun kanavan vanhoja rakenteita näkyy myös veden alla.

Kyläniemen katkaiseva Kutveleen kanava ei siis enää ole Suvorovin aikaisessa kuosissaan. Kanavan vieressä kulkevan lossin mantereen puoleisessa päässä on kuitenkin hyvä opastaulu, johon kannattaa käydä tutustumassa. Käköveden itäpäässä sijaitsevaa vaatimatonta Käyhkään kanavaa ympäröi yksityiset maat eikä alueella ole minkäänlaista opastaulua. Kukonharjun kanava on kallioleikkauksineen ehkä näyttävin Suvorovin kanavista. Alueella on hyvä opastaulu sekä pahoin rapistunut opaspolku. Telataipaleen kanava on restauroitu hienosti ja sen varrella on myös erinomainen opastaulu. Käyhkään ja Telataipaleen kanavissa on matalat sillat, mutta melojille niistä ei ole minkäänlaista haittaa, joten kaikista kanavista pääsee melomalla läpi.

Telataipaleen restauroitu kanava. Erinomainen opastaulu sijaitsee tien kohdalla sillan eteläpuolella.

Nyt on siis vuosi 1798, joten ympyrälenkin itäinen osuus eli Suvorovin kanavat sijaitsee Venäjällä. Ruotsin puolelle pääsee Telataipaleen pohjoispuolelta kiertämällä Siikaveden ja Vekaransalmen kautta Partalansaaren tuntumaan. Etelässä pitää puolestaan kiertää Kyläniemi ja meloa Lintusalon tuntumaan, jolloin samalla kannattaa ehdottomasti poiketa mobiHiidestäkin löytyvällä, Petraselän länsipäässä sijaitsevalla Rajaluodolla. Sieltä löytyy lähes 300 vuotta vanha, Suvorovin kanavien syntyyn johtaneen Turun rauhan rajapyykki. Siinä on hyvä tallustella edestakaisin Ruotsin ja Venäjän väliä ja pohtia samalla historian kulkua! Muilta osin Ruotsin puoleinen melontaosuus kulkee pakostikin Puumalan kautta, ja jos haluaa pysyä koko ajan turvallisesti Ruotsissa, niin Partalansaari pitää kiertää pohjoisen kautta. Toki nyky-Suomessa Partalansaaren voi kiertää myös etelän kautta tai kulkea vielä eteläisempää reittiä Leukoinsalmen kautta – pääasia että ympyrä sulkeutuu.

Maisemallisesti tämä kierros on varsin upea! Pääosa reitistä kulkee komeiden kallioiden lomassa, ja vaikka ne monesti ovat turhan korkeita ja jyrkkärantaisia melojalle, niin aina on joukossa myös matalampia ja loivempia luotoja mainioiksi taukopaikoiksi. Parhaimmat kalliosaaret taitavat löytyä Rajankivenselältä ja sen ympäristöstä kierroksen kaakkoiskulmalla sekä Kurensalon itäpuolelta Rajaluodon tuntumasta. Reitin etelälaidalla Kyläniemen suunnalla on puolestaan laajoja hiekkarantoja, jotka kutsuvat uimatauon pitämiseen. Pusikkorantoja osuu reitille hyvin vähän – lähinnä Käköveden osuudelle sekä Telataipaleen ympäristöön. Telataipaleen viereinen, yli kymmenen kilometrin Lepistönselkä tarjoaa jännittävää nähtävää, sillä sen Venäjälle kuuluva itäranta on pelkkää pusikkoa, mutta Ruotsille kuuluva länsiranta toinen toistaan komeampia kallioita. Hyvä, että olemme osa Ruotsia!

Kalliosaaria Rajakivenselän lähistöllä.

Muista nähtävyyksistä kannattaa mainita Puumalan eteläpuolella sijaitseva Liehtalanniemen museotila sekä Partalansaaren länsipuolella sijaitseva hauska Rakokivi, jossa pääsee melomaan siirtolohkareen alitse.

Retkisatamia alueella on runsaasti, mutta siitä huolimatta kahden peräkkäisen retkisataman väli voi olla pitkäkin. Ruokakauppoja löytyy reitiltä puolestaan vain Puumalasta. Toki Lohilahdella ja Sulkavalla on kaupat, mutta niihin tulee jo reilumpi koukkaus. Retken suunnittelussa kannattaa nämäkin asiat ottaa huomioon. Kyläniemen ympärillä on suuria, tuulille alttiita selkiä, ja vaikka Partalansaarta kiertävät selät ovat enimmäkseen kapeita, niin ne ovat kuitenkin pitkiä ja siten sielläkin voi aallokko olla sopivan suuntaisella tuulella varsin korkeaa.

Petrosaaren retkisatama lähellä Telataipaleen kanavaa sijaitsee suojaisassa lahdenpoukamassa.

Kaikki neljä kanavaa sisältävän ympyrälenkin vähimmäispituus on noin 160 kilometriä. Lenkin voi kiertää kumpaan suuntaan tahansa, joskin pienen virtausedun saa kulkemalla Suvorovin kanavat pohjoisesta etelään eli kiertämällä lenkin myötäpäivään. Mistään merkittävästä edusta ei tässä kuitenkaan ole kyse. Matkaa on helppo pidentää kiertelemällä saaristoissa tai poikkeamalla Pihlajaveden tai Luonterin puolelle, joista molemmista löytyy lisää hienoja kallioita ja mukavia hiekkarantoja.

Jos aikaa taas on vähän, niin kahden kanavan (Käyhkää ja Kukonharju) minikierros Puumalan kautta on lyhimmillään noin 70 kilometriä. Kaikki kanavat läpikäyvä yhdensuuntainen ei-ympyrälenkki tekee tuollaiset 60 kilometriä, mutta silloin joutuu ajelemaan autoilla edestakaisin ja Ruotsi jää kokonaan näkemättä.

Hietasaaren retkisatama lähellä Kyläniemeä. Saari on kaksiosainen ja retkisatama sijaitsee osien välisellä kannaksella, johon voi rantautua molemmin puolin.

Lähtöpaikkoja löytyy reitin varrelta moniakin. Koska Puumalassa sijaitsee ainoa kauppa, niin se kannattaa sijoittaa ennemminkin retken puoleen väliin kuin lähtöpisteeksi. Muilta osin lähtöpaikan valinta riippuu tietenkin omasta tulosuunnasta.

Lisätietoja Suvorovin kanavista löytyy esimerkiksi Wikipediasta.

Museoviraston verkkosivuilta löytyy lisätietoja Suvorovin kanavien restauroinnista tiiviinä verkkosivuna sekä laajempana pdf-julkaisuna.

Alueen melontakohteiden tarkemmat kuvaukset ja sijainnit löytyvät mobiHiidestä (kartta).

Suvorovin kanavat (tähtiluokitus):

Luonto ja nähtävyydet	⭐⭐⭐⭐⭐
Melontaolosuhteet	⭐⭐⭐
Leiriytymismahdollisuudet	⭐⭐⭐⭐
Ruoka- ja vesihuolto	⭐⭐⭐
Lähtöpaikat	⭐⭐⭐⭐⭐

---

Kartta kaikista tällä sivustolla kuvatuista alueista löytyy mobiHiiden Minne melomaan? -sivulta.